Neuvostoliitto http://hansi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/137659/all Mon, 01 Jan 2018 12:30:29 +0200 fi Leonid Brežnevin Uudenvuodenpuhe 1979 http://mikkosavelius.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248460-leonid-breznevin-uudenvuodenpuhe-1979 <p>Eletään vuoden 1979 &rdquo;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pysähtyneisyyden_aika">pysähtyneisyyden aikaa</a>&rdquo; Neuvostoliitossa ja sen kommunistisissa satelliiteissa. Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnevistä kuvataan televisiomateriaalia Uudenvuodenpuheeseen. Netissä julkaistu&nbsp; &ndash; englanniksi tekstitetty &ndash; raakamateriaali paljastaa todellisuuden. Brežnev on supervaltion 73-vuotias kiistaton johtaja, mutta niin henkisesti kuin fyysisestikin silmin nähden heikossa kunnossa. Silti hän tulee säilymään vallassa vielä kuolemaansa, vuoteen 1982 asti.</p><p>Brežnevin Uudenvuodenpuheen sisältö käsittelee lasten asemaa ja se sisältää neuvostoliturgiaa rauhasta, terveydestä ja tulevaisuudesta. Puheen sisältö ja teot eivät kohdanneet kommunistisissa maissa. Samaan aikaan Neuvostoliitto lähetti sotilaitaan Afganistaniin, ja jäi jumiin maahan lähes kymmeniksi vuodeksi.</p><p>Ironista kyllä, Neuvostoliiton hajoamisen ja markkinatalouden voittokulun myötä sodissa <a href="https://files.prio.org/publication_files/prio/Gates,%20Nygård,%20Strand,%20Urdal%20-%20Trends%20in%20Armed%20Conflict,%20Conflict%20Trends%201-2016.pdf">kuolee vähemmän ihmisiä</a> kuin koskaan. Kun vuonna 1979 maapallon ihmisistä <a href="https://data.worldbank.org/topic/poverty?end=2014&amp;start=1979">yli 40 prosenttia eli äärimmäisessä köyhyydessä</a>, niin tänä päivänä prosenttiosuus enää noin kymmenen.</p><p>Leonid Brežnevin unelma voitti, kun kommunistinen diktatuuri päättyi.</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=E66oM2iAMwM">Youtube video</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eletään vuoden 1979 ”pysähtyneisyyden aikaa” Neuvostoliitossa ja sen kommunistisissa satelliiteissa. Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnevistä kuvataan televisiomateriaalia Uudenvuodenpuheeseen. Netissä julkaistu  – englanniksi tekstitetty – raakamateriaali paljastaa todellisuuden. Brežnev on supervaltion 73-vuotias kiistaton johtaja, mutta niin henkisesti kuin fyysisestikin silmin nähden heikossa kunnossa. Silti hän tulee säilymään vallassa vielä kuolemaansa, vuoteen 1982 asti.

Brežnevin Uudenvuodenpuheen sisältö käsittelee lasten asemaa ja se sisältää neuvostoliturgiaa rauhasta, terveydestä ja tulevaisuudesta. Puheen sisältö ja teot eivät kohdanneet kommunistisissa maissa. Samaan aikaan Neuvostoliitto lähetti sotilaitaan Afganistaniin, ja jäi jumiin maahan lähes kymmeniksi vuodeksi.

Ironista kyllä, Neuvostoliiton hajoamisen ja markkinatalouden voittokulun myötä sodissa kuolee vähemmän ihmisiä kuin koskaan. Kun vuonna 1979 maapallon ihmisistä yli 40 prosenttia eli äärimmäisessä köyhyydessä, niin tänä päivänä prosenttiosuus enää noin kymmenen.

Leonid Brežnevin unelma voitti, kun kommunistinen diktatuuri päättyi.

Youtube video

]]>
1 http://mikkosavelius.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248460-leonid-breznevin-uudenvuodenpuhe-1979#comments köyhyys Leonid Brežnev Neuvostoliitto Sota Uudenvuodenpuhe Mon, 01 Jan 2018 10:30:29 +0000 Mikko Savelius http://mikkosavelius.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248460-leonid-breznevin-uudenvuodenpuhe-1979
Hyväksymmekö, että olemme matkalla Euroopan liittovaltioon? http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247378-hyvaksymmeko-etta-olemme-matkalla-euroopan-liittovaltioon <p>Itsenäisen Suomen 100-vuotispaalun tultua ohitetetuksi ja presidentinvaalitaistelun käynnistyttyä kansalaisena tahdon esittää muutamia näkohtia maamme tulevaisuuden suuntaviivoista.</p><p>On ylistetty kansakuntaamme itsenäisyydestä ja suurista saavutuksista, kun on noustu maailman kehittyneimpien maiden joukkoon. Ylistämisiin yhdyn, mutta huolenaiheita on paljon.</p><p>Ensinnäkin moitin valtioelimien johtoa valtakunnansuunnittelun laiminlyönnistä ja mm. laita-Suomen hyljeksimisesta ja alhaisesta syntyvyydestä.</p><p><strong>Kotiryssistä Brysselin lobbareiksi</strong></p><p>Niin kauan kuin kamppailimme Suomen suunnasta ja asemasta Neuvostoliiton pelon, käsky- ja vaikutusvallan alla kansakunnan voimavarat ainakin porvari- ja sosialidemokraattisella puolella olivat keskitetyt maamme taloudellisen ja sivistyksellisen itsemääräämisoikeuden säilyttämiseen. Siihen kannustivat myös vuoden 1918 sodan kapinapuolen kannattajat, jotka Neuvostoliittoon nojaten ja siltä apuakin saaden haaveilijat uudesta vallankumouksesta. Radikaaleimmat heistä avoimesti tavoitteensa tunnustivatkin. Heistä sodan jälkeen näkyvimpinä ns. taistolaiset.</p><p>Neuvostoliitto kuitenkin kaatui, ja siitä oli Suomelle monia seurauksia: kaupan tyrehtymisen ohella kommunistisen &rdquo;nyökyttelyjärjestelmän&rdquo; purkamisen laiminlyöminen. Suomihan oli viimeisimpinä kommunismin myötäjuoksun vuosikymmeninnä kytketty monin henkilö- ja omanedunajamisen sitein DDR:ään ja Neuvostoliittoon. Näitä mm. kotiryssäkytköksiä ei ole avattu eikä <em>Tiitisen</em> listaa ole kansalaisille avattu. NL:lle nyökyttelijöistä tuli Brysselin lobbareita ja näillä pelaavia. Kotimaa nyt jäädä saa.</p><p><strong>Moskovan vallan alta Brysselin vallan alle</strong></p><p>Puolue- ja valtapolitiikassa Neuvostoliiton aikana mukana olleet saattoivatkin julkisen kritiikin puuttuessa hyökätä kannattamaan EU:hun liittymistä, Brysselin vallan alle. Kotiryssistä lobbareihin.</p><p>Kansanäänestyksessä saadun 57 prosentin kannatuksen turvin vietiin Suomi vauhdilla läntiseen vapaakauppa-alueeseen ja kohta myös rahaliittoon. Viimeksi mainittuun liittymisestä ei kansan mielipidettä kysytty ja EU:hun liittyminenkin toteutettiin yksinkertaisella äänten enemmistöllä, vaikka asia olisi vaatinut perustuslain mukaisen käsittelyn, koska tapahtuneiden tosiasiain perusteella voidaan sanoa, että Suomen valtion itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus otettiin pois. Eduskunta ei ole itsenäinen lainsäätäjä, oikeuslaitos on menettänyt riippumattomuutensa ja tasavallan presidentistä on tehty lähes pelkkä itsenäisyyspäivän juhlien seremoniamestari ja EU:n tahdon kuuliainen noudattaja. Tällaiseen toimeen nimitetyn valitsemiseksi kansanvaalin suorittaminen on liian järeä toimi.</p><p>Koettujen EU-jäsenvuosien jälkeen kannatan alkuperäisen (1919) perustuslain mukaista presidentin valtaa ja alkuperäistä vallan kolmijakoa valtiomme hallintoon.</p><p><strong>Itsenäisestä kansallisvaliosta EU:n liittovaltion maakunnaksi?</strong></p><p>Pahimmat kansaamme koskevat tämän hetken ja ennen kaikkea tulevaisuuden ongelmat liittyvät kansallisvaltiomme tietoiseen murskaamiseen, kansan enemmistön kielen, tapojen, uskonnon ja kulttuurin väheksymiseen. Evankelisluterilainen kirkko ei puolusta omaa uskontoaan, valtio ei kirkkoamme suojele, vaan molemmat &rdquo;kansakuntamme suojamuurit&rdquo; repivät materiaalisia ja henkisiä suojamuureja alas ja tekevät tilaa vieraan uskonnon ja lainsäädännön tulla. Murhemielin joutuu sotilasvalansa valtiollemme vannonut kansalainen katsomaan, kun ylimpien valtioelinten ja kirkon johdon taholta poljetaan maan pyhimpiä kansan enemmistön valitsemia ja hyväksymiä arvoja ja oikeuksia.</p><p>Vallitsee hirvittävä arvojen ristiriita siinä, että omaa valtauskontoamme halveksitaan ja ajetaan &rdquo;aikaamme soveltumattomana&rdquo; alas, mutta sen sijaan puoliväkisin pyritään muuttamaan kansamme ehyt, ahkeruuteen, korkeaan moraaliin ja lainkuulisisuuteen perustuva kansamme koostumus &rdquo;monikulttuuriseksi&rdquo; mm. naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksyväksi sekamelskaksi.</p><p>Muutamassa vuodessa maan yleinen turvallisuus ja kansalaisten keskinäinen rauha on järkkynyt. Kaikki ovat sodassa kaikkia vastaan. Omaa kansa omine tapoineen ja käytänteineen on pikemminkin vainon kuin suojelun alaisena.</p><p>Pahinta on, ettei taloudesta piitata mitään. Velkaa on hullun lailla, ja hyvinäkin vuosina otetaan lisää velkaa. Hallitusohjelmaan on kirjattu tehtäväksi selvittää maahanmuuton kustannukset. Sitä ei toteuteta, vaan mielummin murskataan hallitus ja &rdquo;ottopoikien&rdquo; nimissä hallitaan kahden &rdquo;liittovaltiopuolueen&rdquo; voimin.</p><p>On mielenkiintoista nähdä, puututaanko presidentinvaalitaistelussa ydinkysymykseen, Suomen suuntaan itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden palauttamiseksi. Seuraavan presidenttikauden aikana menemme, jos nykyinen suunta jatkuu, Saksan johtaman liittovaltion osaksi, jolloin omaisuutemme ja etelävaltioiden raskaat velat sosialisoidaan yhteisiksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Itsenäisen Suomen 100-vuotispaalun tultua ohitetetuksi ja presidentinvaalitaistelun käynnistyttyä kansalaisena tahdon esittää muutamia näkohtia maamme tulevaisuuden suuntaviivoista.

On ylistetty kansakuntaamme itsenäisyydestä ja suurista saavutuksista, kun on noustu maailman kehittyneimpien maiden joukkoon. Ylistämisiin yhdyn, mutta huolenaiheita on paljon.

Ensinnäkin moitin valtioelimien johtoa valtakunnansuunnittelun laiminlyönnistä ja mm. laita-Suomen hyljeksimisesta ja alhaisesta syntyvyydestä.

Kotiryssistä Brysselin lobbareiksi

Niin kauan kuin kamppailimme Suomen suunnasta ja asemasta Neuvostoliiton pelon, käsky- ja vaikutusvallan alla kansakunnan voimavarat ainakin porvari- ja sosialidemokraattisella puolella olivat keskitetyt maamme taloudellisen ja sivistyksellisen itsemääräämisoikeuden säilyttämiseen. Siihen kannustivat myös vuoden 1918 sodan kapinapuolen kannattajat, jotka Neuvostoliittoon nojaten ja siltä apuakin saaden haaveilijat uudesta vallankumouksesta. Radikaaleimmat heistä avoimesti tavoitteensa tunnustivatkin. Heistä sodan jälkeen näkyvimpinä ns. taistolaiset.

Neuvostoliitto kuitenkin kaatui, ja siitä oli Suomelle monia seurauksia: kaupan tyrehtymisen ohella kommunistisen ”nyökyttelyjärjestelmän” purkamisen laiminlyöminen. Suomihan oli viimeisimpinä kommunismin myötäjuoksun vuosikymmeninnä kytketty monin henkilö- ja omanedunajamisen sitein DDR:ään ja Neuvostoliittoon. Näitä mm. kotiryssäkytköksiä ei ole avattu eikä Tiitisen listaa ole kansalaisille avattu. NL:lle nyökyttelijöistä tuli Brysselin lobbareita ja näillä pelaavia. Kotimaa nyt jäädä saa.

Moskovan vallan alta Brysselin vallan alle

Puolue- ja valtapolitiikassa Neuvostoliiton aikana mukana olleet saattoivatkin julkisen kritiikin puuttuessa hyökätä kannattamaan EU:hun liittymistä, Brysselin vallan alle. Kotiryssistä lobbareihin.

Kansanäänestyksessä saadun 57 prosentin kannatuksen turvin vietiin Suomi vauhdilla läntiseen vapaakauppa-alueeseen ja kohta myös rahaliittoon. Viimeksi mainittuun liittymisestä ei kansan mielipidettä kysytty ja EU:hun liittyminenkin toteutettiin yksinkertaisella äänten enemmistöllä, vaikka asia olisi vaatinut perustuslain mukaisen käsittelyn, koska tapahtuneiden tosiasiain perusteella voidaan sanoa, että Suomen valtion itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus otettiin pois. Eduskunta ei ole itsenäinen lainsäätäjä, oikeuslaitos on menettänyt riippumattomuutensa ja tasavallan presidentistä on tehty lähes pelkkä itsenäisyyspäivän juhlien seremoniamestari ja EU:n tahdon kuuliainen noudattaja. Tällaiseen toimeen nimitetyn valitsemiseksi kansanvaalin suorittaminen on liian järeä toimi.

Koettujen EU-jäsenvuosien jälkeen kannatan alkuperäisen (1919) perustuslain mukaista presidentin valtaa ja alkuperäistä vallan kolmijakoa valtiomme hallintoon.

Itsenäisestä kansallisvaliosta EU:n liittovaltion maakunnaksi?

Pahimmat kansaamme koskevat tämän hetken ja ennen kaikkea tulevaisuuden ongelmat liittyvät kansallisvaltiomme tietoiseen murskaamiseen, kansan enemmistön kielen, tapojen, uskonnon ja kulttuurin väheksymiseen. Evankelisluterilainen kirkko ei puolusta omaa uskontoaan, valtio ei kirkkoamme suojele, vaan molemmat ”kansakuntamme suojamuurit” repivät materiaalisia ja henkisiä suojamuureja alas ja tekevät tilaa vieraan uskonnon ja lainsäädännön tulla. Murhemielin joutuu sotilasvalansa valtiollemme vannonut kansalainen katsomaan, kun ylimpien valtioelinten ja kirkon johdon taholta poljetaan maan pyhimpiä kansan enemmistön valitsemia ja hyväksymiä arvoja ja oikeuksia.

Vallitsee hirvittävä arvojen ristiriita siinä, että omaa valtauskontoamme halveksitaan ja ajetaan ”aikaamme soveltumattomana” alas, mutta sen sijaan puoliväkisin pyritään muuttamaan kansamme ehyt, ahkeruuteen, korkeaan moraaliin ja lainkuulisisuuteen perustuva kansamme koostumus ”monikulttuuriseksi” mm. naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksyväksi sekamelskaksi.

Muutamassa vuodessa maan yleinen turvallisuus ja kansalaisten keskinäinen rauha on järkkynyt. Kaikki ovat sodassa kaikkia vastaan. Omaa kansa omine tapoineen ja käytänteineen on pikemminkin vainon kuin suojelun alaisena.

Pahinta on, ettei taloudesta piitata mitään. Velkaa on hullun lailla, ja hyvinäkin vuosina otetaan lisää velkaa. Hallitusohjelmaan on kirjattu tehtäväksi selvittää maahanmuuton kustannukset. Sitä ei toteuteta, vaan mielummin murskataan hallitus ja ”ottopoikien” nimissä hallitaan kahden ”liittovaltiopuolueen” voimin.

On mielenkiintoista nähdä, puututaanko presidentinvaalitaistelussa ydinkysymykseen, Suomen suuntaan itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden palauttamiseksi. Seuraavan presidenttikauden aikana menemme, jos nykyinen suunta jatkuu, Saksan johtaman liittovaltion osaksi, jolloin omaisuutemme ja etelävaltioiden raskaat velat sosialisoidaan yhteisiksi.

