Avoimuuden puolesta Suomalaisessa politiikassa tarvitaan paljon lisää avoimuutta!

Kaikki blogit puheenaiheesta Yksilö

Yhdenkin kerran vertaisesti

Viime viikkoina on tullut julkisuuteen useampi tapaus, jossa romaniväestöön kuuluvat henkilöt eivät ole saaneet palvelua etnisen taustansa vuoksi.

Etninen tausta ja eritoten romanitausta on ollut esteenä yhdenvertaiselle kohtelulle vuosikymmeniä Suomessa eli siinä ei valitettavasti ole mitään ihmeellistä. Erikoisia näistä viime aikojen tapauksista tulee siksi, että ne ovat ylittäneet laajasti uutiskynnyksen ja keskustelu aiheesta käy vilkkaana, etenkin sosiaalisessa mediassa.

Hyödytöntä, turhaa vai arvokasta

Kohtaamiset voivat olla väkinäisiä sisällöttömiä tapahtumia, mikäli elämä muodostuu ainoastaan kiireisistä suorituksista. Suoritusten merkitys voi jäädä sekavaksi, ellei arjen kohtaamisia nähdä kokonaisuuksina. Hyvinvoinnista tai jaksamisesta ei piitata, jos elämänhallinta on heikkoa.

Tämänhetkisen yhteiskunnallisen keskustelun ongelmia

Yllättävä määrä yhteiskunnallisen keskustelumme väärinkäsityksistä ovat termistöön ja taustalla vaikuttaviin ideologioihin sidonnaisia. 

 

Kun tarkastellaan esimerkiksi identiteettipolitiikkaa, voidaan havaita sen nojautuvan humanistisiin ideologioihin, kuten Judith Butleriin ja ajatukseen Identiteetin konseptista. 

Monin paikoin yrittäessäni tarkkailla tätä tilannetta mahdollisimman neutraalista näkökulmasta lähtöasetelma tuntuu olevan tämä: 

 

Pirkko Saisio: Valkoisen heteromiehen paradoksi

Kuka päättää kaavoituksesta,

kuka sinne rakentaa?

Hallituspaikat rakennusyhtiön – kuka niillä istuu?

Kenen sauna lämpeää, kun tontit jakoon laitetaan?

Kuka se on, joka vuokratulot kahmii? Kuka hoitaa gentrifikaation?

 

Se olin minä. Minä heitin itseni pihalle.

Myöhästymiset vuokrien – jo riitti. Itseni kadulle laitoin.

 

Kuka käärii massit, kuka voitot kotiuttaa?

Kuka rahan valtaa edustaa?

Kuka on se nykypäivän juutalainen?

 

Se olin minä. Minä otin pikavipin.

Ihmisarvo on narsistien egoilua

Meidät opetettiin lapsena kunnioittamaan muita ihmisiä, olemaan oikeudenmukaisia ja kiellettiin narraamasta. Tärkeää oli miettiä, miltä toisesta tuntuu ja tarvittaessa pyytää anteeksi. Sitä kutsuttiin "ihmisyydeksi".

Meitä huijattiin.

Se oli kaukaisen ja harvalukuisen pohjoisen heimon suppean osan toimintaohje oloissa, joissa ei ollut näköpiirissä minkäänlaista välitöntä uhkaa - niin kuin laita kattavasti todellisuudessa on.

Kolme polkua merkityksettömässä maailmassa -- miten selvityä absurdista?

Kirjailija/filosofi Albert Camus totesi aikoinaan, että itsemurha on ainoa vakava filosofinen kysymys. Tosiasiassa tuo kysymys oli kyllä seuraus toisesta, paljon laajemmasta kysymyksestä: miten löytää merkitys ja arvo elämälle on maailmassa, joka ei niitä itsessään sisällä ja jossa kaikki näyttävät olevan lopulta petollisia, aina omasta itsestä lähtien ja jumaliin saakka.

Tiivistyykö ryhmässä tyhmyys?

Ihmisellä on kyky käyttäytyä eri ryhmissä eri tavalla. Joissakin ryhmissä kokee onnistumisen kokemuksia omalla panoksellaan, toisissa ryhmissö sama panos voi aikaansaada epäonnistumisen kokemuksen. Johtajan yksi tehtävä on muodostaa erilaisia työryhmiä ja tiimejä. On itsestään selvää, että joka paikassa toivottaisiin sellaisia ryhmiä, jotka saavat aikaan parhaat mahdolliset tulokset. Jos Sinä saisit muodostaa omiin tarpeisiisi unelmatiimin, kaikkien aikojen parhaimman tiimin, minkälaisia ihmisiä haluaisit valita mukaan? Minkälainen on se ryhmä, joka saa aikaan parhaimmat tulokset?

Ajatteletko, oletko olemassa?

 

Palaaminen kaupunkiin ei ole mieluisaa. Mökillä kaikki on yksinkertaista ja hiljaista. Fyysistä työtä ja sen tuloksien  ihailua.  Paska ei lähde huussista viemäriä pitkin, itse se pitää lapata eteenpäin. Puut pilkkoa ja vesi kantaa. Ruoka ei sentään tule metsästä, mutta jo näiden pikkuasioiden itse tekeminen asettaa mielen toiseen asentoon. Minä pysähdyn ja muistan miten asioiden kuuluisi ihmisyydessä mennä. Se luo toivoa, mutta myös tuskaisen tietoisuuden siitä miten mahdotonta on muuttaa ihmistä. Sillä kaikki lähtee yksilöstä. Muutos lähtee aina sinusta.

Suomi, vain vahvojen valtio?!

Tuon otsikon oivalluksen sain,  kun olen seurannut näiden päivien poliittista keskustelua.

Jos et ole kurantti  olet ongelmajätettä.

Näin sen kokee sairas, vanha, köyhä, työtön, maahanmuuttaja...

 

Ihmispolo on kyllä heikoissa kantimissa olipa sitten kuinka nuori, vahva , viisa, terve ja rikas hyvänsä.  Se on hetkestä kiinni, kun voitkin olla heikko, sairas, vammainen ja muiden avun tarpeessa.

 

Kun ihmisen pärjäämistä pohditaan poliittisisestikin, eikö ole väärin ajatella, kuin massaa?

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä