*

Avoimuuden puolesta Suomalaisessa politiikassa tarvitaan paljon lisää avoimuutta!

Poliittia win-win -argumentteja palautuksessa Venäjälle

  • Video, ks. www.prokarelia.net
    Video, ks. www.prokarelia.net

 

Karjalan win-win -palautuksessa Venäjä saa erittäin suuren poliittisen voiton, joka noteerataan maailmalla. Näin tapahtui myös Porkkalan palautuksen yhteydessä 1956. Neuvostoliitto silloin omilla toimillaan nopeasti nollasi saadun hyödyn.

Luottamus tärkein tekijä

Karjalan palautuksen poliittisista win-win -argumenteista luottamus on tärkein tekijä, sillä luottamus tai sen puute säteilee kaikkeen inhimilliseen toimintaan, niin talouteen, politiikkaan kuin psykologisiinkin tekijöihin.

Win-win –ajattelu ei voi toteutua ilman luottamusta. Valtiojohdon tärkein tehtävä on luottamuksen rakentaminen, sillä siitä riippuu kansan sosiaalinen ja taloudellinen hyvinvointi. 

Luottamuksen puute säteilee negatiivisesti kaikkeen yhteistyöhön. Ilman luottamusta ei tehdä yhteistyötä, eikä saada syntymään poliittisesti, taloudellisesti tai turvallisuuden kannalta positiivisia tuloksia. Luottamus-kysymys ei koske vain Venäjää, vaan koko maailmaa.

Nestorin kronikassa luottamusta

Ensimmäinen Venäjän historiaan kirjattu luottamuspohjainen win-win –tapahtuma toteutui Nestorin kronikan mukaan, kun neljä riitaista heimoa pyysi Rus-nimisiä viikinkejä RurikSinaeus ja Truvor johtamaan itseään: ”Maamme on suuri ja rikas, mutta siitä puuttuu järjestys. Tulkaa ruhtinaaksemme, tulkaa hallitsemaan meitä.” 

Rusit perustivat Novgorodin, josta Venäjä sai alkunsa. Molemmat osapuolet katsoivat vuonna 862 voittavansa, kun Rusit tulevat hallitsemaan Venäjää.

Venäjän luottamusaseman muutos vaikuttaa suoraan investointeihin, mikä koettiin esimerkiksi vuoden 2008 talouskriisissä. Venäläiset sijoittavat vetivät ensimmäisinä sijoituksensa takaisin veroparatiisien suojaan, kun luottamus hallintoon alkoi horjua. Kun tilanne alkoi selkiytyä, sijoituksista tuli merkittävä osa takaisin globaaleista veroparatiiseista. 

Tämä sama tilanne koetaan voimakkaasti tälläkin hetkellä.

Korruptio voitelee, mutta heikentää luottamusta

Korruptiotulot ovat kuin öljy, joka voitelee koneistoa siten, että se toimii ja tuottaa lisää korruptiotuloja. Aitoon luottamukseen korruptiolla on vahvasti heikentävä vaikutus. Venäjän heikolla korruptiosijoituksella on kansainvälisesti voimakkaasti luottamusta syövä vaikutus, eikä Venäjä pelkästään sen vuoksi kykene laajamittaiseen win-win –toimintaan.

Luottamuksen puute havaitaan Venäjällä esimerkiksi ulkomaisten investointien vähäisyytenä suuriin mahdollisuuksiin verrattuna, korruptiorahojen ja kansallisomaisuuden ryöstämisestä saatujen varojen siirtämisenä veroparatiiseihin tai ulkomaisten hallintojen heikkona luottamuksena Venäjän hallintoon.

Asiantuntijat eivät luota Venäjään

The New York Times kertoi maaliskuussa 2014, että suuret sijoittajat olivat neljän vuoden aikana sijoittaneet 325 mrd. dollaria venäläisyhtiöiden osakkeisiin ja valtion arvopapereihin. Tästä määrästä 235 mrd. dollaria oli Venäjän hallinnon johtamiin yrityksiin ja pankkeihin, kuten Gazpromiin ja Sberbankiin. Sijoituksista suuri osa on vaarassa Ukrainan kriisin vuoksi.