]]>
44 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247378-hyvaksymmeko-etta-olemme-matkalla-euroopan-liittovaltioon#comments Bryssel EU Liittovaltio Neuvostoliitto Satavuotias Suomi Sat, 09 Dec 2017 12:08:18 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247378-hyvaksymmeko-etta-olemme-matkalla-euroopan-liittovaltioon
Marraskuun 30.päivä.. http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246822-marraskuun-30paiva <p>Tuolla itärajan toisella puolella tai, tarkemmin sanottuna, bittiavaruudessa on minullakin oma sivusto VKontakte-palvelussa, joka on venäläinen facebook-vastine. VKontakte toimii edelleen mainiosti vaikka sen perustaja&nbsp;Pavel Durov&nbsp;joutuikin maanpakoon vuonna 2014... Tänä aamuna laitoin siihen seuraavan postauksen:</p><p>Пунктуально 78 лет назад (30.11.1939): Трагическая ошибка Сталина, одна из многих.. Забытая война, &laquo;зимняя&raquo; (советско-финская) война 30.11.1939 - 13.3.1940. Результа́т: Погиб в бою 126 875 советских солдат и 25 904 финских солдат. Для чего, Боже мой? Никто не забыт, ничто не забыто..быть Богом с ними.</p><p><em>Täsmälleen 78 vuotta sitten (30.11.1939): Stalinin traaginen virhe, yksi monista..Unohdettu sota, &quot;talvisota&quot; (neuvostoliittolais-suomalainen sota) 30.11.1939 - 13.3.1940. Lopputulos: taisteluissa kuoli 126 875 neuvostosotilasta ja 25 904 suomalaissotilasta. Herra Jumala, mitä varten?&nbsp;Kukaan ei ole unohdettu, mitään ei unohdeta...olkoon Jumala heidän kanssaan.</em></p><p>VKontakte-kirjoitukseeni on jo tullut tykkäyksiä ja sitä jaetaan. Sain kimmokkeen tähän <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005470063.html">välittömästi sen jälkeen kun luin tämän aamuisen artikkelin Venäjän television uudesta talvisotatulkinnasta</a>... Suorastaan suutuin tuosta ilkeästä <a href="https://youtu.be/lCKlmiKsk30?t=1">OTR-valedokumentista</a> ja &quot;vaihtoehtoisesta totuudesta&quot;. Vaikka Venäjällä on esitetty myös aivan kelvollisia dokumenttielokuvia, joissa Neuvostoliiton <u>hyökkäys</u>&nbsp;todetaan puhtaana faktana, niin näköjään on olemassa jatkuva tilaus oikaisuvaatimuksillemme. Myös vastaisuudessa Saulilla riittää puhuttavaa Vovan kanssa.</p><p>Rohkaisevaa silti, että marraskuun alussa Venäjän duuman varapuheenjohtaja Vitali Milonov myönsi ryhdikkäästi, etteivät suomalaiset suinkaan olleet syyllisiä Mainilan laukauksiin vaan herra Stalin. &quot;<em>Me häpeilemme siitä puhumista, arastelemme tunnustaa, että se oli itse asiassa Suomen miehittämistä. Vuonna 1939 Mainilan kylässä suomalaiset eivät aloittaneet hyökkäystä, vaan neuvostojoukot sen vuoksi, että Stalin&nbsp;niin halusi</em>&quot;, Milonov sanoi Regnumin mukaan. Po-russki: &quot;Мы стесняемся о ней говорить, стесняемся признать, что это была оккупация Финляндии, по сути дела. Мы не говорим о результатах Второй мировой войны, это другая история. А в 1939 году у деревни Майнила не финны начали наступление, а советские войска, благодаря тому, что Сталину так захотелось&quot;&nbsp;(<a href="https://regnum.ru/news/2343442.html">Lähdelinkki</a>).</p><p>Monet minunkin venäläistuttavani tietävät varsin hyvin tuon surullisen historiajakson oikean kulun, onneksi. Mutta entäs suuri yleisö, jonka mielestä &quot;Stalin oli sentään hyvä manageri&quot;?</p><p>P.S. <a href="http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26286-talvisodan-sotilaiden-tappiot">Vuonna 2010 Jarmo Nieminen kirjoitti ansiokkaan US-blogin</a>, jossa totesi että neuvostosotilaiden tappiot nousivat talvisodassa yli 150 000. Professori Timo Vihavainen on <a href="http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26286-talvisodan-sotilaiden-tappiot#comment-2798351">ilmeisesti </a>tullut samaan tulokseen neuvostolähteiden perusteella. Itse käytin postauksessani kuitenkin vakiintuneita lukuja.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuolla itärajan toisella puolella tai, tarkemmin sanottuna, bittiavaruudessa on minullakin oma sivusto VKontakte-palvelussa, joka on venäläinen facebook-vastine. VKontakte toimii edelleen mainiosti vaikka sen perustaja Pavel Durov joutuikin maanpakoon vuonna 2014... Tänä aamuna laitoin siihen seuraavan postauksen:

Пунктуально 78 лет назад (30.11.1939): Трагическая ошибка Сталина, одна из многих.. Забытая война, «зимняя» (советско-финская) война 30.11.1939 - 13.3.1940. Результа́т: Погиб в бою 126 875 советских солдат и 25 904 финских солдат. Для чего, Боже мой? Никто не забыт, ничто не забыто..быть Богом с ними.

Täsmälleen 78 vuotta sitten (30.11.1939): Stalinin traaginen virhe, yksi monista..Unohdettu sota, "talvisota" (neuvostoliittolais-suomalainen sota) 30.11.1939 - 13.3.1940. Lopputulos: taisteluissa kuoli 126 875 neuvostosotilasta ja 25 904 suomalaissotilasta. Herra Jumala, mitä varten? Kukaan ei ole unohdettu, mitään ei unohdeta...olkoon Jumala heidän kanssaan.

VKontakte-kirjoitukseeni on jo tullut tykkäyksiä ja sitä jaetaan. Sain kimmokkeen tähän välittömästi sen jälkeen kun luin tämän aamuisen artikkelin Venäjän television uudesta talvisotatulkinnasta... Suorastaan suutuin tuosta ilkeästä OTR-valedokumentista ja "vaihtoehtoisesta totuudesta". Vaikka Venäjällä on esitetty myös aivan kelvollisia dokumenttielokuvia, joissa Neuvostoliiton hyökkäys todetaan puhtaana faktana, niin näköjään on olemassa jatkuva tilaus oikaisuvaatimuksillemme. Myös vastaisuudessa Saulilla riittää puhuttavaa Vovan kanssa.

Rohkaisevaa silti, että marraskuun alussa Venäjän duuman varapuheenjohtaja Vitali Milonov myönsi ryhdikkäästi, etteivät suomalaiset suinkaan olleet syyllisiä Mainilan laukauksiin vaan herra Stalin. "Me häpeilemme siitä puhumista, arastelemme tunnustaa, että se oli itse asiassa Suomen miehittämistä. Vuonna 1939 Mainilan kylässä suomalaiset eivät aloittaneet hyökkäystä, vaan neuvostojoukot sen vuoksi, että Stalin niin halusi", Milonov sanoi Regnumin mukaan. Po-russki: "Мы стесняемся о ней говорить, стесняемся признать, что это была оккупация Финляндии, по сути дела. Мы не говорим о результатах Второй мировой войны, это другая история. А в 1939 году у деревни Майнила не финны начали наступление, а советские войска, благодаря тому, что Сталину так захотелось" (Lähdelinkki).

Monet minunkin venäläistuttavani tietävät varsin hyvin tuon surullisen historiajakson oikean kulun, onneksi. Mutta entäs suuri yleisö, jonka mielestä "Stalin oli sentään hyvä manageri"?

P.S. Vuonna 2010 Jarmo Nieminen kirjoitti ansiokkaan US-blogin, jossa totesi että neuvostosotilaiden tappiot nousivat talvisodassa yli 150 000. Professori Timo Vihavainen on ilmeisesti tullut samaan tulokseen neuvostolähteiden perusteella. Itse käytin postauksessani kuitenkin vakiintuneita lukuja.

 

 

]]>
21 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246822-marraskuun-30paiva#comments Disinformaatio Itsenäinen Suomi Josif Stalin Neuvostoliitto Talvisota Thu, 30 Nov 2017 07:27:15 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246822-marraskuun-30paiva
"Bitte, sagen Sie mir so etwas nicht!" http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246727-bitte-sagen-sie-mir-so-etwas-nicht <p>Tämä kuuluu sarjaan &quot;muistoja elämäni taipaleelta&quot;, mutta on siitä hauskaa, että melkeinpä tapasin nuoren Putinin vuonna 1984 (vai tapasinko sittenkin?).</p> <p>Jostain syystä normaalia erilaisempi matkustustapa ja -suunta on aina ollut houkutteleva. Syksyllä 1984, silloin kun hollantilainen isäukko oli vielä elossa ja täytti 80 vuotta, päätimme Sirkka-vaimon ja&nbsp;Veikko-pojan kanssa, että matkustamme Hollantiin junalla Pietarin kautta. Olin tehnyt sen useasti aiemmin 1970-luvulla ja lipun sekä viisumin osto oli jo silloin helppoa. Yöjunalla Hesasta Leningradiin, jolloin koko päivän pääsi nauttimaan komeasta metropolista. Jatkoyhteys lähti Varshavksii Vokzal:ista (Varsovan rautatieasema): iltaisin mukavalla yöjunalla Daugavpilsin ja Vilnan kautta Puolaan ja siitä eteenpäin Itä-Berliiniin. Sieltä ratikalla länteen ja junan vaihto. Neuvostoliiton rajalla, Grodnossa, oli joka kerta tuo kiinnostava vaihe, jossa koko juna nostettiin ylös ja kapeammat akselit rullattiin alle.&nbsp;</p> <p>Jokainen, joka on matkustanut venäläisellä 4-hengen makuuvaunulla, tietää, että juuri siinä tehdään hyvin helposti uusia tuttavuuksia. Meidän osastoomme tuli nuorehko, vaalea ja siististi pukeutunut mies, joka alussa viihtyi omissa oloissa sen jälkeen kun huomasi, että oli joutunut ulkomaalaisten matkaseuraksi. Siihen aikaan venäjän kieli ei luistanut vielä ollenkaan, mutta vähän ajan kuluttua huomattiin, että yhteinen kieli sittenkin löytyi meille kaikille (paitsi 1,5 -vuotiaalle Veikolle, joka nykyisin on hesalainen kirurgi): nimittäin saksan kieli. Mies kertoi olevansa työmatkalla DDR:ään. Ennen nukkumaan menoa juttelimme hieman yleisasioista ja joimme yhteiset yömyssyt. Seuraavana päivänä tutustuimme paremmin ja jossain vaiheessa rohjettiin jo kysyä ilmiselvältä NKP-jäseneltä, että &quot;<em>miksi ihmeessä valitaan teillä näitä ikäjohtajia, jotka ehtivät olla vallassa vaan lyhyen ajan?</em>&quot;. Brezu oli kuollut, jonka jälkeen Juri Andropov oli lyhyen ajan vallassa ennen kuolemaansa. Hieman ennen junamatkaamme huonokuntoinen ikämies Konstantin Tšernenko oli ryhtynyt hallitsemaan suurta ja mahtavaa. Siihen tämä matkaseuralaisemme vastasi hiljaa: &quot;<em>Bitte, sagen Sie mir so etwas nicht!</em>&quot; (Olkaa hyvä, älkää puhuko minulle tuollaista). Hän oli selvästi vaivautunut ja ehkä pelkäsi myös ulkopuolisia kuulijoita.</p> <p>Vasta 2000-luvulla olen ruvennut pohtimaan oliko tämä vaaleatukkainen mies sittenkin VVP eli Vladimir Vladimirovitsh Putin. <a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164722-vvpn-ita-saksan-vuodet">Vuonna 2014 tein hänen Itä-Saksan vuosistaan perusteellisen blogin</a> ja ainakin silloin selvisi, että Putin aloitti DDR:ssa vasta vuonna 1985. Läheltä liippasi kuitenkin, näin jälkikäteen arvioituna...(tai ehkä hän kävi tutustumassa tulevaan työpaikkaansa?).</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä kuuluu sarjaan "muistoja elämäni taipaleelta", mutta on siitä hauskaa, että melkeinpä tapasin nuoren Putinin vuonna 1984 (vai tapasinko sittenkin?).

Jostain syystä normaalia erilaisempi matkustustapa ja -suunta on aina ollut houkutteleva. Syksyllä 1984, silloin kun hollantilainen isäukko oli vielä elossa ja täytti 80 vuotta, päätimme Sirkka-vaimon ja Veikko-pojan kanssa, että matkustamme Hollantiin junalla Pietarin kautta. Olin tehnyt sen useasti aiemmin 1970-luvulla ja lipun sekä viisumin osto oli jo silloin helppoa. Yöjunalla Hesasta Leningradiin, jolloin koko päivän pääsi nauttimaan komeasta metropolista. Jatkoyhteys lähti Varshavksii Vokzal:ista (Varsovan rautatieasema): iltaisin mukavalla yöjunalla Daugavpilsin ja Vilnan kautta Puolaan ja siitä eteenpäin Itä-Berliiniin. Sieltä ratikalla länteen ja junan vaihto. Neuvostoliiton rajalla, Grodnossa, oli joka kerta tuo kiinnostava vaihe, jossa koko juna nostettiin ylös ja kapeammat akselit rullattiin alle. 

Jokainen, joka on matkustanut venäläisellä 4-hengen makuuvaunulla, tietää, että juuri siinä tehdään hyvin helposti uusia tuttavuuksia. Meidän osastoomme tuli nuorehko, vaalea ja siististi pukeutunut mies, joka alussa viihtyi omissa oloissa sen jälkeen kun huomasi, että oli joutunut ulkomaalaisten matkaseuraksi. Siihen aikaan venäjän kieli ei luistanut vielä ollenkaan, mutta vähän ajan kuluttua huomattiin, että yhteinen kieli sittenkin löytyi meille kaikille (paitsi 1,5 -vuotiaalle Veikolle, joka nykyisin on hesalainen kirurgi): nimittäin saksan kieli. Mies kertoi olevansa työmatkalla DDR:ään. Ennen nukkumaan menoa juttelimme hieman yleisasioista ja joimme yhteiset yömyssyt. Seuraavana päivänä tutustuimme paremmin ja jossain vaiheessa rohjettiin jo kysyä ilmiselvältä NKP-jäseneltä, että "miksi ihmeessä valitaan teillä näitä ikäjohtajia, jotka ehtivät olla vallassa vaan lyhyen ajan?". Brezu oli kuollut, jonka jälkeen Juri Andropov oli lyhyen ajan vallassa ennen kuolemaansa. Hieman ennen junamatkaamme huonokuntoinen ikämies Konstantin Tšernenko oli ryhtynyt hallitsemaan suurta ja mahtavaa. Siihen tämä matkaseuralaisemme vastasi hiljaa: "Bitte, sagen Sie mir so etwas nicht!" (Olkaa hyvä, älkää puhuko minulle tuollaista). Hän oli selvästi vaivautunut ja ehkä pelkäsi myös ulkopuolisia kuulijoita.

Vasta 2000-luvulla olen ruvennut pohtimaan oliko tämä vaaleatukkainen mies sittenkin VVP eli Vladimir Vladimirovitsh Putin. Vuonna 2014 tein hänen Itä-Saksan vuosistaan perusteellisen blogin ja ainakin silloin selvisi, että Putin aloitti DDR:ssa vasta vuonna 1985. Läheltä liippasi kuitenkin, näin jälkikäteen arvioituna...(tai ehkä hän kävi tutustumassa tulevaan työpaikkaansa?).

 

]]>
13 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246727-bitte-sagen-sie-mir-so-etwas-nicht#comments Juna Kylmä sota Neuvostoliitto Vladimir Putin Tue, 28 Nov 2017 07:23:06 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246727-bitte-sagen-sie-mir-so-etwas-nicht
Surun seinä http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245227-surun-seina <p>Vaikka nykyisen Venäjän kunnianosoitukset/kunnianpalautukset massamurhaaja Stalinille ovat yhtä hämmästyttävää kuin masentavaa tosiasiaa, niin sittenkin tapahtuu myös jotain myönteistä itänaapurimme yhä vajavaisessa menneisyydenhallinnassa..</p><p>Tänään vihitään käyttöön &quot;<em>Surun seinä</em>&quot; (Стена&nbsp;скорби), joka on osoitettu Stalinin terrorikauden uhreille (1936-1939 sekä 1948-1953). Tämä valtava, pronssinen ja kivinen muistomerkki sijaitsee Moskovan keskustassa, Saharovin prospektin ja Sadovaja-Spasskaja ulitsan kulmalla (Проспект Академика Сахарова/Садовая-Спасская улица): <a href="https://www.google.fi/maps/place/Sadovaya-Spasskaya+Ulitsa,+16,+Moskva,+Ven%C3%A4j%C3%A4,+107045/@55.7703788,37.6430087,3a,75y,243.19h,91.94t/data=!3m7!1e1!3m5!1sK7xoODy93yoHUjiONeNCWg!2e0!6s%2F%2Fgeo2.ggpht.com%2Fmaps%2Fphotothumb%2Ffd%2Fv1%3Fbpb%3DChAKDnNlYXJjaC5UQUNUSUxFEmUKNwnHFHTeZEq1RhFQFFXKNNIaDBojCxDThbhCGhoSGAoUChIJxxR03mRKtUYRfOyyCUyguxMQEAwSCg1_5D0hFU_hbxYaEgnfgcrcZEq1RhE3jvxVol3hAyoKDX_kPSEVT-FvFhoFCGoQiAM%26gl%3DFI!7i13312!8i6656!4m5!3m4!1s0x46b54a64de7414c7:0xc1ad234ca551450!8m2!3d55.7704319!4d37.6430927">TÄSSÄ</a></p><p>Tekijä on kuvanveistäjä <a href="http://www.georgy-frangulyan.ru/">Georgi Franguljan</a> ja oheisesta gazeta-linkistä koko vaikuttava teos käy hyvin ilmi (15 valokuvaa):</p><p><a href="https://www.gazeta.ru/culture/photo/stenu_skorbi_vozveli_v_tsentre_moskvy.shtml">https://www.gazeta.ru/culture/photo/stenu_skorbi_vozveli_v_tsentre_moskvy.shtml</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaikka nykyisen Venäjän kunnianosoitukset/kunnianpalautukset massamurhaaja Stalinille ovat yhtä hämmästyttävää kuin masentavaa tosiasiaa, niin sittenkin tapahtuu myös jotain myönteistä itänaapurimme yhä vajavaisessa menneisyydenhallinnassa..

