Karjalan win-win -palautus ja Venäjä

- Maailma muuttuu, entä me? 

- Muutos luo momentumin 

- Venäjän federaation historiallinen silovikivalta 

- Venäjän federaation perustuslaki 

- Venäjän sotilaallinen uhka 

- Venäjä hakee win-lose –tilanteita 

- Maailmanpolitiikan painopiste muuttumassa 

- Globaali muutos toteutunut ja toteutuu 

- Suomalaisten odottavan alistuva asenne muuttumassa 

- Traditionaaliset argumentit 

- Palautuksen win-win –argumentit 

- Luottamus ja win-win –katalyytti luovat turvallisuutta 

- Kahden tason peli win-win –toiminnassa 

- Palautus luo positiivisen kehityksen perustan 

- Suomelle syntyy palautuksesta kaksi talousveturia 

- Palautus ei ole main stream 

- Palautus tuo monipuoliset hyödyt  

Maailma muuttuu, entä me?

Elämme erittäin nopeasti muuttuvassa maailmantilanteessa. Lännen yllättänyt Venäjän hyökkäys Krimille on siitä yksi todiste. Vaikka muutos ja murros ovat selviä, ei niiden vaikutuksia riittävästi oteta huomioon. Elämme muutoksen keskellä, olemme osa siitä. Muutos valistuksen ajasta nykyaikaan vei parisataa vuotta. Nyt suuria muutoksia voi tapahtua viikossa.

Muutos on aina uhka, mutta se on proaktiiviselle osapuolelle mahdollisuus. Tulevaisuuksien skenaarioiden rakentaja tarkkailee muutoksen signaaleja. Heikot signaalit ja mustat joutsenet voivat ennakoida uutta trendiä. Vahveneva signaali enteilee trendin tai megatrendin muutosta.

Muutos luo momentumin



Muutos luo momentumin, suotuisan hetken, jolloin suuretkin asiat voivat toteutua vauhdilla. Esimerkki momentumista oli se, kun presidentti Koivisto sai viestejä Politbyroolta ja myöhemmin presidentti Jeltsinin hallinnolta näiden valmiudesta käydä alueneuvotteluja. Koivisto ei näihin tilanteisiin ollut varautunut, eikä osannut reagoida muutoin kuin vakuuttelemalla, ettei meillä ole mitään vaatimuksia Venäjälle.

Neuvostoliiton luhistuminen olisi ollut Karjalan palautuksen kannalta suotuisa momentum. Se mahdollisuus hukattiin. Uusia momentumeja kuitenkin tulee, mutta niitä voidaan myös positiivisella toiminnalla synnyttää. Olemmeko momentumin tuomiin mahdollisuuksiin valmiita? Nyt valmistautuminen näyttää heikolta.

Venäjän federaation historiallinen silovikivalta



Venäjä on historiansa aikana ensimmäisen kerran tilanteessa, jolloin vallassa on silovikihallinto. Nyt federaatiota johtaa vakoojakoulutuksen ja –kokemuksen saanut henkilö, mutta poiketen aiemmasta myös hänen vallassa oleva ”klaaninsa” muodostuu pääosin silovikeistä. 

Venäjän federaation tilanne on turbulenttinen. Ulkoinen vihollinen tarvitaan, jotta sisäiset ongelmat unohdettaisiin. Maassa on 100 miljoonaa köyhää. Talous heikkenee. Korruptio on saanut järjettömät mittasuhteet. Uusinvestointeja ja ulkomaisia investointeja ei ole riittävästi. Tehoton valtiokapitalismi kasvaa. Sosiaaliset ja väestöongelmat ovat valtaisia.

Uudelleen viritetyllä etupiiri- ja geopolitiikallaan Venäjä löytää uhkatekijöitä kaikissa suunnissa, myös Suomesta. Suomeen on palkattu jopa oma Riidankylväjä tuottamaan epäsopua.

