Avoimuuden puolesta Suomalaisessa politiikassa tarvitaan paljon lisää avoimuutta!

Viro ja Venäjä rajasopimukseen helmikuussa 2014

- Rajasopimus allekirjoitetaan 18.02.2014 
- Venäjä miehittää edelleen osaa Virosta 
- Tarton rauha 1920 määrittää Viron rajat 
- Viron perustuslain tulkintaa muutettu 
- Uusi rajasopimus Viron perustuslain vastainen 
- Moskovan diplomatia tehnyt Virosta keräjäläisen 
- Rauhansopimus on positiivinen asia, jos … 
- Karjalan palautuskysymyksellä yhtymäkohtia 

Rajasopimus allekirjoitetaan 18.02.2014

Tarton rauhansopimus vuodelta 1920 on viimeinen Viron ja Venäjän (Neuvostoliiton) välinen, ei väkivallalla uhaten, ratifioitu rauhansopimus. 

Tähän tilanteeseen on tulossa muutos, sillä virolaisuutisten mukaan Viron ulkoministeri Urmas Paet ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov allekirjoittavat maitten välisen maa- ja merirajasopimuksen 18.02.2014 Moskovassa.

Tämän jälkeen sopimus ratifioidaan molempien maiden parlamenteissa. Viron uutisten mukaan Lavrov vierailee Virossa syksyllä 2014.

Venäjä miehittää edelleen osaa Virosta

Viron ja Venäjän rauhansopimus ja raja ovat olleet merkittävä ongelma Viron ja Venäjän välillä. Venäjä ei tunnusta Neuvostoliiton toteuttamaa Viron miehitystä vuodelta 1940.

Tällä hetkellä Venäjä miehittää Viron alueesta edelleen Setomaata (eli Petserimaata) ja Narvan itäosia. Miehitys loppuu keskinäiseen raja- ja rauhansopimukseen.

Tarton rauha 1920 määrittää Viron rajat

Viron perustuslain mukaan valtion raja on Tarton rauhan rajan mukainen. Viron Riigikogulla eli parlamentilla on siten periaatteessa kolme mahdollisuutta rajasopimuksen osalta.

Ensinnä se voi päättää, ettei ratifioi sopimusta, mikä on sangen epätodennäköistä. Toiseksi Riigikogu voi muuttaa perustuslakia, mihin parlamentti tuskin ryhtyy vastustuksen pelossa.

Viron perustuslain tulkintaa muutettu

Kolmanneksi Viro voi muuttaa perustuslain tulkintaa. Tulkinnan muutoksella tarkoitetaan sitä, ettei rajan tarvitse kulkea koko matkaa Tarton rauhan mukaisesti. Riittää, kunhan se pääosin on tämän mukainen. Tämä vaihtoehto on todennäköisin ja voidaan arvioida, että tällainen uusi tulkinta on jo tapahtunut.

Viron ja Venäjän rajakysymys ei kuitenkaan ole selvä, sillä neuvostomiehityksen vaikutusten lisäksi siihen liittyy mm. se, ”ettei kukaan” Viron ulkoministeriössä tiedä, mitä YK:ssa reilut parikymmentä vuotta sitten sovittiin.

Henn Põlluaasin selvitysten pohjalta edes YK:ssa ei ole ko. ajan karttoja tai maitten välisten neuvottelijoiden sopimusta. Väite dokumenttien täydellisestä hukkumisesta on täysin uskomaton.

Uusi rajasopimus perustuslain vastainen

Viron kansa ei Viron entisen Moskovan suurlähettilään Mart Helmen mukaan hyväksy Paetin tekemää sopimusta. Helme puhuu haastattelussaan (käännös kapteeni evp. Antti-Pekka Mustonen) Venäjän bysanttilaisesta diplomatiasta.

Helme mm. toteaa: ”Venäjä tietää, että suunnitellussa muodossaan rajasopimus on perustuslakimme vastainen, että ehdoton enemmistö Viron kansasta on sen solmimista vastaan ja että sen tekeminen on maamme valtiollisen jatkuvuuden ja alueellisen koskemattomuuden purkamista ilman pienintäkään vastustusta”.

