*

Avoimuuden puolesta Suomalaisessa politiikassa tarvitaan paljon lisää avoimuutta!

Karjalan win-win -palautus ja Venäjä

- Maailma muuttuu, entä me? 

- Muutos luo momentumin 

- Venäjän federaation historiallinen silovikivalta 

- Venäjän federaation perustuslaki 

- Venäjän sotilaallinen uhka 

- Venäjä hakee win-lose –tilanteita 

- Maailmanpolitiikan painopiste muuttumassa 

- Globaali muutos toteutunut ja toteutuu 

- Suomalaisten odottavan alistuva asenne muuttumassa 

- Traditionaaliset argumentit 

- Palautuksen win-win –argumentit 

- Luottamus ja win-win –katalyytti luovat turvallisuutta 

- Kahden tason peli win-win –toiminnassa 

- Palautus luo positiivisen kehityksen perustan 

- Suomelle syntyy palautuksesta kaksi talousveturia 

- Palautus ei ole main stream 

- Palautus tuo monipuoliset hyödyt  

 

Maailma muuttuu, entä me?

Elämme erittäin nopeasti muuttuvassa maailmantilanteessa. Lännen yllättänyt Venäjän hyökkäys Krimille on siitä yksi todiste. Vaikka muutos ja murros ovat selviä, ei niiden vaikutuksia riittävästi oteta huomioon. Elämme muutoksen keskellä, olemme osa siitä. Muutos valistuksen ajasta nykyaikaan vei parisataa vuotta. Nyt suuria muutoksia voi tapahtua viikossa.

Muutos on aina uhka, mutta se on proaktiiviselle osapuolelle mahdollisuus. Tulevaisuuksien skenaarioiden rakentaja tarkkailee muutoksen signaaleja. Heikot signaalit ja mustat joutsenet voivat ennakoida uutta trendiä. Vahveneva signaali enteilee trendin tai megatrendin muutosta.

Muutos luo momentumin



Muutos luo momentumin, suotuisan hetken, jolloin suuretkin asiat voivat toteutua vauhdilla. Esimerkki momentumista oli se, kun presidentti Koivisto sai viestejä Politbyroolta ja myöhemmin presidentti Jeltsinin hallinnolta näiden valmiudesta käydä alueneuvotteluja. Koivisto ei näihin tilanteisiin ollut varautunut, eikä osannut reagoida muutoin kuin vakuuttelemalla, ettei meillä ole mitään vaatimuksia Venäjälle.

Neuvostoliiton luhistuminen olisi ollut Karjalan palautuksen kannalta suotuisa momentum. Se mahdollisuus hukattiin. Uusia momentumeja kuitenkin tulee, mutta niitä voidaan myös positiivisella toiminnalla synnyttää. Olemmeko momentumin tuomiin mahdollisuuksiin valmiita? Nyt valmistautuminen näyttää heikolta.

Venäjän federaation historiallinen silovikivalta



Venäjä on historiansa aikana ensimmäisen kerran tilanteessa, jolloin vallassa on silovikihallinto. Nyt federaatiota johtaa vakoojakoulutuksen ja –kokemuksen saanut henkilö, mutta poiketen aiemmasta myös hänen vallassa oleva ”klaaninsa” muodostuu pääosin silovikeistä. 

Venäjän federaation tilanne on turbulenttinen. Ulkoinen vihollinen tarvitaan, jotta sisäiset ongelmat unohdettaisiin. Maassa on 100 miljoonaa köyhää. Talous heikkenee. Korruptio on saanut järjettömät mittasuhteet. Uusinvestointeja ja ulkomaisia investointeja ei ole riittävästi. Tehoton valtiokapitalismi kasvaa. Sosiaaliset ja väestöongelmat ovat valtaisia.

Uudelleen viritetyllä etupiiri- ja geopolitiikallaan Venäjä löytää uhkatekijöitä kaikissa suunnissa, myös Suomesta. Suomeen on palkattu jopa oma Riidankylväjä tuottamaan epäsopua.

Venäjän federaation perustuslaki

Venäjän federaation perustuslaki on erittäin vahvasti ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta tukeva. Perustuslaki vahvistaa omistusoikeuden. Lain toinen sektio mitätöi kaikki perustuslain kanssa ristiriidassa olevat aikaisemmat lait, esim. Neuvostoliiton lainsäädännön. Käytäntö ja periaate ovat federaatiossa täysin eri tasoilla. Perustuslaki ei millään muodoin estä Karjalan (koko pakkoluovutetun alueen) palauttamista.

Putinin silovikihallinto ei noudata perustuslakiaan tai win-win –periaatetta toiminnassaan, vaan henkinen ja fyysinen aggressio, geopoliittiset tavoitteet, etupiiriajattelu, venäläinen nationalismi, korruptio ja valta kuvaavat tilannetta. Nämä ovat kaikki tekijöitä, jotka johtavat Venäjän eristämiseen globaalista taloudesta – ja federaation suhteellisen nopeaan hajoamiseen.