Tänään vihitään käyttöön "Surun seinä" (Стена скорби), joka on osoitettu Stalinin terrorikauden uhreille (1936-1939 sekä 1948-1953). Tämä valtava, pronssinen ja kivinen muistomerkki sijaitsee Moskovan keskustassa, Saharovin prospektin ja Sadovaja-Spasskaja ulitsan kulmalla (Проспект Академика Сахарова/Садовая-Спасская улица): TÄSSÄ

Tekijä on kuvanveistäjä Georgi Franguljan ja oheisesta gazeta-linkistä koko vaikuttava teos käy hyvin ilmi (15 valokuvaa):

https://www.gazeta.ru/culture/photo/stenu_skorbi_vozveli_v_tsentre_moskvy.shtml

 

]]>
8 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245227-surun-seina#comments Josef Stalin Neuvostoliitto NKVD Stalinin hirmuteot Stalinin vainouhrit Mon, 30 Oct 2017 10:00:29 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245227-surun-seina
Stalin epäonnistui Suomessa surkeasti http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244841-stalin-epaonnistui-suomessa-surkeasti <p>Viikolla saatiin rutkasti uutta tietoa Stalinin suunnitelmista ja toimista Suomea kohtaan, kun historiantutkijat julkaisivat kirjansa Varjo Suomen yllä. Kirja taisi saada monet Suomen jatkosotaa kritisoineet itänaapurin hyödylliset idiootit hiljaiseksi, ainakin jos katsoo millä hiljaisuudella tiedot on otettu vastaan Suomessa.</p><p>Talvisodassa Stalinin haaveena oli valloittaa nopeasti koko Suomi mutta turpaan tuli. Itänaapurin ihannoijien vanhat väitteet siitä, että Stalinilla ei ollut Suomen osalta valloitushaaveita ja että luovutetut alueet olisivat riittäneet Stalinille, on todistettu vääriksi jopa Stalinin omakätisin kirjoituksin. Stalinille kävi nopeasti selväksi luovutettujenkin alueiden kohdalla, että esimerkiksi Hangon osalta piti saada lisää alueita jopa Saloa ja Tammisaarta myöten. Myös Ahvenanmaalle piti perustaa laivastotukikohta. Stalinin suunnitelmat jäivät pahasti puolitiehen, kun suomalaiset sotilasjohtajat päättivät toimia. &nbsp; &nbsp;</p><p>Liitto saksalaisten kanssa selvästikin pelasti Suomen ja jatkosota tyrmäsi viimeistään Stalinin haaveet saada Suomesta kommarivaltio, jossa neuvostojoukoilla oli suurtukikohtia ympäri Suomea ja jossa Suomi oli täynnä Neuvostoliittoa nuolevia poliitikkoja. Sorry, jatkosota-itkijät, olitte väärässä tässäkin. Kun Suomi lähti palauttamaan rajoja, Stalin joutui yllättäen turpaanottajaksi, jälleen. Suurin nöyryytys Stalinille on täytynyt olla se, että Suomi otti haltuunsa alueita Neuvostoliitosta korkojen kera. Nyt Stalin joutui joukkoineen taistelemaan omalla maaperällään alueita menettäen, ajatus, mikä edelleen on kauhistus Venäjällä. &nbsp;&nbsp;</p><p>Ilman Saksan apua, Suomi ei olisi pystynyt palauttamaan alueitaan edes vanhalle rajalle, joten jo pelkästään sinne pääsy oli Suomelle voitto. Jos saksalaiset eivät alunperin olisi myyneet Suomea Neuvostoliitolle, avusta voisi olla enemmänkin kiitollinen. Kun suomalaiset vetivät rajan uusiksi pitkälle Neuvostoliiton alueelle, kyse oli paitsi korkojen ottamisesta, ilmeisesti myös luonnollisiin rajoihin perustuvasta aluehallinnasta, jossa rajoja oli helpompi puolustaa jatkossa. Joku historiantutkija pystyy varmasti kertomaan, paljonko NL menetti sotilaita ja kalustoa yrittäessään saada edes omia alueitaan takaisin omalla maaperällään.</p><p>Suur-Suomi oli ajatuksena hörhöilyä, mutta tosiasiassa pelasti Suomen Stalinin kynsistä. Jos Stalinin olisi annettu touhuilla Suomessa siihen puuttumatta, Venäjällä todennäköisesti olisi tällä hetkellä joukkoja Suomessa vähintäänkin Etelä-Suomessa ja laivastotukikohta Ahvenanmaalla. Kun Stalin halusi eristää Suomea muista pohjoismaista jo aikanaan, hänellä oli siten intressejä Suomen alueella myös pohjoisessa. Ainoa, mitä Stalin täällä saavutti, oli poliitikkojen saaminen itänaapurin agendaa ajamaan. Saavutus, joka on edelleen hengissä ja porskuttaa kohtuullisesti. &nbsp;&nbsp;</p><p>Kannattaa miettiä, ovatko Venäjän nykytavoitteet Suomen osalta paljonkaan muuttuneet. Sotatekniikan kehittymisestä huolimatta Venäjän kriisinajan tavoitteet ovat Itämerellä, Suomenlahdella ja pohjoisessa. Valinnan edessä, ottaako Venäjä alueita Natolta vai Suomelta, se ottaa alueet helpommalta osapuolelta.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710182200468729_u0.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710182200468729_u0.shtml">http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710182200468729_u0.shtml</a></p><p><a href="http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201710182200468738_u0.shtml" title="http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201710182200468738_u0.shtml">http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201710182200468738_u0.shtml</a></p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viikolla saatiin rutkasti uutta tietoa Stalinin suunnitelmista ja toimista Suomea kohtaan, kun historiantutkijat julkaisivat kirjansa Varjo Suomen yllä. Kirja taisi saada monet Suomen jatkosotaa kritisoineet itänaapurin hyödylliset idiootit hiljaiseksi, ainakin jos katsoo millä hiljaisuudella tiedot on otettu vastaan Suomessa.

Talvisodassa Stalinin haaveena oli valloittaa nopeasti koko Suomi mutta turpaan tuli. Itänaapurin ihannoijien vanhat väitteet siitä, että Stalinilla ei ollut Suomen osalta valloitushaaveita ja että luovutetut alueet olisivat riittäneet Stalinille, on todistettu vääriksi jopa Stalinin omakätisin kirjoituksin. Stalinille kävi nopeasti selväksi luovutettujenkin alueiden kohdalla, että esimerkiksi Hangon osalta piti saada lisää alueita jopa Saloa ja Tammisaarta myöten. Myös Ahvenanmaalle piti perustaa laivastotukikohta. Stalinin suunnitelmat jäivät pahasti puolitiehen, kun suomalaiset sotilasjohtajat päättivät toimia.    

Liitto saksalaisten kanssa selvästikin pelasti Suomen ja jatkosota tyrmäsi viimeistään Stalinin haaveet saada Suomesta kommarivaltio, jossa neuvostojoukoilla oli suurtukikohtia ympäri Suomea ja jossa Suomi oli täynnä Neuvostoliittoa nuolevia poliitikkoja. Sorry, jatkosota-itkijät, olitte väärässä tässäkin. Kun Suomi lähti palauttamaan rajoja, Stalin joutui yllättäen turpaanottajaksi, jälleen. Suurin nöyryytys Stalinille on täytynyt olla se, että Suomi otti haltuunsa alueita Neuvostoliitosta korkojen kera. Nyt Stalin joutui joukkoineen taistelemaan omalla maaperällään alueita menettäen, ajatus, mikä edelleen on kauhistus Venäjällä.   

Ilman Saksan apua, Suomi ei olisi pystynyt palauttamaan alueitaan edes vanhalle rajalle, joten jo pelkästään sinne pääsy oli Suomelle voitto. Jos saksalaiset eivät alunperin olisi myyneet Suomea Neuvostoliitolle, avusta voisi olla enemmänkin kiitollinen. Kun suomalaiset vetivät rajan uusiksi pitkälle Neuvostoliiton alueelle, kyse oli paitsi korkojen ottamisesta, ilmeisesti myös luonnollisiin rajoihin perustuvasta aluehallinnasta, jossa rajoja oli helpompi puolustaa jatkossa. Joku historiantutkija pystyy varmasti kertomaan, paljonko NL menetti sotilaita ja kalustoa yrittäessään saada edes omia alueitaan takaisin omalla maaperällään.

Suur-Suomi oli ajatuksena hörhöilyä, mutta tosiasiassa pelasti Suomen Stalinin kynsistä. Jos Stalinin olisi annettu touhuilla Suomessa siihen puuttumatta, Venäjällä todennäköisesti olisi tällä hetkellä joukkoja Suomessa vähintäänkin Etelä-Suomessa ja laivastotukikohta Ahvenanmaalla. Kun Stalin halusi eristää Suomea muista pohjoismaista jo aikanaan, hänellä oli siten intressejä Suomen alueella myös pohjoisessa. Ainoa, mitä Stalin täällä saavutti, oli poliitikkojen saaminen itänaapurin agendaa ajamaan. Saavutus, joka on edelleen hengissä ja porskuttaa kohtuullisesti.   

Kannattaa miettiä, ovatko Venäjän nykytavoitteet Suomen osalta paljonkaan muuttuneet. Sotatekniikan kehittymisestä huolimatta Venäjän kriisinajan tavoitteet ovat Itämerellä, Suomenlahdella ja pohjoisessa. Valinnan edessä, ottaako Venäjä alueita Natolta vai Suomelta, se ottaa alueet helpommalta osapuolelta.

 

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710182200468729_u0.shtml

http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201710182200468738_u0.shtml

                         

]]>
36 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244841-stalin-epaonnistui-suomessa-surkeasti#comments Jatkosota Neuvostoliitto Stalin Sun, 22 Oct 2017 09:38:21 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244841-stalin-epaonnistui-suomessa-surkeasti
Tasan 78 vuotta sitten http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243280-tasan-78-vuotta-sitten <p>Tämä jakso Euroopan yhteisestä historiasta on sen verran harvojen tiedossa ja koko tapahtumaketju sen verran törkeä, että sitä kannattaa tuoda esille, aina silloin tällöin: kaksi rosvoa ja aseveljestä (1939-1941) pitivät yhteisen voittoparaatin Puolan Brest-kaupungissa, <strong>22.9.1939</strong>:</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/K3Q29kHPA3w?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/K3Q29kHPA3w?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p><a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/27821-brzesc-brest">Aiheeseen liittyvä blogi</a> (Ilmari 2010)</p><p><a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225702-nl-ja-natsi-saksa-aseveljetwaffenbrueder-1939-1941">Aiheeseen liittyvä blogi </a>(Ilmari 2016)</p><p><a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216658-punatahden-liitto-hakaristin-kanssa-%E2%80%93-brestin-salailtu-voitonparaati-2291939">Aiheeseen liittyvä blogi</a> (Veikko Huuska 2016)</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä jakso Euroopan yhteisestä historiasta on sen verran harvojen tiedossa ja koko tapahtumaketju sen verran törkeä, että sitä kannattaa tuoda esille, aina silloin tällöin: kaksi rosvoa ja aseveljestä (1939-1941) pitivät yhteisen voittoparaatin Puolan Brest-kaupungissa, 22.9.1939:

https://www.youtube.com/watch?v=K3Q29kHPA3w

Aiheeseen liittyvä blogi (Ilmari 2010)

Aiheeseen liittyvä blogi (Ilmari 2016)

Aiheeseen liittyvä blogi (Veikko Huuska 2016)

 

]]>
61 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243280-tasan-78-vuotta-sitten#comments Molotov-Ribbentrop-sopimus Natsi-Saksa Neuvostoliitto Fri, 22 Sep 2017 15:25:04 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243280-tasan-78-vuotta-sitten
Väinö Tanner: Suomella ei ole aihetta valittaa vaikka Neuvostoliitto sortuisikin http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236292-vaino-tanner-suomella-ei-ole-aihetta-valittaa-vaikka-neuvostoliitto-sortuisikin <p><strong>Väinö Tanner puhuu:</strong></p><p><strong>&rdquo;Suomella ei ole aihetta valittaa</strong></p><p>vaikka Neuvostoliitto aatteellisine järjestelmineen sortuisikin.</p><p>Se on ollut maallemme alituisena uhkana ja tämän uhkan lakkaaminen voi tuottaa meille yksinomaan helpotusta.</p><p>Lähde; <em><strong>Jousimies,</strong> n:o 2/7.7.1941, Erään Armeijakunna rintamalehti</em></p><p>*</p><p><strong>Ministeri &nbsp;&nbsp;V ä i n ö&nbsp;&nbsp; T a n n e r&nbsp;&nbsp; selosti äskettäin radiopuheessaan uutta puolustussotaamme edeltäneitä olosuhteita sekä Suomen asemaa nykyisessä tilanteessa.</strong></p><p>Hän huomautti, että kun suurvaltain välinen sota lähes kaksi vuotta takaperin alkoi, ilmaisi Suomi vakavan halunsa elää puolueettomana rauhassa.&nbsp; Haluamaamme rauhantilaa ei meille kuitenkaan suotu.&nbsp; Neuvostoliiton taholta esitettiin maallemme lukuisia vaatimuksia, jotka syvästi loukkasivat maamme koskemattomuutta.&nbsp; joutuessani syksyllä 1939 olemaan mukana Moskovassa käydyissä neuvotteluissa voin havaita,</p><p><strong>miten kyynillisesti esiinnyttiin kaikkia meidän taholtamme esitettyjä oikeudellisia, moraalisia ym. näkökohtia kohtaan.</strong></p><p>*</p><p>Puhuja selvitteli sitten, miten Neuvostoliitto, neuvottelujen vielä ollessa avoinna, salakavalasti hyökkäsi maamme kimppuun.&nbsp; 105-päiväsen puolustussotamme vaiheita sekä raskasta pakkorauhaa.</p><p>Raskaista rauhanehdoista huolimatta olemme halunneet sen omantunnonmukaisesti täyttää.&nbsp; Koetimme myöskin vilpittömästi luoda edellytyksiä hyvien ja rauhallisten suhteiden aikaansaamiseksi.&nbsp; Pyrkimyksemme ei kuitenkaan saavuttanut minkäänlaista vastakaikua.&nbsp; Päinvastoin voitiin pian havaita,</p><p><strong>ettei rauhaa Neuvostoliiton taholla oltu tarkoitettukaan pysyväiseksi, vaan jonkinlaiseksi väliasteeksi.</strong></p><p>Suomelle esitettiin vaatimuksia toisensa jälkeen, vaatimuksia, jotka eivät laisinkaan sisältyneet rauhansopimukseen ja joista osa oli suorastaan tuhoisia.</p><p><strong>Meitä tahdottiin täten pitää alituisessa jännityksessä ja hermostuttaa kansaamme.</strong></p><p>*</p><p>Myöskin sisältäpäin yritettiin maamme väestöä kypsyttää valmiiksi ottamaan vastaan uusia vaatimuksia.&nbsp; Kiihoitustyötä ja kommunistista solutusta harjoitettiin maassamme Neuvostoliiton täällä olevien viranomaisten johdolla ja Moskovasta annettujen käskyjen mukaisesti.</p><p>Nyt kun asema on huomattavasti muuttunut, saamme kuulla ihmeellisiä julistuksia Neuvostoliiton pääkaupungista käsin.&nbsp; Meille ilmoitetaan että,</p><p><strong>vain armosta ja jalomielisyydestä oli Neuvostoliitto sallinut Suomen tähän saakka nauttia itsenäisyyttä, mutta että Suomen maa ja sen kansa nyt aiotaan täydellisesti pyyhkiä pois maan pinnalta.</strong></p><p>Sisimmät tarkoitukset tulevat täten, joskin jälestäpäin, julkisuudessa näkyviin.</p><p>*</p><p>Täytyy suuresti ihmetellä tämmöistä puhetta suurvallan taholta, joka kehuu olevansa työläisten johtama valtio.&nbsp; Onhan se tahtonut esiintyä maailman ja ennenkaikkea sen työläisjoukkojen edessä valtakuntana, jonka toimintaa ohjaavat korkeat ihanteet.&nbsp; Se on ilmoittanut kunnioittavansa pientenkin kansojen itsemääräämisoikeutta ja haluavansa suojella niitä kaikkea uhkaa vastaan.&nbsp; Se on tässä suhteessa halunnut esiintyä kansainvälisenä sanan kauneimmassa merkityksessä.&nbsp; Se on saarnannut maailmalle rauhaa ja vakuuttanut rauhanrakkauttaan myöskin kaikille naapureilleen.&nbsp; tämän valtakunnan nykyinen johtaja, &rdquo;Isä Stalin&rdquo; on ilmaissut nämä periaatteet iskusanalla: &rdquo;me emme halua kyynärääkään toisten valtakuntain maata, mutta puolustamme viimeiseen saakka jokaista tuumaa omasta maastamme&rdquo;.&nbsp; Kaikki tämä on aiheuttanut sen, että työväki kaikissa maissa myöskin on tuntenut myötätuntoa Neuvostoliittoa kohtaan ja on halunnut suojella sitä ulkopuoliselta häiritsemiseltä.</p><p>Tarkkaavaiset huomioitsijat ovat kuitenkin jo aikoja sitten tienneet, että kaikki tämä on vain kaunis naamio, jonka taakse kätkeytyy samoja imperialistisia pyrkimyksiä, joista sillä taholla muita valtakuntia syytetään.&nbsp; Neuvostoliiton viime vuosien historiaan jääkin muistoksi lukuisia valloituksia ja vapaiden&nbsp; kansojen sortoa.&nbsp; Vielä pidemmällekin on Neuvostoliitto tähdännyt.</p><p>*</p><p><strong>Se on suunnitelmallisesti valmistellut yleismaailmallista sotaa,</strong></p><p>laskelmoiden itsekkäästi, että tämmöisen sodan jälkiseurauksena voi syntyä maailmanvallankumous, joka kuuluu Neuvostoliiton lopullisiin päämääriin.</p><p>Mikä on oleva Suomen asema nykyisessä tilanteessa?</p><p>Vastauksen löytämisen ei pitäisi tuottaa minkäänlaisia vaikeuksia.</p><p><strong>Suomella ei ole aihetta valittaa, vaikka Neuvostoliitto aatteellisine järjestelmineen sortuisikin.&nbsp; Sen politiikka maatamme kohtaan on kaiken aikaa ollut petollista.&nbsp; Se on siten ollut maallemme alituisena uhkana ja tämän uhkan lakkaaminen voi tuottaa meille yksinomaan helpotusta.&nbsp; Kaikkein vähimmin on Suomen työväenluokalla aihetta esiintyä surevaisten joukossa.&nbsp; Tämä työläisvaltion nimellä kulkeva valtakunta on aiheuttanut koko maailman työväenluokalle yksinomaan menetyksiä.</strong></p><p><strong>*</strong></p><p>Kaikkialla on sen aiheuttaman hajaannuksen vuoksi saatu kärsiä pelkkää vahinkoa.&nbsp; Jos Neuvostoliitto olisi pitänyt aatteellisen järjestelmänsä omanaan ja toiminut oman maansa olojen kohentamiseksi, ei kellään olisi ollut mitään muistutettavaa.&nbsp; Mutta haluten aikaansaada maailmanvallankumouksen ja käyttäen aatteellista järjestelmänsä vientitavarana, on se harjoittanut kaikkialla maailmassa sekä julkista että salasista kiihoitustoimintaa maailmanvallankumouksen hyväksi.&nbsp; tämän kautta on se aikaansaanut suurta hajaannusta maailman työväenluokan keskuudessa.&nbsp; Työväen riveissä on syntynyt jyrkkiä keskinäisiä erimielisyyksiä ja niiden aiheuttamia taisteluja käytäessä on harjoitettu suurta voimain tuhlausta.&nbsp;</p><p>Tämä kommunistinen propaganda on ollut tähdätty varsinkin sosialidemokraattista työväenliikettä vastaan.&nbsp; Se on ollut kommunistien pahimpia silmätikkuna ja siinä on nähty voimakkain este työväenluokan valloittamisessa.&nbsp; Milloin on sosialidemokraattista työväenliikettä vastaan hyökätty suoraan edestäpäin sitä solvaten, milloin taasen koetettu sisältäpäin soluttamalla saada se hajoamistilaan.&nbsp; On ollut surullista nähdä, että työväenluokan keskuudessa on ollut henkilölitä, jotka ovat uskoneet Neuvostoliitosta tulevien oppien voivan tuoda jotakin siunausta mukanaan.&nbsp; Kaikille</p><p>olisi pitänyt olla etukäteen selvää, ettei alemmalla kehitysasteella oleva puoli-aasialainen kansa voi tarjota mitään helpoitusta korkeammalla asteella oleville kansoille.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Väinö Tanner: radiopuhe</strong>,<em> heinäkuun alkupäivinä 1941.&nbsp; Ref. Jousimies, n:o 2/pvm 7.7.1941, Erään rykmentin rintamalehti.&nbsp; -&nbsp; Katso: </em><a href="https://photos.google.com/share/AF1QipOlr_VN95nku0uYQRGWWS21C6zafA4tPzrlpGwazC_bIYxt-vuebv332QyYzEni0Q?key=WjlSMDFxazlxdHdYNUVYZWUxVFhENlgydlJLSGZn">https://photos.google.com/share/AF1QipOlr_VN95nku0uYQRGWWS21C6zafA4tPzrlpGwazC_bIYxt-vuebv332QyYzEni0Q?key=WjlSMDFxazlxdHdYNUVYZWUxVFhENlgydlJLSGZn</a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Väinö Tanner puhuu:

”Suomella ei ole aihetta valittaa

vaikka Neuvostoliitto aatteellisine järjestelmineen sortuisikin.

Se on ollut maallemme alituisena uhkana ja tämän uhkan lakkaaminen voi tuottaa meille yksinomaan helpotusta.

Lähde; Jousimies, n:o 2/7.7.1941, Erään Armeijakunna rintamalehti

*

Ministeri   V ä i n ö   T a n n e r   selosti äskettäin radiopuheessaan uutta puolustussotaamme edeltäneitä olosuhteita sekä Suomen asemaa nykyisessä tilanteessa.

Hän huomautti, että kun suurvaltain välinen sota lähes kaksi vuotta takaperin alkoi, ilmaisi Suomi vakavan halunsa elää puolueettomana rauhassa.  Haluamaamme rauhantilaa ei meille kuitenkaan suotu.  Neuvostoliiton taholta esitettiin maallemme lukuisia vaatimuksia, jotka syvästi loukkasivat maamme koskemattomuutta.  joutuessani syksyllä 1939 olemaan mukana Moskovassa käydyissä neuvotteluissa voin havaita,

miten kyynillisesti esiinnyttiin kaikkia meidän taholtamme esitettyjä oikeudellisia, moraalisia ym. näkökohtia kohtaan.

*

Puhuja selvitteli sitten, miten Neuvostoliitto, neuvottelujen vielä ollessa avoinna, salakavalasti hyökkäsi maamme kimppuun.  105-päiväsen puolustussotamme vaiheita sekä raskasta pakkorauhaa.

Raskaista rauhanehdoista huolimatta olemme halunneet sen omantunnonmukaisesti täyttää.  Koetimme myöskin vilpittömästi luoda edellytyksiä hyvien ja rauhallisten suhteiden aikaansaamiseksi.  Pyrkimyksemme ei kuitenkaan saavuttanut minkäänlaista vastakaikua.  Päinvastoin voitiin pian havaita,

ettei rauhaa Neuvostoliiton taholla oltu tarkoitettukaan pysyväiseksi, vaan jonkinlaiseksi väliasteeksi.

Suomelle esitettiin vaatimuksia toisensa jälkeen, vaatimuksia, jotka eivät laisinkaan sisältyneet rauhansopimukseen ja joista osa oli suorastaan tuhoisia.

Meitä tahdottiin täten pitää alituisessa jännityksessä ja hermostuttaa kansaamme.

*

Myöskin sisältäpäin yritettiin maamme väestöä kypsyttää valmiiksi ottamaan vastaan uusia vaatimuksia.  Kiihoitustyötä ja kommunistista solutusta harjoitettiin maassamme Neuvostoliiton täällä olevien viranomaisten johdolla ja Moskovasta annettujen käskyjen mukaisesti.

Nyt kun asema on huomattavasti muuttunut, saamme kuulla ihmeellisiä julistuksia Neuvostoliiton pääkaupungista käsin.  Meille ilmoitetaan että,

vain armosta ja jalomielisyydestä oli Neuvostoliitto sallinut Suomen tähän saakka nauttia itsenäisyyttä, mutta että Suomen maa ja sen kansa nyt aiotaan täydellisesti pyyhkiä pois maan pinnalta.

Sisimmät tarkoitukset tulevat täten, joskin jälestäpäin, julkisuudessa näkyviin.

*

Täytyy suuresti ihmetellä tämmöistä puhetta suurvallan taholta, joka kehuu olevansa työläisten johtama valtio.  Onhan se tahtonut esiintyä maailman ja ennenkaikkea sen työläisjoukkojen edessä valtakuntana, jonka toimintaa ohjaavat korkeat ihanteet.  Se on ilmoittanut kunnioittavansa pientenkin kansojen itsemääräämisoikeutta ja haluavansa suojella niitä kaikkea uhkaa vastaan.  Se on tässä suhteessa halunnut esiintyä kansainvälisenä sanan kauneimmassa merkityksessä.  Se on saarnannut maailmalle rauhaa ja vakuuttanut rauhanrakkauttaan myöskin kaikille naapureilleen.  tämän valtakunnan nykyinen johtaja, ”Isä Stalin” on ilmaissut nämä periaatteet iskusanalla: ”me emme halua kyynärääkään toisten valtakuntain maata, mutta puolustamme viimeiseen saakka jokaista tuumaa omasta maastamme”.  Kaikki tämä on aiheuttanut sen, että työväki kaikissa maissa myöskin on tuntenut myötätuntoa Neuvostoliittoa kohtaan ja on halunnut suojella sitä ulkopuoliselta häiritsemiseltä.

Tarkkaavaiset huomioitsijat ovat kuitenkin jo aikoja sitten tienneet, että kaikki tämä on vain kaunis naamio, jonka taakse kätkeytyy samoja imperialistisia pyrkimyksiä, joista sillä taholla muita valtakuntia syytetään.  Neuvostoliiton viime vuosien historiaan jääkin muistoksi lukuisia valloituksia ja vapaiden  kansojen sortoa.  Vielä pidemmällekin on Neuvostoliitto tähdännyt.

*

Se on suunnitelmallisesti valmistellut yleismaailmallista sotaa,

laskelmoiden itsekkäästi, että tämmöisen sodan jälkiseurauksena voi syntyä maailmanvallankumous, joka kuuluu Neuvostoliiton lopullisiin päämääriin.

Mikä on oleva Suomen asema nykyisessä tilanteessa?

Vastauksen löytämisen ei pitäisi tuottaa minkäänlaisia vaikeuksia.

Suomella ei ole aihetta valittaa, vaikka Neuvostoliitto aatteellisine järjestelmineen sortuisikin.  Sen politiikka maatamme kohtaan on kaiken aikaa ollut petollista.  Se on siten ollut maallemme alituisena uhkana ja tämän uhkan lakkaaminen voi tuottaa meille yksinomaan helpotusta.  Kaikkein vähimmin on Suomen työväenluokalla aihetta esiintyä surevaisten joukossa.  Tämä työläisvaltion nimellä kulkeva valtakunta on aiheuttanut koko maailman työväenluokalle yksinomaan menetyksiä.

*

Kaikkialla on sen aiheuttaman hajaannuksen vuoksi saatu kärsiä pelkkää vahinkoa.  Jos Neuvostoliitto olisi pitänyt aatteellisen järjestelmänsä omanaan ja toiminut oman maansa olojen kohentamiseksi, ei kellään olisi ollut mitään muistutettavaa.  Mutta haluten aikaansaada maailmanvallankumouksen ja käyttäen aatteellista järjestelmänsä vientitavarana, on se harjoittanut kaikkialla maailmassa sekä julkista että salasista kiihoitustoimintaa maailmanvallankumouksen hyväksi.  tämän kautta on se aikaansaanut suurta hajaannusta maailman työväenluokan keskuudessa.  Työväen riveissä on syntynyt jyrkkiä keskinäisiä erimielisyyksiä ja niiden aiheuttamia taisteluja käytäessä on harjoitettu suurta voimain tuhlausta. 

Tämä kommunistinen propaganda on ollut tähdätty varsinkin sosialidemokraattista työväenliikettä vastaan.  Se on ollut kommunistien pahimpia silmätikkuna ja siinä on nähty voimakkain este työväenluokan valloittamisessa.  Milloin on sosialidemokraattista työväenliikettä vastaan hyökätty suoraan edestäpäin sitä solvaten, milloin taasen koetettu sisältäpäin soluttamalla saada se hajoamistilaan.  On ollut surullista nähdä, että työväenluokan keskuudessa on ollut henkilölitä, jotka ovat uskoneet Neuvostoliitosta tulevien oppien voivan tuoda jotakin siunausta mukanaan.  Kaikille

olisi pitänyt olla etukäteen selvää, ettei alemmalla kehitysasteella oleva puoli-aasialainen kansa voi tarjota mitään helpoitusta korkeammalla asteella oleville kansoille.”

*

Väinö Tanner: radiopuhe, heinäkuun alkupäivinä 1941.  Ref. Jousimies, n:o 2/pvm 7.7.1941, Erään rykmentin rintamalehti.  -  Katso: https://photos.google.com/share/AF1QipOlr_VN95nku0uYQRGWWS21C6zafA4tPzrlpGwazC_bIYxt-vuebv332QyYzEni0Q?key=WjlSMDFxazlxdHdYNUVYZWUxVFhENlgydlJLSGZn

*

]]>
5 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236292-vaino-tanner-suomella-ei-ole-aihetta-valittaa-vaikka-neuvostoliitto-sortuisikin#comments Jatkosota Neuvostoliitto Suomi 100 vuotta Väinö Tanner Sat, 29 Apr 2017 09:06:00 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236292-vaino-tanner-suomella-ei-ole-aihetta-valittaa-vaikka-neuvostoliitto-sortuisikin
Miksi vapaussodasta vaietaan vielä 100-vuotisjuhlavuonnakin? http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236168-miksi-vapaussodasta-vaietaan-viela-100-vuotisjuhlavuonnakin <p>Se, että 100-vuotisjuhlan kunniaksi on tilattu teloitusaiheinen juhlaraha kansalaissodasta, osoittaa, että historiaa käsitellään ikään kuin Neuvostoliitto olisi edelleen olemassa ja kommunismi voimissaan.</p><p>Ajatusta kaksipuoleisuudesta olisi voitu hyödyntää tuomalla edes kolikon toisella puolella esiin se itsenäisyyden kannalta oleellinen asia, että kansalaissota liittyi Suomen vapaussotaan. Vapaussota-aiheista kuvitusta ei taida kuitenkaan olla julkaistu erityisemmin toisen maailmansodan jälkeen. Vanhoista valokuvista niitäkin löytyy.</p><p>Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton hajoamisesta on jo yli neljännesvuosisata eivätkä kommunistit ole enää uhkaamassa yhteiskuntarauhaa. Enää ei pitäisi olla pakottavaa tarvetta vaieta historiasta eikä vääristellä sitä edes virallisesti.</p><p>Sen takia tuntuukin käsittämättömältä, että joidenkin neropattien päähän mahtuu vielä 2010-luvulla uusiokäyttää kylmän sodan ja suomettuneisuuden aikana märehdittyä punahistoriaa. Kas kun ei muotoilija ehdottanut juhlakolikkoon kapinajohtaja <strong>Otto Ville Kuusisen</strong> kuvaa, joita Työväenarkistosta myös löytyy.</p><p>Kansalaissota johtui punakapinasta, johon vallankumoushaluiset sosialistit saivat innoituksen Venäjän bolshevikeilta. Punaisten vallankaappaus onnistui Helsingissä ja Etelä-Suomessa. He saivat siinä merkittävää sotilaallista tukea venäläissotilailta.</p><p>Kumouksellisia johtanut niin sanottu kansanvaltuuskunta painatti omia rahojakin. Olisihan sellaisesta kolikosta voinut ottaa vaikka valmiin aiheen juhlarahan toiselle puolelle, jos on tarkoitus itsenäisyyden historian pimeitä asioita muistella.</p><p>Vapaussota alkoi kun laillisen hallituksen armeijan ylipäälliköksi nimitetty <strong>Carl Gustaf Mannerheim</strong> määräsi venäläissotilaat riisuttavaksi aseista. Saksassa koulutetut jääkärit saapuivat Suomen valkoisen talonpoikaisarmeijan tueksi puolustamaan laillista esivaltaa kumouksellisia punakapinallisia vastaan. Sota päättyi kun valkoiset ankarien taisteluiden jälkeen onnistuivat vapauttamaan Etelä-Suomen kaupungit punaisen terrorin vallasta.</p><p>Näistä asioista jouduttiin Suomessa toisen maailmansodan jälkeen kuitenkin vaikenemaan. Vuosikymmenten ajan on sen takia yksipuolisesti syyllistetty valkoisia siitä kurjasta kohtalosta, mikä hävinnyttä osapuolta kohtasi.</p><p>Samalla on sivuutettu se tosiasia, että punaiset harjoittivat maanpetoksellista toimintaa veljeilleissään venäläisbolsevikkien kanssa ja ryhtyivät aseelliseen väkivaltaan laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi.</p><p>Sodassa tapahtuu aina hirveitä asioita puolin ja toisin. Kansalaissodassa osapuolten keskinäinen katkeruus on sitäkin syvempää, koska vastakkain on omaa väkeä. Eikä hävinneiden osa ole koskaan helppo.</p><p>Punakapinallisiin kohdistettujen rangaistustoimien takia ei kuitenkaan pitäisi hämärtää historiallista todellisuutta. Elleivät valkoiset olisi puolustaneet vapaata isänmaata ja sen laillista yhteiskuntajärjestystä ja myös voittaneet, tuskinpa edes viettäisimme itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaa.</p><p>Kun vuoden 1918 tapahtumilla joka tapauksessa on kaksi puolta, eikö olisi korkea aika tunnustaa ne molemmat ja jatkaa yhdessä eteenpäin?</p><p><strong>Petteri Hiienkoski</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Se, että 100-vuotisjuhlan kunniaksi on tilattu teloitusaiheinen juhlaraha kansalaissodasta, osoittaa, että historiaa käsitellään ikään kuin Neuvostoliitto olisi edelleen olemassa ja kommunismi voimissaan.

Ajatusta kaksipuoleisuudesta olisi voitu hyödyntää tuomalla edes kolikon toisella puolella esiin se itsenäisyyden kannalta oleellinen asia, että kansalaissota liittyi Suomen vapaussotaan. Vapaussota-aiheista kuvitusta ei taida kuitenkaan olla julkaistu erityisemmin toisen maailmansodan jälkeen. Vanhoista valokuvista niitäkin löytyy.

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton hajoamisesta on jo yli neljännesvuosisata eivätkä kommunistit ole enää uhkaamassa yhteiskuntarauhaa. Enää ei pitäisi olla pakottavaa tarvetta vaieta historiasta eikä vääristellä sitä edes virallisesti.

Sen takia tuntuukin käsittämättömältä, että joidenkin neropattien päähän mahtuu vielä 2010-luvulla uusiokäyttää kylmän sodan ja suomettuneisuuden aikana märehdittyä punahistoriaa. Kas kun ei muotoilija ehdottanut juhlakolikkoon kapinajohtaja Otto Ville Kuusisen kuvaa, joita Työväenarkistosta myös löytyy.

Kansalaissota johtui punakapinasta, johon vallankumoushaluiset sosialistit saivat innoituksen Venäjän bolshevikeilta. Punaisten vallankaappaus onnistui Helsingissä ja Etelä-Suomessa. He saivat siinä merkittävää sotilaallista tukea venäläissotilailta.

Kumouksellisia johtanut niin sanottu kansanvaltuuskunta painatti omia rahojakin. Olisihan sellaisesta kolikosta voinut ottaa vaikka valmiin aiheen juhlarahan toiselle puolelle, jos on tarkoitus itsenäisyyden historian pimeitä asioita muistella.

Vapaussota alkoi kun laillisen hallituksen armeijan ylipäälliköksi nimitetty Carl Gustaf Mannerheim määräsi venäläissotilaat riisuttavaksi aseista. Saksassa koulutetut jääkärit saapuivat Suomen valkoisen talonpoikaisarmeijan tueksi puolustamaan laillista esivaltaa kumouksellisia punakapinallisia vastaan. Sota päättyi kun valkoiset ankarien taisteluiden jälkeen onnistuivat vapauttamaan Etelä-Suomen kaupungit punaisen terrorin vallasta.

Näistä asioista jouduttiin Suomessa toisen maailmansodan jälkeen kuitenkin vaikenemaan. Vuosikymmenten ajan on sen takia yksipuolisesti syyllistetty valkoisia siitä kurjasta kohtalosta, mikä hävinnyttä osapuolta kohtasi.

Samalla on sivuutettu se tosiasia, että punaiset harjoittivat maanpetoksellista toimintaa veljeilleissään venäläisbolsevikkien kanssa ja ryhtyivät aseelliseen väkivaltaan laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi.