Davosin talousfoorumissa vuonna 2013 Medvedev korosti Venäjän talouskasvua, maan avoimuutta, turvallisuutta ja globaalia kehitystä. Foorumin 350 asiantuntijaa esittivät kuitenkin huolensa Venäjän kehityksestä ja korruptiosta. Asiantuntijoilla ei siten ollut luottamusta Venäjään ja sen positiiviseen kehittymiseen.

Venäjän maariski on suuri

Maariski on Venäjällä luottamukseen liittyvä poliittinen ongelma. Vallan vertikaali ja johtamisen kriisi puolestaan heijastuvat voimakkaasti suuriin yrityksiin ja eri alojen valtiokapitalistisiin holding-yhtiöihin, joita johtavat hallinnon luottamusta nauttivat silovikit.

Asiantuntemus on niissä korvattu vallanpitäjien keskinäisellä luottamuksella. Samalla on menetetty merkittävä osa koti- ja ulkomaisten markkinoiden luottamuksesta yrityksiin ja valtioon.

Venäläiset eivät luota oikeuslaitokseensa, lakien noudattamiseen tai virkamiehiinsä. Venäjällä on nelisenkymmentä viranomaistahoa, jotka voivat koska tahansa lopettaa haluamansa yrityksen toiminnan.
Tämä teksti on myös videona alla olevassa Playlistassa.

Inhibiittorit eli negatiiviset katalyytit

Venäjän ja muiden maiden välillä on useita negatiivisia katalyyttejä eli inhibiittoreita, jotka syövät luottamusta. Venäjä synnyttää esteitä, jotka hidastavat tai estävät positiivisten reaktioiden syntymisen, kuten on havaittavissa esim. Tsetsenian kansanmurhissa sekä Krimin ja Ukrainan kriisissä. 

Inhibiittoreilla on taipumus prosessissa katalyyttien tavoin voimistua, jolloin negatiivinen kierre kehittyy entistä tehokkaammaksi. 

Venäjä keskittyy hybridisotaan

Venäjä on politiikassaan kadottanut luottamuksen ja haluaa Medvedevin ja Putinin mukaan keskittyä teknologiaan, mutta myös etupiiri- ja suurvalta-ajatteluun. Putin myöntää Stalinin ajan vainot ja hyökkäykset Suomeen, mutta katsoo niiden olleen maan kehityksen ja kansantalouden kannalta hyödyllisiä. Tämän mukaan väkivalta ja omien kansalaisten massamainen murhaaminen on siten maan etu!

Venäjään kohdistetaan luottamuksen, yhteisten arvojen sekä kansainvälisten lakien, sopimusten ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vaatimuksia. Läntinen ja osittain muukin maailma on hyväksynyt ihmisoikeusarvot, vaikka niiden toteuttaminen on usein kyseenalaista. 

Venäjä katsoo aina tarvitsevansa ulkoisen vihollisen, minkä varjolla muita kansoja kohtaan voidaan olla aggressiivisia ja kiristää oman kansan valvontaa.

Domino-teoria voi toteutua

Venäjä voi periaatteessa saada luottamuksen kasvamaan muutoinkin kuin Karjalan palautuksella, esimerkiksi palauttamalla rauhanomaisesti Kuriilien saaret tai Mantshurian. Tällöin domino-teoria johtaa suurella todennäköisyydellä siihen, että myös Karjalan palautus toteutuu. 

Toisena vaihtoehtona on hallinnon muutos ihmisoikeuksien toteuttamiseen, jolloin myös vanhat rikokset selvitetetään. Luottamusta ei synny ilman positiivista muutosta ja tekoja, minkä vuoksi tämä vaihtoehto on erittäin epätodennäköinen.

Lisätietoa

Lisätietoja aiheesta: Win-win -ajatteluun liittyvät kirjat www.karelianmagazine.com ja Pro Karelian nettisivut www.prokarelia.net.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Niin kauan kuin kilpavarustelu yltyy luottamuksella ei ole perusta.
Porkkala ei ollut valloitettu alue vaan vuokrattu. Vuokrasopimus itisanottiin tarpeettomana ennen määräaikaa.
Mikä win-win? Eihän se ole venäjää sen paremmin kuin suomekaan. Ekonomistien slangilla ei kannata lähteä neuvottelemaan naapurivaltioiden luottamuksesta.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Aivan totta. Kilpavarustelu näyttää vain lisääntyvän.