Venäjän federaation perustuslaki

Venäjän federaation perustuslaki on erittäin vahvasti ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta tukeva. Perustuslaki vahvistaa omistusoikeuden. Lain toinen sektio mitätöi kaikki perustuslain kanssa ristiriidassa olevat aikaisemmat lait, esim. Neuvostoliiton lainsäädännön. Käytäntö ja periaate ovat federaatiossa täysin eri tasoilla. Perustuslaki ei millään muodoin estä Karjalan (koko pakkoluovutetun alueen) palauttamista.

Putinin silovikihallinto ei noudata perustuslakiaan tai win-win –periaatetta toiminnassaan, vaan henkinen ja fyysinen aggressio, geopoliittiset tavoitteet, etupiiriajattelu, venäläinen nationalismi, korruptio ja valta kuvaavat tilannetta. Nämä ovat kaikki tekijöitä, jotka johtavat Venäjän eristämiseen globaalista taloudesta – ja federaation suhteellisen nopeaan hajoamiseen.

Venäjän sotilaallinen uhka



Venäjän armeijaa pidetään voimakkaana, mikä on 750 000 miehen armeijan näkökulmasta virheellinen kuva. Maassa on suunnilleen yhden käden sormilla laskettava määrä valioprikaateja, joiden koulutus, materiaali ja johto ovat kunnossa. Tätä joukkoa Putin käyttää taitavasti näkymään esim. Ukrainassa ja sotaharjoituksissa.

Kokonaisuudessaan armeija on taistelukyvyltään matala ja sen moraali vielä heikko. Presdientti Putinin lupaamasta 500 mrd. lisäeurosta 10 vuoden ajalle ei riitä koko armeijan tarpeisiin, koska korruptio kaikilla tasoilla vie leijonanosan. Atomiase on kova pelote, mutta se voi olla käyttäjälle yhtä vaarallinen kuin vastustajalle.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että Venäjä kykenee aloittamaan sodan, mutta se ei kykene sitä käymään. Tosin eivät länsimaatkaan ole USA:ta lukuun ottamatta hyvin varustautuneita sotaa varten. Sotaa ei koskaan pidä katsoa von Clausewitzin tavoin politiikan jatkeena, vaan erittäin suurena virheenä.

Venäjä hakee win-lose –tilanteita

Venäjä toimii erittäin röyhkeästi ja tavoittelee sillä vahvaa win-lose –tilannetta. Todellisuudessa se toimii lose-lose –periaatteella. Georgialainen professori ennakoi federaation hajoavan alle kolmessa vuodessa. Hajoamista edistää ulkolaidoilla olevien valtioiden irtautumistavoitteet, mutta myös ytimen suurenevat ongelmat. Korruptio ja väkivalta eivät kohta enää riitä pitämään federaatiota koossa.

Naton pääsihteeri Rasmussen sanoo Venäjän aggressioita Ukrainaa kohtaan ”tämän sukupolven vakavimmaksi uhaksi Euroopan turvallisuudelle ja haastavan näkemyksemme yhtenäisestä, vapaasta ja sopusointuisesta Euroopasta” (Yle 01.04.14). Venäjän aggressiot ovat yhtenäistäneet ja aktivoineet läntistä leiriä.

Maailmanpolitiikan painopiste muuttumassa

USA on Venäjän kanssa yksi avainpelaaja Ukrainan kriisissä, mutta myös koko Euroopan laajan turvallisuuden kannalta. Viime aikoina USA on vakuuttanut valmiuttaan puolustaa läntisiä arvoja ja demokraattisia maita. Venäjä katsoo olevansa pakkoraossa, josta on vain väkivaltainen ja omaa etua tavoitteleva ulospääsytie.

Kiina on YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsen ja nykytilan jatkuessa pian hallitseva globaali mahti. Kiina seuraa tilannetta sivusta. Sillä on Venäjän kanssa pitkä yhteinen raja ja avoin Mantshurian kysymys vuodelta 1860, vaikka sen sanotaan olevan poissa päiväjärjestyksestä. Se tulee esille, kun Kiina katsoo siihen ajan olevan kypsä.