Venäjän sotilaallinen uhka



Venäjän armeijaa pidetään voimakkaana, mikä on 750 000 miehen armeijan näkökulmasta virheellinen kuva. Maassa on suunnilleen yhden käden sormilla laskettava määrä valioprikaateja, joiden koulutus, materiaali ja johto ovat kunnossa. Tätä joukkoa Putin käyttää taitavasti näkymään esim. Ukrainassa ja sotaharjoituksissa.

Kokonaisuudessaan armeija on taistelukyvyltään matala ja sen moraali vielä heikko. Presdientti Putinin lupaamasta 500 mrd. lisäeurosta 10 vuoden ajalle ei riitä koko armeijan tarpeisiin, koska korruptio kaikilla tasoilla vie leijonanosan. Atomiase on kova pelote, mutta se voi olla käyttäjälle yhtä vaarallinen kuin vastustajalle.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että Venäjä kykenee aloittamaan sodan, mutta se ei kykene sitä käymään. Tosin eivät länsimaatkaan ole USA:ta lukuun ottamatta hyvin varustautuneita sotaa varten. Sotaa ei koskaan pidä katsoa von Clausewitzin tavoin politiikan jatkeena, vaan erittäin suurena virheenä.

Venäjä hakee win-lose –tilanteita

Venäjä toimii erittäin röyhkeästi ja tavoittelee sillä vahvaa win-lose –tilannetta. Todellisuudessa se toimii lose-lose –periaatteella. Georgialainen professori ennakoi federaation hajoavan alle kolmessa vuodessa. Hajoamista edistää ulkolaidoilla olevien valtioiden irtautumistavoitteet, mutta myös ytimen suurenevat ongelmat. Korruptio ja väkivalta eivät kohta enää riitä pitämään federaatiota koossa.

Naton pääsihteeri Rasmussen sanoo Venäjän aggressioita Ukrainaa kohtaan ”tämän sukupolven vakavimmaksi uhaksi Euroopan turvallisuudelle ja haastavan näkemyksemme yhtenäisestä, vapaasta ja sopusointuisesta Euroopasta” (Yle 01.04.14). Venäjän aggressiot ovat yhtenäistäneet ja aktivoineet läntistä leiriä.

Maailmanpolitiikan painopiste muuttumassa

USA on Venäjän kanssa yksi avainpelaaja Ukrainan kriisissä, mutta myös koko Euroopan laajan turvallisuuden kannalta. Viime aikoina USA on vakuuttanut valmiuttaan puolustaa läntisiä arvoja ja demokraattisia maita. Venäjä katsoo olevansa pakkoraossa, josta on vain väkivaltainen ja omaa etua tavoitteleva ulospääsytie.

Kiina on YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsen ja nykytilan jatkuessa pian hallitseva globaali mahti. Kiina seuraa tilannetta sivusta. Sillä on Venäjän kanssa pitkä yhteinen raja ja avoin Mantshurian kysymys vuodelta 1860, vaikka sen sanotaan olevan poissa päiväjärjestyksestä. Se tulee esille, kun Kiina katsoo siihen ajan olevan kypsä.

Intia on miljardiväestöllään merkittävä tulevaisuuden tekijä. Monet muutkin BRICS-maat pyrkivät näkyvään asemaan. Aasiassa on useita muitakin nousevia valtakuntia, jotka haluavat muuttaa maailmantilannetta.

Globaali muutos toteutunut ja toteutuu

Professori Rummel on laskenut, että 1900-luvulla itsevaltaiset hallinnot murhasivat yli 260 miljoonaa omaa kansalaistaan. Menetelmät ovat muuttuneet. Ihmisiä kuolee edelleen paljon, mutta ensisijaisesti todennäköisesti taloudellisen riiston vuoksi.

Kaikki ”sivistyskansat” vakuuttavat ihmisoikeuksien kunnioittamista ja toimiensa aggressiivisuudettomuutta. Valtioiden toiminta perustuu kuitenkin edelleen pääosin ns. realismin periaatteisiin ja anarkismiin. Ei ole yhteistä globaalia law enforcement’ia pitämään järjestystä yllä.

Kuitenkin globaalieettinen näkökulma valtaa alaa. Maailmassa on rakennettu useita globaaleja instituutioita toteuttamaan yhdessä tärkeiksi katsottuja tavoitteita (esim. YK, WTO, ICC, EU, EN, ETYJ, EIT …).

Kuinka kauan niiden legitimiteetti kestää sen, että joku tai jotkut niiden jäsenistä vähät välittävät yhteisesti sovituista asioista? Niiden on joko ryhdistäydyttävä tai vaivuttava historiaan, kuten Kansainliitto.