Porkkala oli pakkovuokrattu Suomelta, mutta siellä toteutettiin Neuvostoliiton perustuslakia avain samoin kuin pakkoluovutetussa Karjalassa.

Porkkalan vuokrasopimuksen irtisanominen Neuvostoliiton toimesta eli alueen palauttaminen ei tapahtunut Neuvostoliiton hyväntahtoisuuden vuoksi, vaan siksi, että alue oli taloudellisesti tavattoman kallis ja lisäksi asekehitys eteni sellaista vauhtia, että Porkkalan tukikohta oli Neuvostoliitolle tarpeeton, se oli vain rasite.

Win-win -käsite on tuttu kutakuinkin kaikille. On täysin eri asia, ettei sitä noudateta, koska voimapolitiikka edelleenkin hallitsee valtioiden johtajien ajattelua. Ei osata, ei uskalleta ajatella. Eikö win-win -ajattelu ole kaikille osapuolille kuitenkin parasta ajattelua, sillä sen periaatteiden mukaisesti kyseessä on aina rauhanomainen tapahtuma, ei koskaan väkivaltainen ja kaikki osapuolet voittavat.

Kyse ei ole ekonomistien slangista, win-win -käsitteelle ei vain ole hyvää suomenkielistä vastinetta. Jos sanotaan, että kaikki voittavat, eivät ihmiset ymmärrä sitäkään. Win-win on erittäin hyvä lähtökohta luottamuksen rakentamiselle.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos sanotaan "kaikki voittavat" ei sitä ymmärrä koska yleensä kilpailussa on häviäjiä. Jos sanotaan, että molemmat osapuolet hyötyvät kaikki ymmärtävät.
Yleensä yhteistyöllä tulos on enemmän kuin osiensa summa.
"Win-win" perustuu peliteoriaan joka olettaa että ihminen aina pyrkii maksimoimaan omaa etuaan. Keskinäinen luottamus on eri asia.
Kauppasuhteissa joku win-win voi olla hyvä lähtökohta luottamuksellekin.
Jos Suomi vastineeksi sitoutuisi olla liittymättä Natoon? Tuskin Venäjä missään tapauksessa suostuisi vetämään raja ihan Pietarin viereen.
Miten kalliiksi Karjala tulisi Suomelle? Sen vanhenevasta ja köyhästä väestöstä pitäisi tietenkin huolehtia Suomen normien mukaisella sote-turvalla.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Kiitos ajatuksistasi. Todellinen win-win ei ole koskaan kilpailua, koska - kuten sanot - kilpailussa on häviäjä/häviäjiä. Voittaa tai hyötyä? Kun kaikki voittavat tai kaikki hyötyvät, niin ei ole häviäjiä.

Se on totta, että yhteistyön tulos ylittää selvästi osiensa summan. Joten vain pelko estää win-win -ajattelun käyttämisen keskinäisessä toiminnassa.

Minusta win-win -ajattelu on väärin ymmärretty, kun se katsotaan yhdeksi peliteoreettiseksi näkökulmaksi, jossa on häviäjiä. Eihän sellainen ole mitään win-win -toimintaa. Se on hyvin rajoittunutta. Sen vuoksi John Nash Juniorin tai Kate Vitasekin tai vastaavat ajattelut ovat liian kapeita.

Tosin Vitasek itsekin on todennut vuonna 2012, että: "Todellinen win-win -lähestymistapa edellyttää kaikkien osapuolien pyrkimyksiä ja sitoutumista". Joten Nashin tms. ajattelutapa ei ole todellista win-win -ajattelua.

Miksi Suomen pitäisi olla liittymättä Natoon? Sehän on Suomelle turvallisuuskysymys, joka Suomen pitää ratkaista oman turvallisuutensa näkökulmasta. Näen, että alueitten palautus on paremminkin ihmisoikeuskysymys, joka puolestaan olisi syytä ratkaista tästä näkökulmasta.