Intia on miljardiväestöllään merkittävä tulevaisuuden tekijä. Monet muutkin BRICS-maat pyrkivät näkyvään asemaan. Aasiassa on useita muitakin nousevia valtakuntia, jotka haluavat muuttaa maailmantilannetta.

Globaali muutos toteutunut ja toteutuu

Professori Rummel on laskenut, että 1900-luvulla itsevaltaiset hallinnot murhasivat yli 260 miljoonaa omaa kansalaistaan. Menetelmät ovat muuttuneet. Ihmisiä kuolee edelleen paljon, mutta ensisijaisesti todennäköisesti taloudellisen riiston vuoksi.

Kaikki ”sivistyskansat” vakuuttavat ihmisoikeuksien kunnioittamista ja toimiensa aggressiivisuudettomuutta. Valtioiden toiminta perustuu kuitenkin edelleen pääosin ns. realismin periaatteisiin ja anarkismiin. Ei ole yhteistä globaalia law enforcement’ia pitämään järjestystä yllä.

Kuitenkin globaalieettinen näkökulma valtaa alaa. Maailmassa on rakennettu useita globaaleja instituutioita toteuttamaan yhdessä tärkeiksi katsottuja tavoitteita (esim. YK, WTO, ICC, EU, EN, ETYJ, EIT …).

Kuinka kauan niiden legitimiteetti kestää sen, että joku tai jotkut niiden jäsenistä vähät välittävät yhteisesti sovituista asioista? Niiden on joko ryhdistäydyttävä tai vaivuttava historiaan, kuten Kansainliitto.

Suomalaisten odottavan alistuva asenne muuttumassa

 

Suomalaisilla päättäjillä näyttää olevan pääosin alistuva ja jotain odottava asenne. Silti kansallisuusaatteen nostaminen, kansalaisten ihmisoikeuksien vaaliminen ja valtakunnan turvallisuuden varjeleminen laajasti ymmärrettynä on hoidettava. Rasmussenin sanoin: ”Emme voi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut”.

Media on Suomessakin ryhtynyt selvin sanoin tuomitsemaan Venäjän toimet. Sosiaalisessa mediassa tuomio on vielä selvempi. Internetin ja sosiaalisen median käyttäjät ovat asenteissaan keskimäärin 1 – 3 vuotta tavallisia kansalaisia edellä.

Suomalaiset ovat heräämässä Putinin ja Venäjän toimien vuoksi suomettuneesta ja/tai finnofobisesta unestaan. Havaitaan, ettei voida jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Asenteiden muuttaminen on edelleenkin hidasta ja vaikeaa. Muutoksen vaikeutta edistää Venäjän merkittävyys Suomen talouden kannalta.

Traditionaaliset argumentit



Karjalan palautuksen argumentit voidaan jakaa kahteen ryhmään: traditionaalisiin ja win-win –argumentteihin. Valtaosa traditionaalisista argumenteista on palautuksen kieltäviä tai estäviä. 

Tarkempi tutkiminen osoittaa niiden suurelta osin olevan KGB-lähtöisiä propagandaväittämiä, kuten palautuksesta seuraa Suomen konkurssi, tulee miljoona venäläistä tai Venäjä ei koskaan anna aluetta takaisin.

Osa traditionaalisista argumenteista on selviä argumenttivirheitä, joissa huomio yritetään vetää sanojan tai evakkojen ominaisuuksiin, ei itse asiaan. Näistä esimerkkejä ovat natsikortti, evakkojen katkeruus tai russofobia.

Oikeus saada Karjala takaisin on ollut traditionaalisesti periaatteessa selvä argumentti. Pelkkään oikeuteen ripustautuminen ei kuitenkaan ole positiivisesti rakentava tekijä.

Palautuksen win-win –argumentit

Palautusta tulee katsoa aina win-win –näkökulmasta. Se on täysin uusi ja lähes käyttämätön voimavara maailmanpolitiikassa, saati jonkinlaisella törmäyskurssilla olevien maitten välillä. Presidentit Obama ja Medvedev sekä silloinen varapresidentti, nykyinen presidentti, Xi Jinping kaikkein selkeimmin, ovat käyttäneet win-win –periaatetta puheissaan, mutta he eivät ole ulottaneet käsitteen käyttöä todelliseen yhteiseen politiikkaan.