Suomalaisten odottavan alistuva asenne muuttumassa

 

Suomalaisilla päättäjillä näyttää olevan pääosin alistuva ja jotain odottava asenne. Silti kansallisuusaatteen nostaminen, kansalaisten ihmisoikeuksien vaaliminen ja valtakunnan turvallisuuden varjeleminen laajasti ymmärrettynä on hoidettava. Rasmussenin sanoin: ”Emme voi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut”.

Media on Suomessakin ryhtynyt selvin sanoin tuomitsemaan Venäjän toimet. Sosiaalisessa mediassa tuomio on vielä selvempi. Internetin ja sosiaalisen median käyttäjät ovat asenteissaan keskimäärin 1 – 3 vuotta tavallisia kansalaisia edellä.

Suomalaiset ovat heräämässä Putinin ja Venäjän toimien vuoksi suomettuneesta ja/tai finnofobisesta unestaan. Havaitaan, ettei voida jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Asenteiden muuttaminen on edelleenkin hidasta ja vaikeaa. Muutoksen vaikeutta edistää Venäjän merkittävyys Suomen talouden kannalta.

Traditionaaliset argumentit



Karjalan palautuksen argumentit voidaan jakaa kahteen ryhmään: traditionaalisiin ja win-win –argumentteihin. Valtaosa traditionaalisista argumenteista on palautuksen kieltäviä tai estäviä. 

Tarkempi tutkiminen osoittaa niiden suurelta osin olevan KGB-lähtöisiä propagandaväittämiä, kuten palautuksesta seuraa Suomen konkurssi, tulee miljoona venäläistä tai Venäjä ei koskaan anna aluetta takaisin.

Osa traditionaalisista argumenteista on selviä argumenttivirheitä, joissa huomio yritetään vetää sanojan tai evakkojen ominaisuuksiin, ei itse asiaan. Näistä esimerkkejä ovat natsikortti, evakkojen katkeruus tai russofobia.

Oikeus saada Karjala takaisin on ollut traditionaalisesti periaatteessa selvä argumentti. Pelkkään oikeuteen ripustautuminen ei kuitenkaan ole positiivisesti rakentava tekijä.

Palautuksen win-win –argumentit

Palautusta tulee katsoa aina win-win –näkökulmasta. Se on täysin uusi ja lähes käyttämätön voimavara maailmanpolitiikassa, saati jonkinlaisella törmäyskurssilla olevien maitten välillä. Presidentit Obama ja Medvedev sekä silloinen varapresidentti, nykyinen presidentti, Xi Jinping kaikkein selkeimmin, ovat käyttäneet win-win –periaatetta puheissaan, mutta he eivät ole ulottaneet käsitteen käyttöä todelliseen yhteiseen politiikkaan.

J Stuart Snelson näkee win-win –paradigman selkeästi: ”Jotta me voimme voittaa, heidän täytyy voittaa”. Virke sisältää win-win –ajattelun ytimen. Yhdessä etsitään molemmille sopijapuolille paras ratkaisu. Silloin kokonaisvoitto pitkällä tähtäyksellä yleensä aina muodostuu suurem-maksi kuin yksin voidaan koskaan saavuttaa. Win-win on siten aina yhteistyöratkaisu.

Käsite on aina rauhanomainen. Ei voi olla realismin ja anarkismin mukaista win-win –ajattelua. Näiden periaatteet selvittävät, miten ja miksi nykyiseen tilanteeseen on tultu, mutta ne eivät ole tilanteen rakentava ratkaisu.

Luottamus ja win-win –katalyytti luovat turvallisuutta

Luottamus on kaiken inhimillisen toiminnan, niin kansalaisten kuin kansojenkin välillä, tärkein tekijä. Ilman luottamusta ei synny sijoitustoimintaa, ei tehdä yhteistyötä, ei katsota molempien etuja. Venäjä näyttää nyt tekevän sisäpolitiikkansa vuoksi ”parhaansa”, että luottamus siihen katoaa lopullisesti.

Katalyyttivaikutus liittyy win-win –periaatteen käyttöön. Katalyytti on käynnistävä voima, joka edistää toimintaa ja nostaa sen uudelle tasolle, kuitenkaan itse kulumatta. Win-win toimii palautuksessa emergenttisenä katalyyttinä, joka kehittää molemmille osapuolille enemmän positiivis-ta tulosta kuin kumpikaan pystyy sitä yksin synnyttämään.

Pekingissä vuonna 2012 pidetyn The World Peace Forum’in tunnuslauseena oli oivaltavasti: ”Win-Win for All: Peace, Security, Cooperation”. Xi Jinping lausui, että kaikkien maailman maiden tulisi olla yhteistyökykyisiä, innovatiivisia ja vastuunalaisia ja pyrkiä yhdessä win-win –tilanteen synnyttämiseen. Kansainvälinen turvallisuus tulisi saavuttaa globaalilla tasolla yhteisen kehityksen, tasa-arvoisuuden, keskinäisen luottamuksen ja dialogin sekä yhteistyöhön ja turvallisuuteen liittyvien innovaatioiden avulla. On etsittävä vastauksia vanhoihin kysymyksiin ja hyviä vastauksia uusiin kysymyksiin. Puhe oli siten periaatteessa vahvasti globaalieettisiä arvoja ja normeja tukeva.