Pietarilla ei ole mitään erityisiä legitiimejä "turvallisuusoikeuksia", kuten ei millään muullakaan kaupungilla. Muutoinhan useita läntisiä kaupunkeja pitäisi siirtää rajoilta pois. Olen keskustellut monen evp. kenraalin kanssa ja he ovat sitä mieltä, että asekehitys on mennyt eteenpäin niin paljon, ettei muutamalla kymmenellä kilometrillä ole mitään merkitystä.

Ei Karjalan ja Petsamon palautus tule Suomelle kalliiksi. Mitä sana kallis edes tarkoittaa? Eikö se tarkoita sitä, että resursseja käytetään väärin, tehdään jotain tehottomasti ...? Ei suuri investointi ole sinänsä kannattamaton, muutoinhan kaikki ydinvoimala- tai tiehankkeet tai suuret talot yms. olisivat kalliita ja huonoja sijoituksia.

Maata ei kasva lisää. Miksi moni maa haluaisi lisää maata, mutta Suomi ei haluaisi edes omaansa takaisin? Se minusta on kieltämättä aika outoa ajattelua.

Totta kai Suomen tehtävä on pitää myös Karjalan vanhoista naisista huoli. Miehethän ovat ovat suurelta osalta juoneet itsensä kuoliaiksi ja nuoret muuttaneet paremman elämän toivossa Pietariin tai Petroskoihin.

Ns. Karjalan palautuksen taloudellinen aspekti on erittäin laaja kysymys. Olen sitä käsitellyt kirjoissani mm. vuonna 2005 ja 2015 sekä lukuisissa Karjalan Kuvalehden artikkeleissa. Tulen sen vuoksi vain lopputulokseen: Petsamon ja Karjalan palautus on Suomelle erittäin hyvä investointi. Se ei ole kustannus, vaan investointi. Näillä käsitteillä on suuri ero.

Mutta vaikka palautusta pidettäisiin ihmisoikeuksien korjaajana, sen tulee kuitenkin perustua win-win -periaatteelle. Elleivät kaikki osapuolet voita, syntyy jälleen uhreja. Eikä se saa olla tavoite. Nykyisellä väkivaltapolitiikalla syntyy uhreja ja on syntynyt erittäin paljon. Se ei ole win-win -palautuksen tehtävä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Win tarkoittaa voittamista ja viittaa siten kilpailuun yhtä lailla kuin häviäminenkin. Jos teen yhteistyötä jonkun kanssa siinä ei kukaan voita.
En nyt rupea mitään Nato-keskustelua käymään. Olen perustellut näkemystäni täällä Usarissa ainakin jollain päätoimittajan palstalla. Minustakin se on turvallisuuskysymys, liityminen lisäisi turvattomuuttani. Mutta tässä pointtini on, että tuskin Venäjä luopuisi raja-aluesta ilman jotain turvallisuustakeita.
Maata ei kasva lisää, mutta kesantopeltoa riittää. Suomalaiset myyvät kernaasti maata venäläisillekin. Kiinalaiset ostavat maata ympäri maailmaa.
Petsamo on eri asia kuin Karjala, varmaan monet tahot ottaisivat sen riemulla vastaan.
Viipurissa haluaisin käydä katsomassa onko se säilynyt paremmin kun muut suurimmat suomalaiset kaupungit.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Win yksinään viittaa kilpailuun, joten häviäminen on yksi osa sitä. Win-win todellisessa muodossaan ei enää ole kilpailua, vaan yhteistyötä. Muutenhan se ei voisi olla win-win.

En ole käynyt minäkään Nato-keskustelua. Minusta se on turvallisuuskysymys ja eri kysymys kuin Karjala-kysymys.

Lähdet siitä olettamasta, että Venäjä on nykyinen, kun Karjala palautuu. Ei se ole sitä. Niin kauan kuin vakooja Putin hallitsee maata, hän ei luovu mistään osasta ilman taistelua ja kun katsotaan vaikkapa Tsetsenian kansanmurhia, Georgian sotaa, Krimin valloitusta tai Itä-Ukrainassa käytävää sotaa, niin Putin haluaa entisenä KGB-miehenä vain lisää maata.