Sodassa tapahtuu aina hirveitä asioita puolin ja toisin. Kansalaissodassa osapuolten keskinäinen katkeruus on sitäkin syvempää, koska vastakkain on omaa väkeä. Eikä hävinneiden osa ole koskaan helppo.

Punakapinallisiin kohdistettujen rangaistustoimien takia ei kuitenkaan pitäisi hämärtää historiallista todellisuutta. Elleivät valkoiset olisi puolustaneet vapaata isänmaata ja sen laillista yhteiskuntajärjestystä ja myös voittaneet, tuskinpa edes viettäisimme itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaa.

Kun vuoden 1918 tapahtumilla joka tapauksessa on kaksi puolta, eikö olisi korkea aika tunnustaa ne molemmat ja jatkaa yhdessä eteenpäin?

Petteri Hiienkoski

]]>
87 http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236168-miksi-vapaussodasta-vaietaan-viela-100-vuotisjuhlavuonnakin#comments Kansalaissota Neuvostoliitto Suomi 100 vuotta Vallankaappaus Vapaussota Wed, 26 Apr 2017 05:15:45 +0000 Petteri Hiienkoski http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236168-miksi-vapaussodasta-vaietaan-viela-100-vuotisjuhlavuonnakin
Miten kauan Kreml pystyy pitämään Venäjän nuorison poissa kaduilta? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235954-miten-kauan-kreml-pystyy-pitamaan-venajan-nuorison-poissa-kaduilta <p><strong>Kremlin Uljas Uusi Maailma &ndash; nuoret venäläiset eivät ole talutettavissa</strong></p><p><em>A Brave New World for the Kremlin</em></p><p>*</p><p><em>Noin 20-vuotiaat nuoret ovat muodostaneet suuren osan Venäjällä viime viikkoina esiintyneiden mielenilmaisujen osanottajista. Nuorison voimistunut liikehdintä tuottaa huolia Kremlille, joka yrittää kamppailla Neuvostoliiton jälkeen syntyneiden nuorisoikäluokkien sydämistä.&nbsp; Kreml toteuttaa tämän &rdquo;kuhertelun&rdquo; tuttuun tyyliin &ndash; siis aivan oman mallinsa mukaan.</em></p><p>*</p><p><strong>Sukupolvenvaihdos Venäjällä</strong></p><p>Jokainen maa kohtaa jossain vaiheessa sukupolvenvaihdoksen.</p><p>Joskus sukupolvenvaihdos tapahtuu leikkauspöydällä, useimmiten &rdquo;luonnollisen&rdquo; poistuman myötä.</p><p><strong><em>Tekninen kehitys, kulttuuri, sosiaaliset tavat ja käytännöt sekä maailmanlaajuinen kauppa</em></strong> &ndash; kaikki tämä mikä on 25 viime vuotta niin ryntäävästi ollut nähtävillä &ndash; on synnyttänyt kuilun nuoren ja vanhemman sukupolven välille, eikä sen yli näytä syntyvän siltaa.</p><p>Venäjällä tämä kuilu kommunismin aikana eläneen ja post-kommunistisella Venäjällä eläneen sukupolven välillä on ylittämätön.</p><p>Juuri nyt, vuonna 2017, peräti <em><strong>27 % Venäjän kansasta on syntynyt Neuvostoliiton murtumisen jälkeen</strong></em>.&nbsp; Ja tämä luku pingahtaa lähes 40 prosenttiin 2020-luvun jälkipuoliskolla.</p><p>Nuoriso, joka on syntynyt Venäjällä vuoden 1991 jälkeen, ei ole koskaan kuulunut <strong>sovjetisoitujen</strong> (engl. <strong><em>&rdquo;Sovietized&rdquo;; neuvostoliittolaistettujen, &rdquo;neuvostokansalaisten&rdquo;</em></strong>) joukkoon.&nbsp;</p><p>Ihmisen varttumisen ja kulttuurisen leimautumisen edellyttämä pitkä aika huomioiden, voitaisiin oikeastaan puhua ikäluokista, jotka ovat syntyneet <strong>Gorbatshovin</strong> perestroikan aikana ja jälkeen, siis vuonna 1985 tai sen jälkeen.&nbsp; Siis nyt 32 vuotiaista ja sitä nuoremmista (VH:n huomautus).</p><p>Tuo porukka alkaa olla jo puolet venäläisistä &ndash; huomioiden eritoten miesten alhaisen keskimääräisen eliniän. (<em>2014 syntyneen vauvan elinikäodote Venäjällä: 66 v. ; naisen 73&nbsp; ja miehen 59.1 vuotta. Venäjä on maailman lisatalla eliniässä 129.:lla sijalla</em>.)</p><p>Suurin osa heistä on liian nuoria muistaakseen myrskyisän ja sekasortoisen 1990-luvun melskeitä, saati sitten vanhan lahoavan neuvostojärjestelmän liturgiaa ja käytäntöä.&nbsp; Talouden kriisiä ja politiikan &rdquo;häiriötä&rdquo;.</p><p>*</p><p><strong>Putin</strong></p><p>Toisin kuin vanhemmat sukupolvet, tämä nuoriso ei muista presidentti <strong>Vladimir Putinin</strong> lupausta &rdquo;<strong><em>pelastaa Venäjä</em></strong>&rdquo; tai toimenpiteitä, joihin hän ryhtyi &rdquo;<strong><em>vakauttaakseen maan</em></strong><em> sen neuvostojärjestelmän jälkeisestä alennustilasta, jolloin kaikki &rdquo;<strong>laski kuin lehmän häntä</strong>&rdquo; </em>(tailspin).</p><p>Itseasiassa <em>he eivät ole koskaan oikeasti nähneet ja kokeneet elämää ja maailmaa &rdquo;<strong>ilman Putinia</strong>&rdquo;.</em></p><p>Putinille tämä tilanne aiheuttaa tunnistamattomia haasteita.</p><p>*</p><p><strong>Kremlistä vapaa nuoriso</strong></p><p>Pian sen jälkeen kun pitkäaikainen valtionpäämies, <strong>Putin</strong>, tuli valtaan, hänen hallintonsa tuotti sarjan aloitteita, joiden tarkoituksena oli kosiskella nuoria.&nbsp; Koottiin laajoja nuorisoryhmiä, sellaisia kuin Nashi <img alt="https://d.adroll.com/cm/n/out" height="1" src="image/png;base64,R0lGODlhAQABAIAAAAAAAP///yH5BAEAAAAALAAAAAABAAEAAAIBRAA7" width="1" /><img alt="https://d.adroll.com/cm/index/out" height="1" src="image/png;base64,R0lGODlhAQABAIAAAP///wAAACH5BAEAAAAALAAAAAABAAEAAAICRAEAOw==" width="1" /><img alt="https://d.adroll.com/cm/n/out" height="1" src="image/png;base64,R0lGODlhAQABAIAAAAAAAP///yH5BAEAAAAALAAAAAABAAEAAAIBRAA7" width="1" />&nbsp;&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Na%C5%A1i"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Na%C5%A1i</u></a> , lietsottiin kansallisuusmielisyyttä ja määritteli presidentin tukemisen jokaisen venäläisen kansalaisvelvollisuudeksi.</p><p>Näissä järjestöissä tehdyllä pohjatyöllä luotiin perusta Putinin hallintojärjestelmän suosiolle pariksi vuosikymmeksi.&nbsp; Mutta vuosikymmenen punnerruksesta huolimatta ryhmät menivät myttyyn.&nbsp; Nuoremmat sukupolvet eivät ottaneet niitä omikseen, kuten edeltäjänsä olivat tehneet.</p><p>Sen jälkeen kun <strong><em>nuoret olivat viettäneet omat</em></strong> <strong><em>kehitysvuotensa</em></strong> vakaassa ja monella tapaa vahvistuvassa (<em>toipuvassa, elpyvässä</em>) maassa, heiltä puuttui kokemus elämästä särkyneessä, romuttuneessa maassa (<em>broken state</em>).</p><p>Tänään, useimmat Venäjän nuorista yhä tuntee elävänsä omilla säännöillään ja vapaana.&nbsp;</p><p><em>Kremlin suureksi tyrmistykseksi.</em></p><p>*</p><p><strong>Torilla tavataan</strong></p><p>Maalis-huhtikuun taitteessa 2017 venäläiset tulivat jälleen kautta maan kaduille. <a href="http://www.kaleva.fi/mielipide/paakirjoitukset/nettisukupolvi-venajan-kaduilla/755510/"><u>http://www.kaleva.fi/mielipide/paakirjoitukset/nettisukupolvi-venajan-kaduilla/755510/</u></a></p><p>Oppositiopoliitikko <strong>Navalnyijn</strong> kutsu kävi ja kansa vastasi.&nbsp; Se protestoi tietojen mukaan yli 80:ssa kaupungissa <strong><em>hallinnon korruptiota, stagnaation kourissa kituvaa taloutta ja köyhyyden lisääntymistä</em></strong> vastaan.</p><p>Iso osa protestoijista oli parikymppisiä.&nbsp; Nuorten näkyvä osuus liikehdinnässä sai monet hallinnon jäsenet vähättelemään protesteja &rdquo;<em>teini-ikäisten kiukutteluna</em>&rdquo;.&nbsp; Mielenosoituspäivien aikana nettiin on ilmestynyt videoita ja kertomuksia, joissa opettajat ovat sättineet mielenilmaisuihin osallistuneita oppilaitaan.&nbsp; Eräänkin keski-siperialaisen Tomskin kaupungissa toimivan opettajan puhelu oppilailleen nauhoitettiin.&nbsp; Puhelussa tämä kutsui mielenosoituksiin osallistuneita oppilaitaan &rdquo;<strong><em>epäisänmaallisiksi, tietämättömiksi, liberaali-fasisteiksi ja anglosaksisiksi lepareiksi ja hännystelijöiksi</em></strong>&rdquo;.</p><p>*</p><p><strong>Tulenarka protestitynnyri</strong></p><p>Mielenosoituksiin osallistuneiden väestöllinen rakenne &ndash; siis <strong>korkea &rdquo;<em>nuorisopitoisuus</em></strong>&rdquo; &ndash; ei ole vähäisin Kremlin murheista.</p><p>Vaikka opposition raskassarjalainen <strong>Alexei Navalnyi </strong>alun perin organisoi mielenilmaisut, liikehtiminen nopeasti laajeni hänen varsinaisen tukijaryhmänsä ulkopuolelle, paljon laajemmalle pohjalle.</p><p>Venäjän perinteiset oppositioryhmittymät eivät ole vastuussa nuorison protestien organisoinnista; sen sijaan järjestelyistä vastaavat ruohonjuuritason liikkeet, jotka kutsuvat koolle ja saavat liikkeelle väkeä kaikkialla Venäjällä sosiaalisen median kautta.</p><p>Sosiaalisen median nousu nuorempien ikäluokkien keskuudessa edustaa kaksinkertaista ongelmaa Kremlille.</p><p>Ensinnäkin, kuten äskettäiset (ja sittemmin vahvasti tyrehtyneet/tyrehdytetyt) protestit osoittivat, nykyaikainen yhteydenpitoteknologia on voimakas työkalu joukkomielenosoitusten järjestäjien käsissä.&nbsp;</p><p>Toisaalta, se syrjäyttää perinteisen, valtiojohtoisen median, erityisesti television (joka on ollut Putinin &rdquo;nyrkki&rdquo;).</p><p>Kohta mielenilmausten alettua torstaina 6.4.2017 pulpahti pintaan tietoja, joiden mukaan Venäjän hallitus harkitsee omistamiensa televisiokanavien uutisten poistoa, koska yhä harvemmat ja harvemmat nuoret enää virittäytyvät kuulemaan Kremlin viestiä.</p><p>Riippumattoman mielipidetiedustelulaitos <strong>Levada </strong>on tutkimuksessaan todennut, että <strong><em>alle puolet Venäjän 18 &ndash; 25 &ndash;vuotiaista luottaa valtio-vetoiseen televisioon</em></strong>, mikä on perin vähän, etenkin kun sitä verrataan siihen, että <strong><em>yli 55-vuotiaista venäläisistä luottamuksensa on säilyttänyt yli 73 %.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Verkko kiristyy Venäjällä</strong></p><p><strong>Niinpä Kreml on jo käynnistänyt toimenpiteet</strong> sosiaalisen median murentamiseksi sen jälkeen, kun hallitus hyväksyi sarjan julmia, drakonisia lakeja viime vuonna.&nbsp; Ne käsittivät kaikki toimenpiteet, joilla kaikki Venäjällä toimivat online &ndash;ryhmät pakotetaan palauttamaan serverinsä Venäjän territorion kamaralle.</p><p>Eräät sosiaalisen median alustat, kuten <strong>Twitter ja Facebook</strong> ovat kieltäytyneet noudattamasta uutta lakia.&nbsp; Mutta muut ovat alkaneet mukautua ja suostua.&nbsp; Pari päivää 2.4. protestien jälkeen suosittu blogipalsta <strong>Livejournal </strong>julkaisi uuden käyttäjäsopimuksen, joka sallii Venäjän turvallisuuspalveluille pääsyn käyttäjien käyttäjätietojärjestelmiin.</p><p>Raportit ovat myös kertoneet, että hallitus on alkanut sensuroida sekä <strong>Youtube</strong>n että Venäjän sosiaalisen median &rdquo;lippulaivan&rdquo; <strong>VKontakte</strong>&acute;n kautta lähetettyjä viestejä. &nbsp;Venäjän lainsäädäntöelimessä on jopa esitetty aikomus, jonka mukaan kaikki nuoret bannataan Venäjän sosiaalisesta mediasta ulos.&nbsp; Vaihtoehtona, ja realistisempana mallina, &rdquo;sopuratkaisuna&rdquo;, Kreml on nyttemmin ilmoittanut, että se julkaisee ohjelman &rdquo;<strong><em>Moraalinen ja Isänmaallinen kasvatus</em></strong>&rdquo;, joka suunnataan nuorille online-käyttäjille.</p><p>*</p><p><strong>Miten pitkä käsi Kremlillä?</strong></p><p>Kaiken kaikkiaan on epäselvää, miten paljon Kreml voi toivoa pystyvänsä vaikuttamaan sukupolveen, joka on niin vahvasti sisäistänyt oikeutensa viestitellä Kremlin kontrollin ulkopuolella.</p><p>Presidentti Putinin hallinto onnistui aluksi yhdistämään Venäjän kansan suunnitelmansa taakse, jolla se pyrki <strong>lopettamaan kaaoksen</strong>, jonka syövereihin Venäjä oli joutunut 1990-luvulla.&nbsp; Lisäksi se onnistui vielä myöhemmin pitämään kansan koossa lupaamalla <strong>palauttaa Venäjälle sen entinen kansainvälinen vaikutusvalta.</strong></p><p>Nuoremmat sukupolvet ovat odottaneet vahvaa ja vakaata valtiota, eivätkä ne muusta mitään tiedäkään.&nbsp; Mutta nyt, tämänhetkinen taloudellinen seisahtuneisuus, yhdessä jatkuvien hallitustason taloudellisten korruptioskandaalien kanssa, <strong><em>on kylvämässä tyytymättömyyden siemeniä</em></strong> kansakunnan nuorten sydämiin &ndash; samalla kun helpotusta tuntuu suovan vain internet ja sen tarjoama yhteisyys.</p><p>Sen sijaan, että <strong>pyrkisi käsittelemään näitä huolenaiheita</strong>, . jotka ovat sen todellisia haasteita ja kasvavat vuosi vuodelta yhä suuremmiksi - , <strong><em>Kreml tahtoo löytää tie suunnalta, joka palauttaa Venäjän Jälki-Neuvostoliittolaiseen olotilaan.</em></strong></p><p>*</p><p><em>Lähde: Stratfor-laitos, ja muita artikkeleita Venäjältä.</em></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kremlin Uljas Uusi Maailma – nuoret venäläiset eivät ole talutettavissa

A Brave New World for the Kremlin

*

Noin 20-vuotiaat nuoret ovat muodostaneet suuren osan Venäjällä viime viikkoina esiintyneiden mielenilmaisujen osanottajista. Nuorison voimistunut liikehdintä tuottaa huolia Kremlille, joka yrittää kamppailla Neuvostoliiton jälkeen syntyneiden nuorisoikäluokkien sydämistä.  Kreml toteuttaa tämän ”kuhertelun” tuttuun tyyliin – siis aivan oman mallinsa mukaan.

*

Sukupolvenvaihdos Venäjällä

Jokainen maa kohtaa jossain vaiheessa sukupolvenvaihdoksen.

Joskus sukupolvenvaihdos tapahtuu leikkauspöydällä, useimmiten ”luonnollisen” poistuman myötä.

Tekninen kehitys, kulttuuri, sosiaaliset tavat ja käytännöt sekä maailmanlaajuinen kauppa – kaikki tämä mikä on 25 viime vuotta niin ryntäävästi ollut nähtävillä – on synnyttänyt kuilun nuoren ja vanhemman sukupolven välille, eikä sen yli näytä syntyvän siltaa.

Venäjällä tämä kuilu kommunismin aikana eläneen ja post-kommunistisella Venäjällä eläneen sukupolven välillä on ylittämätön.

Juuri nyt, vuonna 2017, peräti 27 % Venäjän kansasta on syntynyt Neuvostoliiton murtumisen jälkeen.  Ja tämä luku pingahtaa lähes 40 prosenttiin 2020-luvun jälkipuoliskolla.

Nuoriso, joka on syntynyt Venäjällä vuoden 1991 jälkeen, ei ole koskaan kuulunut sovjetisoitujen (engl. ”Sovietized”; neuvostoliittolaistettujen, ”neuvostokansalaisten”) joukkoon. 

Ihmisen varttumisen ja kulttuurisen leimautumisen edellyttämä pitkä aika huomioiden, voitaisiin oikeastaan puhua ikäluokista, jotka ovat syntyneet Gorbatshovin perestroikan aikana ja jälkeen, siis vuonna 1985 tai sen jälkeen.  Siis nyt 32 vuotiaista ja sitä nuoremmista (VH:n huomautus).