Kahden tason peli win-win -toiminnassa

Peliteoreettisesti win-win –toimintaan liittyy kahden tason peli. Suomessa nämä kaksi tasoa ovat kansalaiset ja poliittinen valtiojohto. Kansalaiset voivat vaikuttaa valtiojohtoon, mutta he eivät osallistu alueneuvotteluihin, joiden toteuttaminen on täysin valtiojohdon tehtävä.

Venäjällä tilanne on epäselvempi, koska kansalaisten tulee neuvostoperiaatteen mukaisesti osoittaa olevansa luotettavia kansalaisia valtiolle ja valtiojohdolle. Mutta tilanne myös Venäjällä muuttuu. Tällä hetkellä Venäjästä on kehitetty voimakkaasti nationalistinen ja uhoava, mutta tilanne muuttuu, kun kylmyys, ravinnon puute, johdon ylellinen toiminta, korruptio yms. tekijät todella oivalletaan.

Palautus luo positiivisen kehityksen perustan



Win-win –ajattelu on voimakas, positiivinen muutostekijä riippumatta siitä, ajatellaanko Venäjän federaation jatkuvan tai hajoavan. Karjalan rauhanomainen ja omaehtoinen palauttaminen on globaalisti noteerattu tapahtuma, joka luo Venäjän positiiviselle kehitykselle täysin uudet puitteet. Se rakentaa rikottua luottamusta tavalla, mihin mikään puhe ei koskaan kykene. 

Kun Neuvostoliitto palautti Porkkalan etuajassa, se sai alueen huonosta kunnosta huolimatta erittäin suuren globaalin poliittisen voiton. Yhä useampi alkoi uskoa Neuvostoliiton rauhantahtoon. Se itse kykeni tuhoamaan tämän luottamuksen rakentamisen, kun puheet ja käytännön toiminta erosivat räikeästi toisistaan. Vika ei siten ollut palautuksessa, vaan poliittisessa päätöksenteossa ja vallan väärinkäytössä.

Miten win-win ja federaation mahdollinen hajoaminen voivat soveltua toisiinsa? Kun federaatio hajoaa, on entistä tärkeämpää, että syntyneillä alueilla on mahdollisimman positiiviset elinmahdollisuudet. Vain win-win –ajattelun avulla sellaisten luominen on mahdollista.

Suomelle syntyy palautuksesta kaksi talousveturia

Suomen kannalta pakkoluovutetun alueen palauttaminen luo kaksi vahvaa talousveturia: Karjalan Kannaksen ja Petsamon alueen. Karjala voi jälleen palvella idän ja lännen porttina. Pietarin kupeeseen, Suomen puolelle, perustettava suuri kauppa- ja teollisuuskeskittymä antaa molemmille osapuolille työtä ja vaurautta.

Globaali meriliikenne siirtyy entistä vahvemmin Jäämerelle, jonka geostrateginen ja poliittinen merkitys kasvaa voimakkaasti. Sitä vahvistavat taloudelliset tekijät. Suomelle jäävapaa pohjoinen merisatama on elinkysymys. Jäämeren ja Keski-Euroopan yhdistäminen edellyttävät, että Helsinki-Tallinna –tunneli rakennetaan ja Baltian ratakorridori Tallinnasta Varsovaan toteutetaan.

Palautus ei ole main stream

Jo vuonna 2007 (traditionaalista) palautusta kannatti 38 % suomalaisista. Kannatuksen voidaan nyt arvioida olevan yli 40 %. Enää ei pidä puhua traditionaalisesta palautuksen vaatimisesta, vaan win-win –perusteisesta palauttamisesta molempien osapuolien eduksi.

Suomessa palautuskannatus ei ole vahvasti näkyvä ja vaikuttava main stream. Se on paremminkin perusajattelua oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi sekä Suomen ja Venäjän keskinäisten suhteiden aidoksi parantamiseksi. Se on ”hiljaisen” enemmistön tavoite.

Palautus tuo monipuoliset hyödyt

Asennemuutos Suomessa ja globaalisti luovat uuden pohjan Karjalan palautuksen momentumille. Traditionaalinen palautusajattelu ei rajoittuneena ajatuksena ole riittävä pohja muuttuneessa tilanteessa. On siirryttävä laajapohjaiseen ja monipuoliseen win-win –ajatteluun.

Win-win –ajattelusta syntyvän tai muodostettavan momentumin hyväksikäyttäminen edellyttää, että Suomen valtiojohdolla on valmis win-win –suunnitelma esitettäväksi Venäjälle tai hajonneen federaation Suomen vastaiselle osalle.