Hän ei halua ymmärtää mitään luottamukseen liittyvää, mikä näkyy hyvin hänen politiikassaan. Eihän Venäjään kohdistettaisi läntisiä talouspakotteita, ellei se olisi hyökkääjävaltio. Ja ei oteta tähän USA:ta vertailuesimerkiksi, koska silloin olisimme upottavalla suolla. Todettakoon, että molemmat ovat selvästi imperialistisia maita ja USA:n ihmisoikeusrikkomukset ovat osaltaan pöyristyttäviä. Tosin ne eivät ole kohdistuneet kuin välillisesti Suomeen.

Putinin on ajanut itsensä myös kansallisvarallisuuden ryöstämisellä niin pahasti nurkkaan, ettei hänellä ole sieltä pois pääsyä. Siksi hän yrittää käyttää väkivaltaa. Uusin muoto on kansainvälisen lain (esim. EIT) mitätöiminen, jos se Venäjän mielestä sotii Venäjän perustuslakia vastaan. Muuten, Venäjän perustuslaki on äärettömän länsimielinen, ihmisoikeuksia kunnioittava ja kansainvälistä oikeutta kunnioittava ja tukeva.

Petsamo on yksi osa sitä 45 000 km2 aluetta, josta NL valloitti asevoimin noin 1/3 ja otti rauhansopimuksilla 2/3. Sekä Petsamo että Karjala tulevat olemaan Suomen talousvetureita.

Ja palataan takaisin. Käsitykseni mukaan Venäjän federaatio luhistuu lähivuosina. Se on Suomen valtiolle momentum, jolloin punnitaan, miten se suhtautuu asiaan. Onko se win vai win-win -periaatteella toimiva.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Traumaattinen historia saattaa tavallaan oikeuttaa jotain turvallisuusvaatimuksia.
Ei tässä suurvaltapelissä legitimiteetit paljon paina.
Totta kai ylimitoitetut tiehankkeet mahdottomine kiertoliittymineen ovat veronmaksajille kalliita ja turhia investointeja joilla jotkut rikastuvat.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Miksi Venäjällä on traumaattinen historia? Se on sen itse luonut ja kehittänyt. Kyllä ne traumat kasvavat, kun päätehtäväksi ottaa hyökkäämiseen.

Legitimiteetin osalta viitaan momentumiin ja sen ilmeiseen tulemiseen hyvin lähivuosina.

Kaikessa osataan tehdä sutta ja sekundaa, joka on uhreiksi valituille kallista. Niin tehtiin Suomen ns. pankkikriisissä, kansainvälisessä ns. finanssikriisissä ja lukemattomissa muissa tapauksissa. Iso investointi ei kuitenkaan sinällään ole huono ja väärä toimenpide.

Tie-investoinnin ei puolestaan edes tarvitse olla liiketaloudellisesti kannattava, jos se palvelee tehokkaasti esim. talouselämää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Yhteistyö on kilpailun vastakohta, jos sitä tarkoitta niin pitääkö puhua jostain "todellisesta win-winistä"?
Leningradin piiritys oli hirveä vaihe kaupungin historiassa.
En lähde ollenkaan olettamuksesta, että nykyinen diktaattori suostuisi millään ehdolilla palauttamaan Karjalan, päinvastoin arvelen, ettei asiasta kannatta edes neuvotella hänen kanssaan. Kuten sanoin, mitään luottamusta ei ole, vaikka välillä on olevinaan.
Jäämerelle en todellakaan mitään talousvetureita kaipaa.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Kyllä, ei win-win -ajattelussa ole kilpailusta kyse. Ei minusta ole tarpeen puhua "todellisesta win-win -ajattelusta", sillä win-win jo kuvaa sitä, että voittajia on useampi kuin yksi. Voitaisiin käyttää kolmea win-sanaa, mutta mielestäni se on jo liiottelua, kyllä kaksikin riittää.

Leningradin piiritys oli järkyttävä vaihe. Oli hyvä, etteivät suomalaiset siihen osallistuneet. Se oli valtioviisautta.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, ettei Putinin kanssa voi palautuksesta edes neuvotella. Yleensäkin neuvottelu ja edes dialogi edellyttää vähintään kahta osapuolta. Nyt ei ole yhtään, koska Suomen hallitus on osaltaan tehnyt Karjalan kysymyksestä latentin poliittisella päätöksellä.