Tuo porukka alkaa olla jo puolet venäläisistä – huomioiden eritoten miesten alhaisen keskimääräisen eliniän. (2014 syntyneen vauvan elinikäodote Venäjällä: 66 v. ; naisen 73  ja miehen 59.1 vuotta. Venäjä on maailman lisatalla eliniässä 129.:lla sijalla.)

Suurin osa heistä on liian nuoria muistaakseen myrskyisän ja sekasortoisen 1990-luvun melskeitä, saati sitten vanhan lahoavan neuvostojärjestelmän liturgiaa ja käytäntöä.  Talouden kriisiä ja politiikan ”häiriötä”.

*

Putin

Toisin kuin vanhemmat sukupolvet, tämä nuoriso ei muista presidentti Vladimir Putinin lupausta ”pelastaa Venäjä” tai toimenpiteitä, joihin hän ryhtyi ”vakauttaakseen maan sen neuvostojärjestelmän jälkeisestä alennustilasta, jolloin kaikki ”laski kuin lehmän häntä(tailspin).

Itseasiassa he eivät ole koskaan oikeasti nähneet ja kokeneet elämää ja maailmaa ”ilman Putinia”.

Putinille tämä tilanne aiheuttaa tunnistamattomia haasteita.

*

Kremlistä vapaa nuoriso

Pian sen jälkeen kun pitkäaikainen valtionpäämies, Putin, tuli valtaan, hänen hallintonsa tuotti sarjan aloitteita, joiden tarkoituksena oli kosiskella nuoria.  Koottiin laajoja nuorisoryhmiä, sellaisia kuin Nashi https://d.adroll.com/cm/n/outhttps://d.adroll.com/cm/index/outhttps://d.adroll.com/cm/n/out  https://fi.wikipedia.org/wiki/Na%C5%A1i , lietsottiin kansallisuusmielisyyttä ja määritteli presidentin tukemisen jokaisen venäläisen kansalaisvelvollisuudeksi.

Näissä järjestöissä tehdyllä pohjatyöllä luotiin perusta Putinin hallintojärjestelmän suosiolle pariksi vuosikymmeksi.  Mutta vuosikymmenen punnerruksesta huolimatta ryhmät menivät myttyyn.  Nuoremmat sukupolvet eivät ottaneet niitä omikseen, kuten edeltäjänsä olivat tehneet.

Sen jälkeen kun nuoret olivat viettäneet omat kehitysvuotensa vakaassa ja monella tapaa vahvistuvassa (toipuvassa, elpyvässä) maassa, heiltä puuttui kokemus elämästä särkyneessä, romuttuneessa maassa (broken state).

Tänään, useimmat Venäjän nuorista yhä tuntee elävänsä omilla säännöillään ja vapaana. 

Kremlin suureksi tyrmistykseksi.

*

Torilla tavataan

Maalis-huhtikuun taitteessa 2017 venäläiset tulivat jälleen kautta maan kaduille. http://www.kaleva.fi/mielipide/paakirjoitukset/nettisukupolvi-venajan-kaduilla/755510/

Oppositiopoliitikko Navalnyijn kutsu kävi ja kansa vastasi.  Se protestoi tietojen mukaan yli 80:ssa kaupungissa hallinnon korruptiota, stagnaation kourissa kituvaa taloutta ja köyhyyden lisääntymistä vastaan.

Iso osa protestoijista oli parikymppisiä.  Nuorten näkyvä osuus liikehdinnässä sai monet hallinnon jäsenet vähättelemään protesteja ”teini-ikäisten kiukutteluna”.  Mielenosoituspäivien aikana nettiin on ilmestynyt videoita ja kertomuksia, joissa opettajat ovat sättineet mielenilmaisuihin osallistuneita oppilaitaan.  Eräänkin keski-siperialaisen Tomskin kaupungissa toimivan opettajan puhelu oppilailleen nauhoitettiin.  Puhelussa tämä kutsui mielenosoituksiin osallistuneita oppilaitaan ”epäisänmaallisiksi, tietämättömiksi, liberaali-fasisteiksi ja anglosaksisiksi lepareiksi ja hännystelijöiksi”.

*

Tulenarka protestitynnyri

Mielenosoituksiin osallistuneiden väestöllinen rakenne – siis korkea ”nuorisopitoisuus” – ei ole vähäisin Kremlin murheista.

Vaikka opposition raskassarjalainen Alexei Navalnyi alun perin organisoi mielenilmaisut, liikehtiminen nopeasti laajeni hänen varsinaisen tukijaryhmänsä ulkopuolelle, paljon laajemmalle pohjalle.

Venäjän perinteiset oppositioryhmittymät eivät ole vastuussa nuorison protestien organisoinnista; sen sijaan järjestelyistä vastaavat ruohonjuuritason liikkeet, jotka kutsuvat koolle ja saavat liikkeelle väkeä kaikkialla Venäjällä sosiaalisen median kautta.

Sosiaalisen median nousu nuorempien ikäluokkien keskuudessa edustaa kaksinkertaista ongelmaa Kremlille.

Ensinnäkin, kuten äskettäiset (ja sittemmin vahvasti tyrehtyneet/tyrehdytetyt) protestit osoittivat, nykyaikainen yhteydenpitoteknologia on voimakas työkalu joukkomielenosoitusten järjestäjien käsissä. 

Toisaalta, se syrjäyttää perinteisen, valtiojohtoisen median, erityisesti television (joka on ollut Putinin ”nyrkki”).

Kohta mielenilmausten alettua torstaina 6.4.2017 pulpahti pintaan tietoja, joiden mukaan Venäjän hallitus harkitsee omistamiensa televisiokanavien uutisten poistoa, koska yhä harvemmat ja harvemmat nuoret enää virittäytyvät kuulemaan Kremlin viestiä.

Riippumattoman mielipidetiedustelulaitos Levada on tutkimuksessaan todennut, että alle puolet Venäjän 18 – 25 –vuotiaista luottaa valtio-vetoiseen televisioon, mikä on perin vähän, etenkin kun sitä verrataan siihen, että yli 55-vuotiaista venäläisistä luottamuksensa on säilyttänyt yli 73 %.

*

Verkko kiristyy Venäjällä

Niinpä Kreml on jo käynnistänyt toimenpiteet sosiaalisen median murentamiseksi sen jälkeen, kun hallitus hyväksyi sarjan julmia, drakonisia lakeja viime vuonna.  Ne käsittivät kaikki toimenpiteet, joilla kaikki Venäjällä toimivat online –ryhmät pakotetaan palauttamaan serverinsä Venäjän territorion kamaralle.

Eräät sosiaalisen median alustat, kuten Twitter ja Facebook ovat kieltäytyneet noudattamasta uutta lakia.  Mutta muut ovat alkaneet mukautua ja suostua.  Pari päivää 2.4. protestien jälkeen suosittu blogipalsta Livejournal julkaisi uuden käyttäjäsopimuksen, joka sallii Venäjän turvallisuuspalveluille pääsyn käyttäjien käyttäjätietojärjestelmiin.

Raportit ovat myös kertoneet, että hallitus on alkanut sensuroida sekä Youtuben että Venäjän sosiaalisen median ”lippulaivan” VKontakte´n kautta lähetettyjä viestejä.  Venäjän lainsäädäntöelimessä on jopa esitetty aikomus, jonka mukaan kaikki nuoret bannataan Venäjän sosiaalisesta mediasta ulos.  Vaihtoehtona, ja realistisempana mallina, ”sopuratkaisuna”, Kreml on nyttemmin ilmoittanut, että se julkaisee ohjelman ”Moraalinen ja Isänmaallinen kasvatus”, joka suunnataan nuorille online-käyttäjille.

*

Miten pitkä käsi Kremlillä?

Kaiken kaikkiaan on epäselvää, miten paljon Kreml voi toivoa pystyvänsä vaikuttamaan sukupolveen, joka on niin vahvasti sisäistänyt oikeutensa viestitellä Kremlin kontrollin ulkopuolella.

Presidentti Putinin hallinto onnistui aluksi yhdistämään Venäjän kansan suunnitelmansa taakse, jolla se pyrki lopettamaan kaaoksen, jonka syövereihin Venäjä oli joutunut 1990-luvulla.  Lisäksi se onnistui vielä myöhemmin pitämään kansan koossa lupaamalla palauttaa Venäjälle sen entinen kansainvälinen vaikutusvalta.

Nuoremmat sukupolvet ovat odottaneet vahvaa ja vakaata valtiota, eivätkä ne muusta mitään tiedäkään.  Mutta nyt, tämänhetkinen taloudellinen seisahtuneisuus, yhdessä jatkuvien hallitustason taloudellisten korruptioskandaalien kanssa, on kylvämässä tyytymättömyyden siemeniä kansakunnan nuorten sydämiin – samalla kun helpotusta tuntuu suovan vain internet ja sen tarjoama yhteisyys.

Sen sijaan, että pyrkisi käsittelemään näitä huolenaiheita, . jotka ovat sen todellisia haasteita ja kasvavat vuosi vuodelta yhä suuremmiksi - , Kreml tahtoo löytää tie suunnalta, joka palauttaa Venäjän Jälki-Neuvostoliittolaiseen olotilaan.

*

Lähde: Stratfor-laitos, ja muita artikkeleita Venäjältä.

*

]]>
14 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235954-miten-kauan-kreml-pystyy-pitamaan-venajan-nuorison-poissa-kaduilta#comments Aleksei Navalnyi Neuvostoliitto Venäjä Venäjän media Vladimir Putin Fri, 21 Apr 2017 13:15:37 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235954-miten-kauan-kreml-pystyy-pitamaan-venajan-nuorison-poissa-kaduilta
Neuvostokortti poliittisessa keskustelussa - pahuutta ei saa karnevalisoida http://jukkaraustia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234227-neuvostokortti-poliittisessa-keskustelussa-pahuutta-ei-saa-karnevalisoida <p>&ldquo;Maakuntauudistus on kuin Anschluss&rdquo;, &ldquo;Lääkelaitoksen siirto Kuopioon on verrattavissa holokaustiin&rdquo;. Harmittomia, nasevia ja yleisiä kielikuvia? Ainakin jos ne käännetäänkin viittaamaan erääseen viime vuosisadan diktatuuriin, Neuvostoliittoon.</p><p>Viimeksi tänään HS:n haastattelussa RKP:n puheenjohtaja Anna-Maj Henriksson vertasi tulevaa maakuntauudistusta Neuvostoliiton sosialisointeihin. Maaliskuun alussa Lääkelaitoksen entinen pääjohtaja Hannu Wahlroos vertasi organisaation pakkosiirtoa Kuopioon siihen, että Neuvostoliitossakin ihmisiä pakkosiirrettiin. Esimerkit on poimittu tämän kuun aikana, hiukan laajemmalla haulla niitä löytyisi lukemattomia.</p><p>Ilmeisesti tästä on luettavissa, että maakuntauudistus tarkoittaa jonkinlaita kollektivisointia jossa Puna-Armeijan joukot vahvistettuna NKVD:n nahkatakkimiehillä tulevat kuntiin, vievät omaisuuden pois, ampuvat vastaanhangoittelevat ja siirtävät varmuuden vuoksi ison osuuden väestöstä Siperiaan. Samoin Lääkelaitoksen työntekijät pakattiin karjavaunuihin Siperiaan ja pakotettiin orjatöihin suolakaivoksiin tapettavasi työllä.</p><p>No, harvahan Suomessa toki asiat näin konkreettisesti mieltään. Kyseessä on harmito kielikuva. Mutta käännetäänpäs asia toisin päin; miten suhtauduttaisiin puoluejohtajaan jonka mukaan maakuntauudistus on verrattavissa Hitlerin valloitusretkiin? Tai virastojohtajaan, jonka mukaan organisaatiouudistus on yhtä kuin työntekijöiden marssittaminen kaasukammioihin?</p><p>Miksi kielenkäyttö on ongelma?</p><p>Käyttämällä neuvostovertauksia arkisessa poliittisessa päätöksenteossa kadotamme pahuuden asteikon.</p><p>Vertauskuvat ovat erityisen kummallisia Suomessa, maassa jonka joka ikisessä kunnassa löytyy hautausmaa Neuvostoliiton agression uhreille, maassa jonka hyväuskoisia Neuvostoliittoon loikanneita kansalaisia ammuttiin ja vietiin Siperiaan, maassa joka ei ole käsitellyt kylmän sodan aikaista Neuvostoliiton poliittista painostusta.</p><p>Neuvostoliitto ei myöskään edes loppuaikoinaan ollut mikään leppoisa, hiukan hassu maa, vaan diktatuuri joka murskasi mielenosoitukset äärimmäistä väkivaltaa käyttäen, sulki toisinajattelijoita mielisairaaloihin ja jonka salainen palvelu suoritti väkivallantekoja ulkomailla aktiivisesti.</p><p>Keskuudessamme elää edelleen runsaasti ihmisiä, jotka ovat kokeneet henkilökohtaisesti Neuvostoliiton vainon. Naapurissamme on maa, jonka johto ihailee avoimesti Neuvostoliiton diktatuuria.</p><p>Viime vuosien aikana mm. Perussuomalaisten poliitikkoja on aktiivisesti - usein syystä - moitittu tiedotusvälineiden toimesta rasistisista ja väkivaltaisista kielikuvista. Samalla USA:n vaalikamppailun myötä on useiden tiedotusvälineiden toimesta oltu huolissaan nk. totuuden jälkeisestä ajasta.</p><p>Vaatimus asiallisesta kielenkäytöstä on ulotettava myös perinteisiin puolueisiin ja yleiseen poliittiseen keskusteluun. Viime vuosisadan tai tämän päivän diktatuureja ei tulisi trivialisoida ja karnevalisoida. Toimittajan ei toki tulisi sensuroida poliitikon hölmöjä puheita vaan haastaa ne. Typeryydelle ei tule antaa sijaa, tulipa se mistä päin poliittista spektriä tahansa.</p><p>Ai niin, mielestäni molempia muutoksia saa ja pitää kritisoida, se kuuluu demokratiaan.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005113049.html"><u>http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005113049.html</u></a></p><p><strong>&ldquo;Lääkelaitos pakkosiirrettiin Kuopioon, vain kolme ihmistä muutti ja kymmenet irtisanoutuivat &ndash; HS kertoo, kuinka poliitikot ajoivat viraston tuhon partaalle&rdquo;</strong></p><p><a href="http://www.hs.fi/paivanlehti/26032017/art-2000005142556.html"><u>http://www.hs.fi/paivanlehti/26032017/art-2000005142556.html</u></a></p><p><br /><strong>&ldquo;Rkp:n Henriksson HS:n puheenjohtaja&shy;haastattelussa: Maakuntauudistus on &rdquo;kuin Neuvostoliitosta&rdquo;</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> “Maakuntauudistus on kuin Anschluss”, “Lääkelaitoksen siirto Kuopioon on verrattavissa holokaustiin”. Harmittomia, nasevia ja yleisiä kielikuvia? Ainakin jos ne käännetäänkin viittaamaan erääseen viime vuosisadan diktatuuriin, Neuvostoliittoon.

Viimeksi tänään HS:n haastattelussa RKP:n puheenjohtaja Anna-Maj Henriksson vertasi tulevaa maakuntauudistusta Neuvostoliiton sosialisointeihin. Maaliskuun alussa Lääkelaitoksen entinen pääjohtaja Hannu Wahlroos vertasi organisaation pakkosiirtoa Kuopioon siihen, että Neuvostoliitossakin ihmisiä pakkosiirrettiin. Esimerkit on poimittu tämän kuun aikana, hiukan laajemmalla haulla niitä löytyisi lukemattomia.

Ilmeisesti tästä on luettavissa, että maakuntauudistus tarkoittaa jonkinlaita kollektivisointia jossa Puna-Armeijan joukot vahvistettuna NKVD:n nahkatakkimiehillä tulevat kuntiin, vievät omaisuuden pois, ampuvat vastaanhangoittelevat ja siirtävät varmuuden vuoksi ison osuuden väestöstä Siperiaan. Samoin Lääkelaitoksen työntekijät pakattiin karjavaunuihin Siperiaan ja pakotettiin orjatöihin suolakaivoksiin tapettavasi työllä.

No, harvahan Suomessa toki asiat näin konkreettisesti mieltään. Kyseessä on harmito kielikuva. Mutta käännetäänpäs asia toisin päin; miten suhtauduttaisiin puoluejohtajaan jonka mukaan maakuntauudistus on verrattavissa Hitlerin valloitusretkiin? Tai virastojohtajaan, jonka mukaan organisaatiouudistus on yhtä kuin työntekijöiden marssittaminen kaasukammioihin?

Miksi kielenkäyttö on ongelma?

Käyttämällä neuvostovertauksia arkisessa poliittisessa päätöksenteossa kadotamme pahuuden asteikon.

Vertauskuvat ovat erityisen kummallisia Suomessa, maassa jonka joka ikisessä kunnassa löytyy hautausmaa Neuvostoliiton agression uhreille, maassa jonka hyväuskoisia Neuvostoliittoon loikanneita kansalaisia ammuttiin ja vietiin Siperiaan, maassa joka ei ole käsitellyt kylmän sodan aikaista Neuvostoliiton poliittista painostusta.

Neuvostoliitto ei myöskään edes loppuaikoinaan ollut mikään leppoisa, hiukan hassu maa, vaan diktatuuri joka murskasi mielenosoitukset äärimmäistä väkivaltaa käyttäen, sulki toisinajattelijoita mielisairaaloihin ja jonka salainen palvelu suoritti väkivallantekoja ulkomailla aktiivisesti.

Keskuudessamme elää edelleen runsaasti ihmisiä, jotka ovat kokeneet henkilökohtaisesti Neuvostoliiton vainon. Naapurissamme on maa, jonka johto ihailee avoimesti Neuvostoliiton diktatuuria.

Viime vuosien aikana mm. Perussuomalaisten poliitikkoja on aktiivisesti - usein syystä - moitittu tiedotusvälineiden toimesta rasistisista ja väkivaltaisista kielikuvista. Samalla USA:n vaalikamppailun myötä on useiden tiedotusvälineiden toimesta oltu huolissaan nk. totuuden jälkeisestä ajasta.