Kysymys ei ole vain Suomen tai suomalaisten evakkojen oikeudesta. Kyse on monin verroin tärkeämmästä kysymyksestä, kuten kansallistunnosta, globaalista turvallisuudesta, globaalin moraalietiikan vaatimusten toteuttamisesta ja erityisesti molempien maiden kansalaisten hyvinvoinnin lisääntymisestä.

Oletko osaltasi valmis toimimaan muutoksen aikaansaamiseksi?

Tämä on alustukseni epävirallisessa Pro Karelia Valtuuskunnan kokouksessa Balder-salilla Helsingissä 03.04.2014.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Olympialaiset ovat olleet muutosta edeltävä tapahtuma ennenkin Venäjän lähihistoriassa.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Pekka Iiskonmaki 9.4.2014 20:04. Minusta siaa voidaan katsoa kauemmaksikin, vuosikymmeniä, ehkä vuosisatoja ennen olympialaisia. Venäjä ei ole perusluonteeltaan muuttunut mitenkään. Neuvostoliiton aika oli pahempi kuin useimmat muut, mutta ei tsaarienkaan aika välttämättä helppoa ollut. Putinin aika puolestaan on aggressioiden aikaa.

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala

Hei Veikko, win-win -ajattelu on siis tullut tähän Karjala-kysymykseenkin jäädäkseen ja se on hyvä se.
Muistat varmaan pari kirjoitustani vuodelta 2011, vaikka niitä ei täältä enää löydykään löytyvät ne edelleen netistä - toki ilman kommentteja.
Tuolloin vuonna 2011 tarkoitukseni oli se sama kuin kirjoituksissani useinmiten on, hiukan provosoida ja luoda uusia näkemyksiä.
Edelleen olen sitä mieltä että Karjalaa ei pidä palauttaa nyky-Suomelle, mutta Karjala-kysymykseen löytyy ratkaisu, jossa kaikki osapuolet voivat tasavertaisina voittaa:

http://homonatura.blogspot.fi/2011/12/tarinoita-su...
http://homonatura.blogspot.fi/2011/12/tarinoita-su...

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Outi Hoikkala 9.4.2014 21:01. Mielestäni palautus pitää ratkaista win-win -pohjalta, ettei koston kierrettä synny tai sellainen jatku.

Katselin ratkaisuasi, jossa palautuksen sijalla oli Karjalan tasavallan nostaminen. Palautuksen "korvaaminen" tasavallalla ei voi mielestäni koskaan onnistua. Se on ihmisluonteen vuoksi mahdoton tehtävä. Miksi?

Otan esille vain kolme perustelua. Ensimmäinen on se, että 45 000 km2 pakkoluovuttaminen Suomelta oli niin suuri rikos ihmisyyttä vastaan, ettei se koskaan unohdu, ennen kuin asia korjataan oikeudenmukaisesti. Ei itsenäisyystavoite unohtunut venäläisiltäkään yli 300 vuodessa.

Toiseksi, luottamus Venäjään ei tule koskaan palaamaan, ennen kuin se korjaa jatkamansa suuret rikokset. On aivan turha odottaa, että Venäjä voisi puheilla jotenkin muuttaa alue- ja omaisuusrikokset positiiviseksi toiminnaksi. Luottamus on kaikkein tärkein asia ihmisten ja kansojen välisessä toiminnassa.

Kolmanneksi, esittämäsi ratkaisu ei poista ainuttakaan suurta nykyistä ongelmaa, mutta luo kyllä useita uusia. Suomen suvereniteetti ei tule korjaantumaan. Evakkojen restituutio-oikeus ei toteudu. Kuitenkin YK:ssa ja lukuisissa instituuteissa korostetaan restituutio-oikeutta ehdottomana ihmisoikeutena.

Otetaan vielä neljäskin asia. Miten "uusi Karjalan tasavalta" voisi selvitä tulevaisuudestaan? Kuka siihen luottaisi, kuka sijoittaisi? Tasavallalla menee nyt huonosti, tosin niin Suomellakin, mutta eroa on vielä kuin yöllä ja päivällä. Ei syntyisi emergenttistä katalyyttitoimintaa, ei kohoavaa luottamusta. Ei mitään, mikä aiheuttaisi uuden nousun.

Kannattaa miettiä sekä historiallista näkymää, nykytilannetta ja tulevaisuutta. Ne skenaariot, mitä tasavalta-ratkaisulla synnytettäisiin, eivät kykene ratkaisemaan mitään suurta nykyistä ongelmaa.