Luottamusta ei ole, mutta momentum tulee.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Karjalaa ja sen asukkaita on vuosisatojen saatossa palloteltu edes takaisin Venäjän ja Ruotsin, sittemmin NL:n ja Suomen välillä.
Onkohan sinä aikana koskaan kysytty mitä sikäläiset itse haluavat.

Mikäli nyt muutosta nykyiseen asemaansa kaipaavat niin päätös kuuluu mielestäni alueen asukkaille.
Kovin pieneksi on suomensukuinen väestönosa siellä käynyt joten varmaan hajaannusta mielipiteissä esiintyy.

Niinkauan kuin asemastaan päättävät ulkopuoliset edes niiltä kysymättä niin voi olla että sama pompottelu jatkuu.
Vanhoja vääryyksiä ei voi korjata tekemällä uusia.

Ainakin odottaisin sikäläisiltä selkeää aloitteellisuutta suuntaan tai toiseen. Tai kolmanteen.
Mulla ei tietoa mutta miten vahvana siellä elää separatismi?

Sikäli mulle kelpaisi ajatus itsenäisestä Karjalasta ja Inkerinmaasta. Halutessaan myös osana EU:ta ja Natoa. Mutta vain mikäli sikäläiset niin itse valitsevat.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Tomi Ketola 15.12.2015 22:35. Taidamme puhua eri asioista? Sinä puhut lähinnä Karjalan tasavallan asukkaista ja inkerikoista, jotka asuvat siellä.

Minä puhun Suomen Neuvostoliitolle pakkoluovuttamasta Karjalasta, koko pakkoluovutetusta 45 000 km2 alueesta, joka sisältää Petsamon, Sallan ja Kuusamon itäosat, Laatokan Karjalan, Karjalan Kannaksen ja neljä Suomenlahden ulappasaarta.

Voidaan kysyä, mikä oikeus entisillä neuvostokansalaisilla on asua Suomelta pakkoluovutetulla alueella? Onko heillä jokin parempi oikeus kuin esim. Suomen karjalaisilla omien sukujensa maihin? Periaatteessa kyse on siten siitä, kenellä on vanhempi oikeus.

Ja myös siitä, kenellä on kansainvälinen oikeus. NL sitoutui ns. Arkadia-konferenssissa 01.01.1942 ns. Atlantin julistukseen, jolloin siitä samalla tuli sopimus. Sen mukaan NL:lla ei ollut oikeutta asuttaa pakkoluovutettua aluetta kansalaisillaan. Se kuitenkin teki niin.

Sitä ennen oli ollut ns. Haagin sopimuksen 1900-luvun molemmin puolin. Ne kielsivät esim. yksityiseen omaisuuteen kajoamisen. NL ei näitä ratifioimiaan sopimuksia pitänyt.

Jos Karjalan tasavalta haluaa liittyä Suomeen, sitä pitää kysyä kansalaisilta ja sen jälkeen Suomen valtio päättää, ottaako se nämä kansalaiset maansa yhteyteen vai ei. Aivan sama asia on EU-liittyminen.

Stalin houkutteli ja pakkosiirrätti kansalaisia pelkästään Suomen Karjalaan noin 40 eri kansallisuudesta. Eli kenelläkään venäläisellä ei ole Karjalassa juuriaan. Ei siltikään, vaikka nyt alueella asuu kolmannen ja neljännen polven venäläisiä. Suomalaisilla on noin 10 000 vuoden juuret.

Vanhoja vääryyksiä on aika ryhtyä korjaamaan. Mutta kannatan silti aina win-win -periaatetta, ettei synny koston kierrettä, eikä kenenkään oikeuksia poljeta. Luuletko, että venäläisille olisi suuri tappio, jos he siirtyisivät Suomeen? Ja samalla kaikilla olisi oikeus pysyä Äiti-Venäjän hallinnon alla ja/tai muuttaa omille juurilleen?

Kansainvälisen oikeuden kannalta tilanne on täysin selvä. Nyt edelleenkin vain toimitaan voimapolitiikan mukaisesti käyttäen väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Tarjoan tilalle win-win -ajattelua, jonka mukaan kaikki osapuolet voittavat. Eikö se ole paljon parempi menetelmä kuin voimapolitiikka?

Toimituksen poiminnat