Vaatimus asiallisesta kielenkäytöstä on ulotettava myös perinteisiin puolueisiin ja yleiseen poliittiseen keskusteluun. Viime vuosisadan tai tämän päivän diktatuureja ei tulisi trivialisoida ja karnevalisoida. Toimittajan ei toki tulisi sensuroida poliitikon hölmöjä puheita vaan haastaa ne. Typeryydelle ei tule antaa sijaa, tulipa se mistä päin poliittista spektriä tahansa.

Ai niin, mielestäni molempia muutoksia saa ja pitää kritisoida, se kuuluu demokratiaan.

 

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005113049.html

“Lääkelaitos pakkosiirrettiin Kuopioon, vain kolme ihmistä muutti ja kymmenet irtisanoutuivat – HS kertoo, kuinka poliitikot ajoivat viraston tuhon partaalle”

http://www.hs.fi/paivanlehti/26032017/art-2000005142556.html


“Rkp:n Henriksson HS:n puheenjohtaja­haastattelussa: Maakuntauudistus on ”kuin Neuvostoliitosta”

]]>
4 http://jukkaraustia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234227-neuvostokortti-poliittisessa-keskustelussa-pahuutta-ei-saa-karnevalisoida#comments Kuntavaalit Natsi-Saksa Neuvostoliitto Sun, 26 Mar 2017 07:56:00 +0000 Jukka Raustia http://jukkaraustia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234227-neuvostokortti-poliittisessa-keskustelussa-pahuutta-ei-saa-karnevalisoida
Keskittäminen ja Neuvostoliitto - jotakin yhteistä? http://tanjahannele.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233910-keskittaminen-ja-neuvostoliitto-jotakin-yhteista <p>Tapahtuipa kerran 1970-luvulla, että eräs nuorimies lähti opiskelemaan valtio-oppia Tampereelle. Neuvostoliitosta &ndash; joka siihen aikaan eli omaa elämäänsä rautaesiripun takana &ndash; opetettiin, miten valtiollinen aate oli rakennettu tähtitieteen mukaan. Oli Moskova: suuri ja mahtava aurinko. Sen lisäksi löytyi muutamia tähtiä eli kaupunkeja ja loput olivat planeettoja, pieniä paikkakuntia. Sanomattakin oli selvää, että aurinko oli se, jonka katsottiin tuovan elämän Neuvostoliittoon lämmöllään eli vauraudellaan. Tähdissä saattoi valoa hieman olla, mutta auringosta riippuvaisia niidenkin katsottiin olevan planeettojen tavoin.</p><p>Aika kului ja nuori opiskelijamies siirtyi työelämään. Hän pääsi näkemään Neuvostoliiton hajoamisen ja totuuden venäläisestä hyvinvoinnista. Kun opinnoista oli kulunut neljäkymmentä vuotta, tapahtui jotain ihmeellistä. Suomessa nostettiin pohdittavaksi, miten monta tähteä - sotealuetta ja maakuntakeskusta - maahan mahtuu. Kunhan tähtien ja planeettojen roolit olisi jaettu lakimuutoksin ja maakuntakaavoituksin, galaksissa vallitsisi rauha ja järjestys. Aurinko olisi jälleen voimakkaana paikoillaan, eivätkä pikkutähdet planeetoista puhumattakaan olisi uhka auringolle tai isommille tähdille. Ohimoilta jo hieman harmaantunut mies raapi päätään ja mietti. Jotain tässä oli nyt pielessä. Eikö tähtien, erityisesti auringon, pitäisi tuikkia omalla ydinvoimallaan? Miksi sitten auringolle virtaa jatkuvasti energiaa verojen muodossa planeetoilta ja pienemmiltä tähdiltä &ndash; jota auringossa sijaitsevat ministeriöt, virastot ja konttorit ohjaavat sitten takaisin? Ja mistä tähdille tulee työ- ja ostovoima? Eikö juuri pikkutähdiltä ja planeetoilta?</p><p>Muistuipa miehelle vielä mieleen opinnoista klassiset hallitsemistavat ja niiden määritelmät. Demokratia, jossa valta on monilla, sekä oligarkia, vallankäytön kapeampi muoto. Siinä itseänsä kansan parhaimmistona pitävä aines ottaa vallan. Mies huokaisi. Taitaa olla niin, että viimeinen oljenkorsi on nyt mennä äänestämään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tapahtuipa kerran 1970-luvulla, että eräs nuorimies lähti opiskelemaan valtio-oppia Tampereelle. Neuvostoliitosta – joka siihen aikaan eli omaa elämäänsä rautaesiripun takana – opetettiin, miten valtiollinen aate oli rakennettu tähtitieteen mukaan. Oli Moskova: suuri ja mahtava aurinko. Sen lisäksi löytyi muutamia tähtiä eli kaupunkeja ja loput olivat planeettoja, pieniä paikkakuntia. Sanomattakin oli selvää, että aurinko oli se, jonka katsottiin tuovan elämän Neuvostoliittoon lämmöllään eli vauraudellaan. Tähdissä saattoi valoa hieman olla, mutta auringosta riippuvaisia niidenkin katsottiin olevan planeettojen tavoin.

Aika kului ja nuori opiskelijamies siirtyi työelämään. Hän pääsi näkemään Neuvostoliiton hajoamisen ja totuuden venäläisestä hyvinvoinnista. Kun opinnoista oli kulunut neljäkymmentä vuotta, tapahtui jotain ihmeellistä. Suomessa nostettiin pohdittavaksi, miten monta tähteä - sotealuetta ja maakuntakeskusta - maahan mahtuu. Kunhan tähtien ja planeettojen roolit olisi jaettu lakimuutoksin ja maakuntakaavoituksin, galaksissa vallitsisi rauha ja järjestys. Aurinko olisi jälleen voimakkaana paikoillaan, eivätkä pikkutähdet planeetoista puhumattakaan olisi uhka auringolle tai isommille tähdille. Ohimoilta jo hieman harmaantunut mies raapi päätään ja mietti. Jotain tässä oli nyt pielessä. Eikö tähtien, erityisesti auringon, pitäisi tuikkia omalla ydinvoimallaan? Miksi sitten auringolle virtaa jatkuvasti energiaa verojen muodossa planeetoilta ja pienemmiltä tähdiltä – jota auringossa sijaitsevat ministeriöt, virastot ja konttorit ohjaavat sitten takaisin? Ja mistä tähdille tulee työ- ja ostovoima? Eikö juuri pikkutähdiltä ja planeetoilta?

Muistuipa miehelle vielä mieleen opinnoista klassiset hallitsemistavat ja niiden määritelmät. Demokratia, jossa valta on monilla, sekä oligarkia, vallankäytön kapeampi muoto. Siinä itseänsä kansan parhaimmistona pitävä aines ottaa vallan. Mies huokaisi. Taitaa olla niin, että viimeinen oljenkorsi on nyt mennä äänestämään.

]]>
2 http://tanjahannele.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233910-keskittaminen-ja-neuvostoliitto-jotakin-yhteista#comments Aluepolitiikka Keskittäminen Neuvostoliitto Sote- ja maakuntauudistus Valtio-oppi Tue, 21 Mar 2017 15:45:56 +0000 Tanja Ylä-Pöntinen http://tanjahannele.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233910-keskittaminen-ja-neuvostoliitto-jotakin-yhteista
Venäjän kukkoilu on tulossa tiensä päähän http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233673-venajan-kukkoilu-on-tulossa-tiensa-paahan <p>Venäjä teki 2000-luvulla paluun maailmanpolitiikan ykkösriviin ja viimeistään hyökkäys Ukrainaan ja Krimin valloittaminen osoittivat sen, että maan johdon näkökulmasta maan suurvalta-aseman palauttamiseen kuuluu myös se, että politiikkaa jatketaan tarpeen tullen häikäilemättömästi sotilaallisella voimankäytöllä.</p><p>Monet täällä Suomessakin ovat selitelleet Kremlin toimia parhain päin ja<a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164883-hiljaiseksi-hakattu-suomi-neito"> hiljaiseksi hakattu Suomi-neito </a>on ollut kovin hiljaa ja varovainen kannanotoissaan. Johtomme selkärangan pehmeyttä selittää osaltaan yhteistyöpuolue Keskustan pitkät perinteet Kremlin valtiaiden mielistelyssä ja tähän päivääns saakka jatkuneet sekä taloudelliset että henkilökohtaiset intressit. Ei koira karvoistaan pääse ja saavutetusta asemasta on vaikea luopua, vaikkei Putinin puudelina oleminen kenenkään moraalisesti ryhdikkäämmän itsekunnioitusta voi hivellä.&nbsp;</p><p>Mutta pää on tulossa vetävään käteen ja reaaliteetit iskevät päin näköä samoin kuin Neuvostoliiton loppusuoralla tai 1990-luvulla Venäjän rypiessä itse aiheutetussa katastrofissa. Kuten parisen vuotta sitten kirjoitin, <a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196573-venaja-ei-ole-neuvostoliitto">Venäjä ei ole Neuvostoliitto</a>. Sillä ei ole väestöpohjaa, taloutta, imperiumia tai muitakaan edellytyksiä nousta samaan sarjaan. Itse asiassa nyt alkaa näyttää sille, että Putinin imperialistiset haaveilut ja seikkailut ovat varmistamassa sen, että Venäjä ei nouse edes kakkossarjaan, vaan häilyy jo uuden kriisin partaalla.</p><p>Venäjällä on havahduttu karuun todellisuuteen ja ymmärretty, että öljyn ja kaasun hinnat eivät tule enää koskaan nousemaan entiselleen. Liuskeöljyn tuotanto (ja tuottavuus) on luonut katon, jonka läpi hinnat eivät voi murtautua ja lihavina vuosina kartutetut reservit on aika lailla syöty. Kehittyneet maat ovat enemmän tai vähemmän vauhdikkaasti irrottautumassa niin fossiilisista polttoaineista kuin Venäjän huolella rakentamasta ja maan eurooppalaisen energiapolitiikan keskiöön saattaneesta energiajärjestelyistä. Kymmenen vuotta sitten Venäjä kelpasi maailman salonkeihin, nyt se on paariavaltio, jolla on lähinnä kyseenalaisia ystäviä. Diplomatian saralla Venäjä on jo romahtanut. Talouden osalta ilman dramaattisia ratkaisuja kassan pohja on vastassa tämän vuoden jälkipuoliskolla tai viimeistään seuraavan alussa.&nbsp;</p><p>Hetki sitten hyväksytty budjetti sisältää ruplamäärissä mitattuna 25,5 % leikkaukset puolustusmenoihin. Se on Venäjän Federaation historian toiseksi suurin pudotus ja vain piirun verran vähemmän kuin 1990-luvun pahimman kriisin aikaan nähty. On kuitenkin huomioitava se että toisin kuin silloin, nyt maan aseteollisuuden tuotantokustannukset nousevat ja tahti ylittää inflaation. Ostovoimalla korjattuna todellinen supistuminen lienee noin 30 %. Tämän seuraukset tulevat olemaan rajuja. Jo aiemmin nähty puolustusbudjetin ei raju nostaminen syöksi suohon yhden maan tärkeimmistä kärkihankkeista kun viidennen sukupolven hävittäjän PAK-FA:n tilauskirjaa leikattiin 80 %. Samoin varusteluohjelman aikatauluissa ja määrissä nähtiin voimakkaita korjausliikkeitä kauttaaltaan. Nyt tehdyt päätökset tulevat takaamaan sen, että jälleen kerran Muskoviittivaltakunnan yhden inkarnaation armeijareformi tulee epäonnistumaan. Toki 25 vuotta alamäkeä menneiden eurooppalaisten länsimaiden ei kannata huokaista helpotuksesta, sillä suhteellinen tasapaino on aivan toisenlainen kuin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Suuri osa länsimaiden armeijoista kun on tällä hetkellä lähinnä työllistämisohjelmia, joilla on saavutettu rajallinen kyky näyttää lippua tarkasti valikoiduissa ja suppeissa kansainvälisissä operaatioissa. Kansalaisten maanpuolustustahdosta nyt puhumattakaan.</p><p>Toinen yli 20 % leikkaus kohdistuu terveysmenoihin, joten lienee selvää, että 2000-luvulla nähty viime vuosiin saakka jatkunut yleinen positiivinen kehitys terveysoloissa on niin&acute;ikään tulossa tiensä päähän. Jos konservatiivisen itsepetospolitiikan ja budjettiromahduksen yhdistää, lienee selvää ettei maan HIV-epidemia tule ainakaan helpottamaan. Joillakin alueilla lastenhankintaikäisten ja asevelvollisten ikäluokkien HIV-prevalenssi on jo afrikkalaisella tasolla. Vuonna 2010 maassa oli noin 500 000 rekisteröityä tapausta ja miljoonan raja meni rikki 2016. Riippuen siitä kenen lukemia haluamme uskoa, niin rekisteröimättömiä tapauksia on satoja tuhansia - toinen mokoma tai enemmänkin.</p><p>Muilta osin budjetti tasapainoilee inflaation perässä laukkaamisen ja niukemman kurjuuden jakamisen välillä. Mutta aika kultainen ei palaa. Kun pari vuotta sitten kirjoitin että talous on minkä tahansa imperiumin perusta, totesin Neuvostoliiton olleen ilman imperiumiaan loppusuoralla horjuessaankin maailman toiseksi suurin talous, mutta Venäjä olisi EU-maana jäsenmaista neljänneksi tai viidenneksi suurin, niin nyt tuolloin kutakuinkin samalla viivalla ollut Italia on laukannut omia matkojaan. Italian BKT on nyt lähes puolitoistakertainen ja tällä kertaa puolestaan Espanja on pian puskemassa ohi.</p><p>Väestöllisesti maa on palaamassa aiempaan tilanteeseen. Sadattuhannet koulutetut pakkaavat laukkunsa ja jättävät maan samalla, kun syntyvyys on jälleen jäämässä kuolleisuuden jalkoihin. Vuosien 2013 - 2016 nettolisäys oli yhteensä noin 10 % kurjimman vuoden (2000) luonnollisesta väestövähentymästä. Edelleenkin valtakunnan monilla alueilla kuolleisuus on niin korkea, että vastaavia lukemia pitää etsiä Afrikan kurjilta alueilta tai Afganistanistanista. Ei uskoisi kun seuraa Kremlin propagandaöyhötystä siitä, kuinka Venäjän väestötilanteen kerrotaan parantuneen. Tänä vuonna mennään lähelle nollaa ellei jo miinukselle ja sitten kylmä kyyti vasta alkaakin.&nbsp;</p><p>Pitkän aikavälin kannalta olennaisin kysymys on se, että mitä Venäjästä jää jäljelle kun Putinin kleptokratia aikanaan tulee tiensä päähän. Nykyjohto ei maata pysty alennustilastaan nostamaan ja oppositio on nujerrettu, joten järjestelmän itsensä toiminnan kautta tapahtuvan uudistuksen mahdollisuudet ovat pienet.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>-----------------</p><p>Allekirjoittaneen poliitikkoprofiilin löydät&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank">täältä&nbsp;</a>ja&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta/" target="_blank">Kitinää Näläkämaasta Facebook</a>-sivun seuraamista puolestaan kannattaa harkita, jos tämän blogin ja sen aihepiireihin liittyvien uutisten ja artikkelien seuranta kiinnostaa. Sanaa ja tätä artikkelia on suotavaa levittää :)&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjä teki 2000-luvulla paluun maailmanpolitiikan ykkösriviin ja viimeistään hyökkäys Ukrainaan ja Krimin valloittaminen osoittivat sen, että maan johdon näkökulmasta maan suurvalta-aseman palauttamiseen kuuluu myös se, että politiikkaa jatketaan tarpeen tullen häikäilemättömästi sotilaallisella voimankäytöllä.

Monet täällä Suomessakin ovat selitelleet Kremlin toimia parhain päin ja hiljaiseksi hakattu Suomi-neito on ollut kovin hiljaa ja varovainen kannanotoissaan. Johtomme selkärangan pehmeyttä selittää osaltaan yhteistyöpuolue Keskustan pitkät perinteet Kremlin valtiaiden mielistelyssä ja tähän päivääns saakka jatkuneet sekä taloudelliset että henkilökohtaiset intressit. Ei koira karvoistaan pääse ja saavutetusta asemasta on vaikea luopua, vaikkei Putinin puudelina oleminen kenenkään moraalisesti ryhdikkäämmän itsekunnioitusta voi hivellä. 

Mutta pää on tulossa vetävään käteen ja reaaliteetit iskevät päin näköä samoin kuin Neuvostoliiton loppusuoralla tai 1990-luvulla Venäjän rypiessä itse aiheutetussa katastrofissa. Kuten parisen vuotta sitten kirjoitin, Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Sillä ei ole väestöpohjaa, taloutta, imperiumia tai muitakaan edellytyksiä nousta samaan sarjaan. Itse asiassa nyt alkaa näyttää sille, että Putinin imperialistiset haaveilut ja seikkailut ovat varmistamassa sen, että Venäjä ei nouse edes kakkossarjaan, vaan häilyy jo uuden kriisin partaalla.

Venäjällä on havahduttu karuun todellisuuteen ja ymmärretty, että öljyn ja kaasun hinnat eivät tule enää koskaan nousemaan entiselleen. Liuskeöljyn tuotanto (ja tuottavuus) on luonut katon, jonka läpi hinnat eivät voi murtautua ja lihavina vuosina kartutetut reservit on aika lailla syöty. Kehittyneet maat ovat enemmän tai vähemmän vauhdikkaasti irrottautumassa niin fossiilisista polttoaineista kuin Venäjän huolella rakentamasta ja maan eurooppalaisen energiapolitiikan keskiöön saattaneesta energiajärjestelyistä. Kymmenen vuotta sitten Venäjä kelpasi maailman salonkeihin, nyt se on paariavaltio, jolla on lähinnä kyseenalaisia ystäviä. Diplomatian saralla Venäjä on jo romahtanut. Talouden osalta ilman dramaattisia ratkaisuja kassan pohja on vastassa tämän vuoden jälkipuoliskolla tai viimeistään seuraavan alussa. 

Hetki sitten hyväksytty budjetti sisältää ruplamäärissä mitattuna 25,5 % leikkaukset puolustusmenoihin. Se on Venäjän Federaation historian toiseksi suurin pudotus ja vain piirun verran vähemmän kuin 1990-luvun pahimman kriisin aikaan nähty. On kuitenkin huomioitava se että toisin kuin silloin, nyt maan aseteollisuuden tuotantokustannukset nousevat ja tahti ylittää inflaation. Ostovoimalla korjattuna todellinen supistuminen lienee noin 30 %. Tämän seuraukset tulevat olemaan rajuja. Jo aiemmin nähty puolustusbudjetin ei raju nostaminen syöksi suohon yhden maan tärkeimmistä kärkihankkeista kun viidennen sukupolven hävittäjän PAK-FA:n tilauskirjaa leikattiin 80 %. Samoin varusteluohjelman aikatauluissa ja määrissä nähtiin voimakkaita korjausliikkeitä kauttaaltaan. Nyt tehdyt päätökset tulevat takaamaan sen, että jälleen kerran Muskoviittivaltakunnan yhden inkarnaation armeijareformi tulee epäonnistumaan. Toki 25 vuotta alamäkeä menneiden eurooppalaisten länsimaiden ei kannata huokaista helpotuksesta, sillä suhteellinen tasapaino on aivan toisenlainen kuin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Suuri osa länsimaiden armeijoista kun on tällä hetkellä lähinnä työllistämisohjelmia, joilla on saavutettu rajallinen kyky näyttää lippua tarkasti valikoiduissa ja suppeissa kansainvälisissä operaatioissa. Kansalaisten maanpuolustustahdosta nyt puhumattakaan.

Toinen yli 20 % leikkaus kohdistuu terveysmenoihin, joten lienee selvää, että 2000-luvulla nähty viime vuosiin saakka jatkunut yleinen positiivinen kehitys terveysoloissa on niin´ikään tulossa tiensä päähän. Jos konservatiivisen itsepetospolitiikan ja budjettiromahduksen yhdistää, lienee selvää ettei maan HIV-epidemia tule ainakaan helpottamaan. Joillakin alueilla lastenhankintaikäisten ja asevelvollisten ikäluokkien HIV-prevalenssi on jo afrikkalaisella tasolla. Vuonna 2010 maassa oli noin 500 000 rekisteröityä tapausta ja miljoonan raja meni rikki 2016. Riippuen siitä kenen lukemia haluamme uskoa, niin rekisteröimättömiä tapauksia on satoja tuhansia - toinen mokoma tai enemmänkin.

Muilta osin budjetti tasapainoilee inflaation perässä laukkaamisen ja niukemman kurjuuden jakamisen välillä. Mutta aika kultainen ei palaa. Kun pari vuotta sitten kirjoitin että talous on minkä tahansa imperiumin perusta, totesin Neuvostoliiton olleen ilman imperiumiaan loppusuoralla horjuessaankin maailman toiseksi suurin talous, mutta Venäjä olisi EU-maana jäsenmaista neljänneksi tai viidenneksi suurin, niin nyt tuolloin kutakuinkin samalla viivalla ollut Italia on laukannut omia matkojaan. Italian BKT on nyt lähes puolitoistakertainen ja tällä kertaa puolestaan Espanja on pian puskemassa ohi.

Väestöllisesti maa on palaamassa aiempaan tilanteeseen. Sadattuhannet koulutetut pakkaavat laukkunsa ja jättävät maan samalla, kun syntyvyys on jälleen jäämässä kuolleisuuden jalkoihin. Vuosien 2013 - 2016 nettolisäys oli yhteensä noin 10 % kurjimman vuoden (2000) luonnollisesta väestövähentymästä. Edelleenkin valtakunnan monilla alueilla kuolleisuus on niin korkea, että vastaavia lukemia pitää etsiä Afrikan kurjilta alueilta tai Afganistanistanista. Ei uskoisi kun seuraa Kremlin propagandaöyhötystä siitä, kuinka Venäjän väestötilanteen kerrotaan parantuneen. Tänä vuonna mennään lähelle nollaa ellei jo miinukselle ja sitten kylmä kyyti vasta alkaakin. 

Pitkän aikavälin kannalta olennaisin kysymys on se, että mitä Venäjästä jää jäljelle kun Putinin kleptokratia aikanaan tulee tiensä päähän. Nykyjohto ei maata pysty alennustilastaan nostamaan ja oppositio on nujerrettu, joten järjestelmän itsensä toiminnan kautta tapahtuvan uudistuksen mahdollisuudet ovat pienet. 

 

 

 

 

-----------------

Allekirjoittaneen poliitikkoprofiilin löydät täältä ja Kitinää Näläkämaasta Facebook-sivun seuraamista puolestaan kannattaa harkita, jos tämän blogin ja sen aihepiireihin liittyvien uutisten ja artikkelien seuranta kiinnostaa. Sanaa ja tätä artikkelia on suotavaa levittää :) 

 

]]>
90 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233673-venajan-kukkoilu-on-tulossa-tiensa-paahan#comments Krim Neuvostoliitto Ukraina Venäjä Vladimir Putin Sat, 18 Mar 2017 05:36:10 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233673-venajan-kukkoilu-on-tulossa-tiensa-paahan
Sankarikansan torjuntavoitosta 77 vuotta http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233296-sankarikansan-torjuntavoitosta-77-vuotta <p>Kommunistisen Neuvostoliiton imperialistisen aggression talvisodan päättymisen 77-vuosipäivänä nousee kiitollisuus 1939&ndash;1940 sodan veteraaneja ja tuon ajan sukupolvea kohtaan heidän sankaruutensa johdosta. Maamme selvisi hyökkäyksestä itsenäisenä, joskin raskaan ihmisuhrin ja aineelliset tappiot kärsineenä. Klassisia tappiolukuja käyttääkseni Suomi menetti kaatuneina 25.000, Neuvostoliitto 217.000 miestä. Suuren ja kauniin Karjalan sekä Sallan&ndash;Kuusamon alueen menettäneenä kansamme koki raskaan vääryyden kohdistuneen Suomeen.</p><p>Mutta suomalaiset eivät jääneet kohtaloaan itkemään. Omaan kansaan kuuluvat siirtosuomalaiset, 420.000 kansalaista, asutettiin ja vihollisen mahdolliseen uuteen aggressioon vastattiin rakentamalla läpi Suomen ulottuva Salpalinja. Se oli viesti itänaapurille, ettei tänne ole hyvä tulla. Tuota muuria ei ole koskaan sodan oloissa ylitetty.</p><p>Mitä talvisodan taistelu opetti? Sen ettei koskaan pidä taistelutta luovuttaa. Vapaus on aina orjuutta arvokkaampaa, parempaa, ihmisarvoista elämää. Voimasuhteet näyttivät mahdottomilta. Pohjois-Suomessa puna-armeijan painopisteissä Sallassa ja Suomussalmella oli erillinen pataljoona kahta divisioonaa vastassa, raskasta aseistusta vailla. Mutta käytiin puolustautumaan, oman paikkakunnan miesten voimin ja toimin. Suojeluskunnissa oli taisteluopit hyvin harjoiteltu. Metsien miehet olivat metsissä kotonaan. Vähälukuisuus korvattiin laadulla. Oulun läänin 9. Divisioonan tappiot Suomussalmen taisteluissa olivat 900 miestä, päällekarkaajan parikymmentätuhatta. Maailma hämmästeli pienen kansamme kestokykyä. Mutta kun apua ei ajoissa saatu, oli solmittava rauha. Tämä pakkotila sai <em>Mannerheimin</em> päiväkäskyssään 14.3.1930 sanomaan näin:</p><p>&rdquo;Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme, länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, joka meillä siitä länteen on ollut.&rdquo;</p><p>Neuvostoliiton lakattua olemasta 1991 Suomi kiiruhti liittymään lännen suojiin, ei suinkaan sotilasliittoon vaan armeijaa vailla olevaan Euroopan Unioniin. Miten on vapautemme, taloutemme ja sivistyksemme laita siinä? Omaa armeijaa EU:lla ei ole, mutta sen jäsenmaiden turvana on sotilasliitto Nato. Suomi ei uskalla ottaa askelta siihen, vaan luottaa omaan apuun. Armeijamme tila oli toki nyt parempi kuin talvisodan alla, ilma-asekin on, samoin panssareita ja panssarintorjunta-aseita. Mutta aina ollaan suurvalta-armeijoihin verrattuna pieniä. Talvisodassa ratkaisi miesten yksilöllinen kunto, yhteishenki ja yksilöllinen luovuus. Tuskin luovuuskaan on kansastamme kadonnut. Kaikkein tärkein on maanpuolustustahto. Se muodostuu siitä, kokeeko suomalainen oman maansa puolustamisen arvoiseksi. Haluaako hän isänmaansa puolesta kuolla. Oman maansa äidinkasvojen kirkastamiseksi Suomi voisi nykyään tehdä paljon enemmän kuin tekee. Ulkomaat, vieraat kansat &ndash; mitä vieraammat sen parempi &ndash; ovat Yleisradion ja suurimpien printtilehtien ihailun ja elättämisen kohteet &ndash; velalla rahoittaen.</p><p>Hyväuskoisuus on kansamme suuri heikkous. Talvisodan alla ei uskottu, että vihollinen hyökkää. Meidät yllätettiin. Hyväuskoisesti mentiin EU:hun uskoen, että sieltä se pelkkä auvo kansamme osaksi koittaa. Toisin on käynyt. Euroopan kansat ovat tulleet johdetuksi kansojen tahdon vastaisesti harhaan, kun Eurooppa-eliitti on jääräpäisesti ajanut globalisaatiota ja liittovaltiota kohti. Suomenkin eliitillä on ollut &rdquo;kliffaa&rdquo; oman älynsä ja Brysselin rikkauksien loisteessa.</p><p>Kansalla ei ole hauskaa. Halutaan tehdä työtä omin käsin, halutaan itse tienatut rahat perheen elättämiseksi eikä velalla maksettuja sosiaalitukia, joita myös toimettomina makaavat maahantunkeutujat saavat.</p><p>Näinä aikoina suurvallat näyttäytyvät jälleen suurvaltoina: maata, raaka-aineita, työvoimaa ja maailmanpoliittista valtaa haluavina. Suuret vaativat pieniltä tähänastista suurempia korvauksia palveluistaan kuin ovat tähän asti saaneet. Hyväntekeväisyyden teeskentely YK:ssa, EU:ssa ja maailmankaupassa on lopetettu. Pieniä valtioita on alettu häpeilemättä uhkailla.</p><p>Tuntuu pahalta katsoa Suomen valtioeliitin menoa eduskunnassa. Kun pitäisi säästää, pyritäänkin kilvan lisäämään menoja. Oma kansa ei monien heistä mielissä ole mitään. Ulkomaalaisten edessä ollaan pelkkää vahahymyä. Tolkku kansa pitää heitä pelkureina ja maansa myyjinä. Talvisodassa vihollisen liehittelijät ja auttajat pantiin säilöön.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kommunistisen Neuvostoliiton imperialistisen aggression talvisodan päättymisen 77-vuosipäivänä nousee kiitollisuus 1939–1940 sodan veteraaneja ja tuon ajan sukupolvea kohtaan heidän sankaruutensa johdosta. Maamme selvisi hyökkäyksestä itsenäisenä, joskin raskaan ihmisuhrin ja aineelliset tappiot kärsineenä. Klassisia tappiolukuja käyttääkseni Suomi menetti kaatuneina 25.000, Neuvostoliitto 217.000 miestä. Suuren ja kauniin Karjalan sekä Sallan–Kuusamon alueen menettäneenä kansamme koki raskaan vääryyden kohdistuneen Suomeen.

Mutta suomalaiset eivät jääneet kohtaloaan itkemään. Omaan kansaan kuuluvat siirtosuomalaiset, 420.000 kansalaista, asutettiin ja vihollisen mahdolliseen uuteen aggressioon vastattiin rakentamalla läpi Suomen ulottuva Salpalinja. Se oli viesti itänaapurille, ettei tänne ole hyvä tulla. Tuota muuria ei ole koskaan sodan oloissa ylitetty.

Mitä talvisodan taistelu opetti? Sen ettei koskaan pidä taistelutta luovuttaa. Vapaus on aina orjuutta arvokkaampaa, parempaa, ihmisarvoista elämää. Voimasuhteet näyttivät mahdottomilta. Pohjois-Suomessa puna-armeijan painopisteissä Sallassa ja Suomussalmella oli erillinen pataljoona kahta divisioonaa vastassa, raskasta aseistusta vailla. Mutta käytiin puolustautumaan, oman paikkakunnan miesten voimin ja toimin. Suojeluskunnissa oli taisteluopit hyvin harjoiteltu. Metsien miehet olivat metsissä kotonaan. Vähälukuisuus korvattiin laadulla. Oulun läänin 9. Divisioonan tappiot Suomussalmen taisteluissa olivat 900 miestä, päällekarkaajan parikymmentätuhatta. Maailma hämmästeli pienen kansamme kestokykyä. Mutta kun apua ei ajoissa saatu, oli solmittava rauha. Tämä pakkotila sai Mannerheimin päiväkäskyssään 14.3.1930 sanomaan näin:

”Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme, länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, joka meillä siitä länteen on ollut.”

Neuvostoliiton lakattua olemasta 1991 Suomi kiiruhti liittymään lännen suojiin, ei suinkaan sotilasliittoon vaan armeijaa vailla olevaan Euroopan Unioniin. Miten on vapautemme, taloutemme ja sivistyksemme laita siinä? Omaa armeijaa EU:lla ei ole, mutta sen jäsenmaiden turvana on sotilasliitto Nato. Suomi ei uskalla ottaa askelta siihen, vaan luottaa omaan apuun. Armeijamme tila oli toki nyt parempi kuin talvisodan alla, ilma-asekin on, samoin panssareita ja panssarintorjunta-aseita. Mutta aina ollaan suurvalta-armeijoihin verrattuna pieniä. Talvisodassa ratkaisi miesten yksilöllinen kunto, yhteishenki ja yksilöllinen luovuus. Tuskin luovuuskaan on kansastamme kadonnut. Kaikkein tärkein on maanpuolustustahto. Se muodostuu siitä, kokeeko suomalainen oman maansa puolustamisen arvoiseksi. Haluaako hän isänmaansa puolesta kuolla. Oman maansa äidinkasvojen kirkastamiseksi Suomi voisi nykyään tehdä paljon enemmän kuin tekee. Ulkomaat, vieraat kansat – mitä vieraammat sen parempi – ovat Yleisradion ja suurimpien printtilehtien ihailun ja elättämisen kohteet – velalla rahoittaen.

Hyväuskoisuus on kansamme suuri heikkous. Talvisodan alla ei uskottu, että vihollinen hyökkää. Meidät yllätettiin. Hyväuskoisesti mentiin EU:hun uskoen, että sieltä se pelkkä auvo kansamme osaksi koittaa. Toisin on käynyt. Euroopan kansat ovat tulleet johdetuksi kansojen tahdon vastaisesti harhaan, kun Eurooppa-eliitti on jääräpäisesti ajanut globalisaatiota ja liittovaltiota kohti. Suomenkin eliitillä on ollut ”kliffaa” oman älynsä ja Brysselin rikkauksien loisteessa.

Kansalla ei ole hauskaa. Halutaan tehdä työtä omin käsin, halutaan itse tienatut rahat perheen elättämiseksi eikä velalla maksettuja sosiaalitukia, joita myös toimettomina makaavat maahantunkeutujat saavat.

Näinä aikoina suurvallat näyttäytyvät jälleen suurvaltoina: maata, raaka-aineita, työvoimaa ja maailmanpoliittista valtaa haluavina. Suuret vaativat pieniltä tähänastista suurempia korvauksia palveluistaan kuin ovat tähän asti saaneet. Hyväntekeväisyyden teeskentely YK:ssa, EU:ssa ja maailmankaupassa on lopetettu. Pieniä valtioita on alettu häpeilemättä uhkailla.

Tuntuu pahalta katsoa Suomen valtioeliitin menoa eduskunnassa. Kun pitäisi säästää, pyritäänkin kilvan lisäämään menoja. Oma kansa ei monien heistä mielissä ole mitään. Ulkomaalaisten edessä ollaan pelkkää vahahymyä. Tolkku kansa pitää heitä pelkureina ja maansa myyjinä. Talvisodassa vihollisen liehittelijät ja auttajat pantiin säilöön.

]]>
3 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233296-sankarikansan-torjuntavoitosta-77-vuotta#comments EU Nato Neuvostoliitto Salpauslinja Talvisota Mon, 13 Mar 2017 09:44:54 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233296-sankarikansan-torjuntavoitosta-77-vuotta
Serp i molot - Sirppi ja vasara http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231634-serp-i-molot-sirppi-ja-vasara <p>Enpä enää ihmettele, että 1920- ja 1930-luvun Neuvostoliitossa kärsittiin nälänhädästä. Olihan neuvostovaltojen liiton virallisessa tunnuksessa kaikille nähtävissä, että kommunistit kyllä vasaran tunsivat, mutteivät kulakkien sirppiä.. Virhe oli voimassa peräti 14 vuoden ajan (1923-1937) kunnes vihdoin joku huomasi, ettei oikea sirppi ole tuon näköinen. Heti sen jälkeen, <a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82102-vasili-mihailovitsh-blohin">vuosina 1937-1939</a>, korjattiin sitten jo aivan toisenlainen sato...</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Enpä enää ihmettele, että 1920- ja 1930-luvun Neuvostoliitossa kärsittiin nälänhädästä. Olihan neuvostovaltojen liiton virallisessa tunnuksessa kaikille nähtävissä, että kommunistit kyllä vasaran tunsivat, mutteivät kulakkien sirppiä.. Virhe oli voimassa peräti 14 vuoden ajan (1923-1937) kunnes vihdoin joku huomasi, ettei oikea sirppi ole tuon näköinen. Heti sen jälkeen, vuosina 1937-1939, korjattiin sitten jo aivan toisenlainen sato...

]]>
22 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231634-serp-i-molot-sirppi-ja-vasara#comments Josif Stalin Kommunismi maatalous Nälkämaa Neuvostoliitto Fri, 17 Feb 2017 08:08:02 +0000 ilmari schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231634-serp-i-molot-sirppi-ja-vasara