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala

Wahlroos muuti Ruotsiin, Katainen lähtee Brysseliin, suomalaiset perustavat firmoja Viroon ja Venäjä vetää öljy- ja kaasuputkensa sojottamaan Aasiaan vuoteen 2020 mennessä.
Siirtomaatyhjiö jää idän ja lännen väliin, sen täyttäminen mainitsemallasi win-win-periaatteella on mahdollisuus, karjalaisille se voi olla myös mainitsemasi restituutio-oikeus jos halua ja kykyä neuvotella löytyy. Toki voidaan siihen rakentaa myös eräänlainen uusi Berliinin muuri, jonka yli kyräillen "rakennetaan luottamusta".
Mutta vanhoilla ajatusmalleilla kun mennään, lähdetään merta edemmäs siirtolaisiksi sinä päivänä kun täällä eläminen käy mahdottomaksi. Rakennetaan velaksi vaikka uusi Titanic ja purjehditaan jenkkeihin. Uutta joudutaan rakentamaan joka tapauksessa, koska vanhat rakenteet korruptoituvat ja mureneva alta.
Kannattaa siis miettiä sekä historiallista näkymää, nykytilannetta että tulevaisuutta.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi Vastaus kommenttiin #7

Outi Hoikkala 9.4.2014 21:37. Tilanne ei ole hyvä, ristikkäisiä vaatimuksia on paljon. Pakkoluovutetun (ns. Karjalan) palautusta ja restituutiota haittaavat mm. se, ettei vaikkapa Märkel halua niitä vähääkään edistää omista DDR-kokemuksistaan huolimatta. Hän ei halua "keikuttaa venettä".

Kaikki tämä on lyhyen tähtäyksen ajattelua. Se on tavallaan pörssistä omattua varttivuositarkastelua, jossa ei katsota riittävän pitkälle.

Globaali maailma, kuten valtiotkin, katsovat asioita ns. realismin ja anarkian pohjalta. Aivan kuin ne jotenkin lisäisivät yhteistoimintaa. Ne estävät sitä. Ei ole ihme, että mainitsemiasi tapahtumia syntyy, kun ihmiset eivät halua ymmärtää omaa parastaan.

Win-win -ajattelua voidaan hyvin pitää haihatteluna ja epärealistisena. Toisaalta, ei kukaan uskonut NL:n romahtavan, se oli ihan epärealistinen ajatus. Maailman muutos on niin nopea, ettei mikään ole mahdotonta.

Se on ihan varma, että ns. realismi ja anarkia sekä ovat tulleet että tulevat lisää, tiensä päähän. Rakennetaan niitä Berliinin muureja, vaikka ne eivät luottamusta rakenna. Päinvastoin.

Win-win on globaalissa politiikassa käyttämätön voimavara, vaikka siitä maailman suuret johtajat ovat juhlapuheissaan puhuneetkin, Kiinan Xi Jianping kaikkein vahvimmin.

Kuka meistä olisi valmis tekemään valmiiksi hävityn sopimuksen? Jokainen sopimuksentekijä joko on väkivaltauhkauksen vuoksi pakotettu tekemään sopimuksen tai sitten uskoo voittavansa sen avulla. Suomalaisetkin ovat naiveja ja ovat uskoneet, että sopimus Venäjän kanssa merkkaisi jotain. Jos toinen osapuoli ei halua pitää sopimuksia, ollaan alkuasetelmassa, jossa varmistellaan ja kytätään. Huono ratkaisu.

Aivan totta, historia, nykytilanne ja tulevaisuus pitää ottaa huomioon.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Ei millään pahalla, mutta pidän Karjalan palauttamista Suomelle myrkkypillerinä.

Ensiksikin se mahdollistaisi Venäjälle sekaantumisen Suomen sisäisiin asioihin, sillä en usko, että nykymaailmassa sieltä voitaisiin karkoittaa siellä olevia noin 300000 venäläistä.

Toiseksi, se alueen infrastruktuurin nostaminen muun Suomen tasolle tulisi todella kalliiksi. En usko, että Suomen valtiolla olisi varaa siihen.

Loppuun totean sen, että olen Pro Karelia -liikkeen kanssa samaa mieltä, että Karjala vietiin Suomelta vääryydellä. Olisi kuitenkin parempi jos saisimme sotakorvaukset takaisin korkojen kera kuin Karjalan menetetyt alueet. Sotakorvauksien takaisinmaksusta tulisi useamman miljardin euron potti Suomelle.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Petri Luosto 9.4.2014 21:02. Kaikki mielipiteet ovat hyviä. Perustelut ovat hyviä tai huonoja ja siltä väliltä.

Ilman muuta pakkoluovutetulla alueella asuvilla ihmisillä on oikeus jäädä asumaan alueelle tai muuttaa pois, aivan oman päätöksensä mukaisesti.

Kun alueet palautuvat Suomelle, Venäjä itse vetää korkeimmat virkamiehensä, armeijansa, rajavartijansa, turvallisuuspalvelujen edustajat, pois alueelta. Sinne jää 150 - 200 000 henkeä + Pietarin lähelle Terijoelle syntyneeseen kasaumaan ihmisiä. Heitä on nyt noin 75 000.