J Stuart Snelson näkee win-win –paradigman selkeästi: ”Jotta me voimme voittaa, heidän täytyy voittaa”. Virke sisältää win-win –ajattelun ytimen. Yhdessä etsitään molemmille sopijapuolille paras ratkaisu. Silloin kokonaisvoitto pitkällä tähtäyksellä yleensä aina muodostuu suurem-maksi kuin yksin voidaan koskaan saavuttaa. Win-win on siten aina yhteistyöratkaisu.

Käsite on aina rauhanomainen. Ei voi olla realismin ja anarkismin mukaista win-win –ajattelua. Näiden periaatteet selvittävät, miten ja miksi nykyiseen tilanteeseen on tultu, mutta ne eivät ole tilanteen rakentava ratkaisu.

Luottamus ja win-win –katalyytti luovat turvallisuutta

Luottamus on kaiken inhimillisen toiminnan, niin kansalaisten kuin kansojenkin välillä, tärkein tekijä. Ilman luottamusta ei synny sijoitustoimintaa, ei tehdä yhteistyötä, ei katsota molempien etuja. Venäjä näyttää nyt tekevän sisäpolitiikkansa vuoksi ”parhaansa”, että luottamus siihen katoaa lopullisesti.

Katalyyttivaikutus liittyy win-win –periaatteen käyttöön. Katalyytti on käynnistävä voima, joka edistää toimintaa ja nostaa sen uudelle tasolle, kuitenkaan itse kulumatta. Win-win toimii palautuksessa emergenttisenä katalyyttinä, joka kehittää molemmille osapuolille enemmän positiivis-ta tulosta kuin kumpikaan pystyy sitä yksin synnyttämään.

Pekingissä vuonna 2012 pidetyn The World Peace Forum’in tunnuslauseena oli oivaltavasti: ”Win-Win for All: Peace, Security, Cooperation”. Xi Jinping lausui, että kaikkien maailman maiden tulisi olla yhteistyökykyisiä, innovatiivisia ja vastuunalaisia ja pyrkiä yhdessä win-win –tilanteen synnyttämiseen. Kansainvälinen turvallisuus tulisi saavuttaa globaalilla tasolla yhteisen kehityksen, tasa-arvoisuuden, keskinäisen luottamuksen ja dialogin sekä yhteistyöhön ja turvallisuuteen liittyvien innovaatioiden avulla. On etsittävä vastauksia vanhoihin kysymyksiin ja hyviä vastauksia uusiin kysymyksiin. Puhe oli siten periaatteessa vahvasti globaalieettisiä arvoja ja normeja tukeva.

Kahden tason peli win-win -toiminnassa

Peliteoreettisesti win-win –toimintaan liittyy kahden tason peli. Suomessa nämä kaksi tasoa ovat kansalaiset ja poliittinen valtiojohto. Kansalaiset voivat vaikuttaa valtiojohtoon, mutta he eivät osallistu alueneuvotteluihin, joiden toteuttaminen on täysin valtiojohdon tehtävä.

Venäjällä tilanne on epäselvempi, koska kansalaisten tulee neuvostoperiaatteen mukaisesti osoittaa olevansa luotettavia kansalaisia valtiolle ja valtiojohdolle. Mutta tilanne myös Venäjällä muuttuu. Tällä hetkellä Venäjästä on kehitetty voimakkaasti nationalistinen ja uhoava, mutta tilanne muuttuu, kun kylmyys, ravinnon puute, johdon ylellinen toiminta, korruptio yms. tekijät todella oivalletaan.