Venäjällä ei ole mitään oikeutta sekaantua Suomen sisäisiin asioihin. Ei kai minkään valtioelimen intressissä ole antaa lupaa vieraalle valtiolle omiin asioihin sekaantumiseen?

Venäjän federaation perustuslain 61 artiklan mukaan (englanninkielinen käännös): "2. The Russian Federation shall guarantee to its citizens protection and patronage abroad". Se on VAIN Venäjän federaation perustuslaki, ei kansainvälinen laki. Se ei sinänsä koske venäjänkielisiä yleisesti, vaan pelkästään Venäjän kansalaisia. Heistähän tässä on kyse, koska Suomen kansalaisuutta ei tule kuin Manulle illallista.

Sanot, ettei Suomen valtiolla ole varaa alueen infran nostamiseen. Väitän jetsulleen päinvastoin. Palautuksessa syntyy kaksi talousveturia: Kannakselle (Pietarin kupeeseen Suomen puolelle) ja Petsamoon. En ryhdy perustelemaan näitä talousvetureita, se vaatisi liian paljon tilaa. Jos asia kiinnostaa, voit lukea asiasta esim. kirjoittamistani kirjoista: Karjalan palautus sekä Karjalan ja Petsamon palautus.

Heh, sotakorvausten takaisinmaksaminen olisikin hieno asia. Ne olivat 316.5 miljoonaa kultadollaria. Suoran koversion mukaan 4 - 5 mrd. euroa. Mutta kun asiaa katsotaan kansantalouden näkökulmasa ja mitataan bruttokansantuotteella, kyseessä on 50 - 60 mrd. euron paukku.

Kun tähän lisätään noin 70 vuoden korot ja koron korot sekä vuokra ja siihen liittyvät viivästykset, ollaankin ihan kivoissa lukemissa.

Lisäksi ei asiaa oikeastaan voida VAIN sotakorvausten osalta katsoa, pitää katsoa, mitä Neuvostoliiton hyökkäykset Suomeen maksoivat. Professori Ilkka Nummela on oivallisessa kirjassaan (Inter arma silent revisores rationum) laskenut sotien (talvisota, jatkosota, Lapin sota) taloudellisen rasitteen Suomelle. Kun se lasketaan bruttokansantuotteen pohjalta, on summa lähes 500 mrd. euroa. Siinä on lähempänä oikeaa oleva summa.

Mutta minusta sotakorvausten suuruus ei ole ydinasia. Sen sijaan niiden aito sopiminen on, oli Venäjän maksama korvaus sitten kuinka suuri tai pieni tahansa. Sen sijaan pakkoluovutetun alueen palautuksesta hyötyvät sekä Venäjä että Suomi. Hyötyjä on paljon ja ne perustuvat win-win -ajatteluun ja luottamuksen suureen nousuun.

Tapio Vehmaskoski

Erittäin hyvä blogikirjoitus.

Elämme aikaa, jolloin valtion johdossa olevat henkilöt eivät ole kyenneet irtautumaan menneisyyden haamuista. Toisaalta ylikorostunut läntisyys ja ehdoton antautuminen käytännössä EU-johtoisuuteen estää näkemästä mahdollisuuksia, joita tuot esiin blogissasi.

Pidän Putinin Venäjää uhkana, mutta en lopullisena. Suomen on huolehdittava turvallisuudestaan kuten Veikko Huuskan kirjoituksesta käy ilmi: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16537...

Kuitenkin samanaikaisesti tulee rakentaa yhteityörakenteita, joissa yhtenä mahdollisuutena ja päämääränä voi olla Karjala osana Suomea jossakin tulevaisuudessa. Tämä kaikista vastaanhangoittelijoista ja pirun seinälle maalaajista huolimatta.

Tarvitaan toisinajattelua ja uutta ideointikypsyyttä.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Tapio Vehmaskoski 9.4.2014 22:11. Kiitos kannustuksestasi. Muutos on enemmän kuin ajan sana. Ja se on nopeaa. Niin nopeaa, etteivät ihmiset sitä oivalla.

Luen parhaillaan Shaxsonin veroparatiiseista kertovaa kirjaa. Se on aika hurjaa luettavaa. Mutta se omalta osaltaan juuri kertoo sen, miten meitä ihmisiä vedetään höplästä aina presidenteistä alkaen.

Mainitsemasi menneisyyden haamut on huono juttu. Suomalaiset ovat perinteisesti neuvostoalisteisia ja venäjäalisteisia. Nyt on lisäksi tullut EU-alisteisuus. Mitähän seuraavaksi keksitään? Kaikki nämä alisteisuudet ja kangistuneet ajatukset estävät uusien vaihtoehtojen ajattelemisenkin. Tätä pidän erityisen huonona asiana.

Aina pitäisi olla rohkeutta miettiä ns. hullujakin vaihtoehtoja. Saati sellaisia, jotka jo elämässä on koettu oivallisiksi, mutta joita ei ole kyetty tai uskallettu tosissaan kokeilla.

Putinin Venäjä on uhka, mutta sen lopullisuudesta olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ei se ole lopullinen. Putin tekee "parhaansa" tuhotakseen federaation. Ja hän onnistuu siinä nopeammin kuin uskommekaan. Siksi hän etsii koko aika ulkoista vihollista, jotta omat ongelmat voitaisiin painaa sen uhan alle.

Ihmisten kannattaisi täysin vapaasti miettiä, mitä kaikkea positiivista Karjalan ja Petsamon palauttaminen toisi Suomelle ja Venäjälle. Etuja on todella paljon. Kannattaa muistaa vaikkapa se, miten valtaisan poliittisen voiton NL sai palauttaessaan Porkkalan etuajassa. Sen edun NL hävitti omilla toimillaan.

Väkivalta ja sen tulosten hyväksyminen, saati suosiminen, on aina väärä ratkaisu ja johtaa vain lisääntyvään väkivaltaan. Aivan samoin kuin kilpailu veroparatiiseista johtaa aina vain pahempaan tilanteeseen. Nyt jo reilusti yli puolet maailman varallisuudesta on veroparatiiseissa kaiken yhteiskunnallisen valvonnan ulkopuolella.

Nämä eivät ole win-win -tapahtumia. Kannattaisi aina miettiä, onko tapahtuma muillekin win, vai otetaanko taas joku uhriksi, joka kynitään putipuhtaaksi. Ja sen jälkeen etsitään uusi uhri, joka kynitään. Se on eräänlaista väkivallan käyttöä win-win -toiminnan sijaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Saattaa olla, että palautus tapahtuu jossain vaiheessa jopa ilman tuota WinWin -konseptia, mutta sitä ennen kuolintoreissaan viimeistä henkostaan vetävä karhu ehtii vielä läimäytellä kämmenellään sekavasti sinne sun tänne.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Juha Kuikka 9.4.2014 23:56. Uskon, että palautus vääjäämättä tapahtuu. Mutta miksi tuon aina esille win-win -ratkaisua?

Minusta tämä asia pitää katsoa pitkällä tähtäyksellä. Väkivalta tai win-lose -vaihtoehto ovat aina huonoja. Jokainen lose aiheuttaa helposti koston kierteen. Suomi ja Venäjä ovat toivottavasti naapurivaltioita vielä seuraavat tuhat vuotta. Olisi hyvä, että naapurien keskinäinen suhde olisi aito, luottava ja hyvä.

Nyt suhde on keinotekoisesti hyvä. Suomella "ei ole mitään vaatimuksia Venäjälle", vaikka sillä ilmiselvästi niitä on. Poliitikkojen kesken kaikki on hyvin. Halonen ja Koivisto olivat mestareita kääntämään mustat asiat valkoiksi. Nämäkin asiat jonain päivänä havaitaan.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Suomi on hyvin pieni maa ja valtio. Venäjä on suuri maa ja haluaa olla todellinen suurvalta. "Venäjää tulee kunnioittaa tai sitten pelätä ja kunnioittaa." Tuo on aivan sama venäläisille, jotka todella etsivät maalleen paikkaa maapallolla.

Win-win-periaate on ihan mukava käsite, paitsi Venäjä ei ymmärrä sitä ollenkaan. Sillä Venäjän kannalta kumpikin osapuoli ei voi voittaa missään, vaan jompikumpi voittaa ja toinen häviää. Venäjä haluaa olla voittaja aina. Lisäksi Venäjä määrittelee pelin säännöt sekä milloin se voittaa.

Tarton rauhan 1920 rajaviivat solmittiin Suomen ja Neuvosto-Venäjän kesken. Rauha oli yksi lukuisista, joilla on itärajaamme tai ainakin Ruotsin liikutettu. Voidaanko tälle sopimukselle antaa joku ikuisuusarvo verrattuna vaikka Pariisin rauhansopimukseen? Hyvä kysymys.

Me voimme toivoa ja jopa työskennellä sen puolesta, että muistaisimme menetyksemme ja että Venäjä palauttaisi meiltä edeltäjänsä riistämät alueet. Mutta tämän toteutuminen lienee mahdotonta eli pelkkää mielikuvitusleikkiä.

Esimerkiksi Petsamon alue, joka saatiin korvauksena tsaarinvallan aikana tehdystä rajansiirrosta Siestarjoelta Rajajoelle, on alue, josta Venäjä ei todella luovu. Tässä suhtautumisessa Norja tukee tiskin alta Venäjää kuten ennenkin. Kumpikaan noista maista ei halua Suomen tulevan jakamaan Jäämeren rikkauksia. Näin oli 1900-luvun alussa ja näin on nyt.

Toimituksen poiminnat