Palautus luo positiivisen kehityksen perustan



Win-win –ajattelu on voimakas, positiivinen muutostekijä riippumatta siitä, ajatellaanko Venäjän federaation jatkuvan tai hajoavan. Karjalan rauhanomainen ja omaehtoinen palauttaminen on globaalisti noteerattu tapahtuma, joka luo Venäjän positiiviselle kehitykselle täysin uudet puitteet. Se rakentaa rikottua luottamusta tavalla, mihin mikään puhe ei koskaan kykene. 

Kun Neuvostoliitto palautti Porkkalan etuajassa, se sai alueen huonosta kunnosta huolimatta erittäin suuren globaalin poliittisen voiton. Yhä useampi alkoi uskoa Neuvostoliiton rauhantahtoon. Se itse kykeni tuhoamaan tämän luottamuksen rakentamisen, kun puheet ja käytännön toiminta erosivat räikeästi toisistaan. Vika ei siten ollut palautuksessa, vaan poliittisessa päätöksenteossa ja vallan väärinkäytössä.

Miten win-win ja federaation mahdollinen hajoaminen voivat soveltua toisiinsa? Kun federaatio hajoaa, on entistä tärkeämpää, että syntyneillä alueilla on mahdollisimman positiiviset elinmahdollisuudet. Vain win-win –ajattelun avulla sellaisten luominen on mahdollista.

Suomelle syntyy palautuksesta kaksi talousveturia

Suomen kannalta pakkoluovutetun alueen palauttaminen luo kaksi vahvaa talousveturia: Karjalan Kannaksen ja Petsamon alueen. Karjala voi jälleen palvella idän ja lännen porttina. Pietarin kupeeseen, Suomen puolelle, perustettava suuri kauppa- ja teollisuuskeskittymä antaa molemmille osapuolille työtä ja vaurautta.

Globaali meriliikenne siirtyy entistä vahvemmin Jäämerelle, jonka geostrateginen ja poliittinen merkitys kasvaa voimakkaasti. Sitä vahvistavat taloudelliset tekijät. Suomelle jäävapaa pohjoinen merisatama on elinkysymys. Jäämeren ja Keski-Euroopan yhdistäminen edellyttävät, että Helsinki-Tallinna –tunneli rakennetaan ja Baltian ratakorridori Tallinnasta Varsovaan toteutetaan.

Palautus ei ole main stream

Jo vuonna 2007 (traditionaalista) palautusta kannatti 38 % suomalaisista. Kannatuksen voidaan nyt arvioida olevan yli 40 %. Enää ei pidä puhua traditionaalisesta palautuksen vaatimisesta, vaan win-win –perusteisesta palauttamisesta molempien osapuolien eduksi.

Suomessa palautuskannatus ei ole vahvasti näkyvä ja vaikuttava main stream. Se on paremminkin perusajattelua oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi sekä Suomen ja Venäjän keskinäisten suhteiden aidoksi parantamiseksi. Se on ”hiljaisen” enemmistön tavoite.

Palautus tuo monipuoliset hyödyt

Asennemuutos Suomessa ja globaalisti luovat uuden pohjan Karjalan palautuksen momentumille. Traditionaalinen palautusajattelu ei rajoittuneena ajatuksena ole riittävä pohja muuttuneessa tilanteessa. On siirryttävä laajapohjaiseen ja monipuoliseen win-win –ajatteluun.

Win-win –ajattelusta syntyvän tai muodostettavan momentumin hyväksikäyttäminen edellyttää, että Suomen valtiojohdolla on valmis win-win –suunnitelma esitettäväksi Venäjälle tai hajonneen federaation Suomen vastaiselle osalle.

Kysymys ei ole vain Suomen tai suomalaisten evakkojen oikeudesta. Kyse on monin verroin tärkeämmästä kysymyksestä, kuten kansallistunnosta, globaalista turvallisuudesta, globaalin moraalietiikan vaatimusten toteuttamisesta ja erityisesti molempien maiden kansalaisten hyvinvoinnin lisääntymisestä.

Oletko osaltasi valmis toimimaan muutoksen aikaansaamiseksi?

Tämä on alustukseni epävirallisessa Pro Karelia Valtuuskunnan kokouksessa Balder-salilla Helsingissä 03.04.2014.