Moskovan diplomatia tehnyt Virosta keräjäläisen

Helme antaa täyslaidallisen todetessaan, että ”Moskovan diplomatia on ohjannut hallituksemme kerääjän rooliin, joka on valmis toteuttamaan kaikki Venäjän asettamat vaatimukset toteuttaakseen oman valtionsa ja kansansa pettämisen. Paet todistaa sen menemällä ennen tasavallan vuosipäivää Moskovaan pettämään maansa. Paralleeli vuoteen 1939 on huutava.”

Helmen viittaus vuoden 1939 tilanteeseen liittynee 23.08.1939 solmittuun Molotov-Ribbentrop –sopimukseen, jossa Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa jakoivat eurooppalaisia maita omiin etupiireihinsä.

Rauhansopimus on positiivinen asia, jos …

Valtioiden välisten raja- ja rauhansopimusten solmiminen ja keskinäisten välien normalisoiminen ovat positiivisia asioita. Sen ei kuitenkaan pidä tapahtua venäläis-virolaisella tavalla, jossa pienempi vain alistuu suuremman ja väkivaltaisemman valtatavoitteisiin.

Venäjä on viime aikoina harjoittanut määrätietoista politiikkaa, jossa se haluaa luoda kuvaa rauhaa rakentavasta valtiosta. Samalla kuitenkin Vladimir Putinin johtaman Venäjän politiikka alkaa yhä enemmän muistuttaa Neuvostoliiton harjoittamaa politiikkaa.

Neuvostopolitiikan yksi kulmakivi oli rauhanomaisuus. Tosin se saavutettiin naapurimaita miehittämällä ja muutoinkin henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttäen. Neuvostoliiton rakentama rauha oli väkivaltarauhaa, jonka erityisesti sen naapurivaltiot joutuivat ankarasti kokemaan.

Karjalan palautuskysymyksellä yhtymäkohtia

Viron Setomaan ja Narvan itäosien kysymyksellä sekä Suomen Karjalan palautuskysymyksellä on paljon yhtymäkohtia. Myös poliitikkojen käyttäytymisessä on yhtymäkohtia, jotka eivät anna heistä erityisen mairittelevaa kuvaa.

Viron ja Venäjän välistä rajakysymystä käsitellään laajemmin seuraavassa Karjalan Kuvalehdessä, joka julkaistaan 06.03.2014.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Karjalan palautukseen muutama kommentti:
Suomessa jauhetaan loputtomiin ajatusta, että maamme ei kannata ottaa takaisin, vaikka annettaisiin, meiltä ryöstettyjä alueitamme. On käsittämätöntä, kun suurvallat uhreista välittämättä pyrkivät koko ajan lohkomaan naapuriltaan, tai kauempaakin, maata palan kerrallaan milloin minkäkinlaisin perustein, niin Suomelle tuo melkoisen laaja alue vanhaa isänmaatamme onkin nyt tarpeeton!!?
Herra paratkoon!, onhan siellä metsiä, vaikka olisi paljon hakattukin, hehtaarikaupalla. Ja metsähän uudistuu tunnetusti, joten metsäpohjan arvo pakkoluovutetulla alueella on miljardeja. On puhtaitakin järviä ja meren rantaa. Hyvää viljelysmaata ja vesivoimaakin.
Petsamo on luku sinänsä Jäämeren kalastuksen, matkailun ja öljynporauksen kannalta. Mutta mitäs tuosta, turhaa kaikkinensa!
Eikä niitä ränsistyneitä alueita tarvitsisi heti luksuskuntoon korjailla.
Jollemme sopimalla saa takaisin valtioaluettamme, niin lopetetaan ainakin jankuttaminen, että se ei kannattaisi!

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Pertti Rampanen 25.1.2014 13:12. Syy tuohon "Ei-kannata-ottaa-takaisin" -ajatukseen on mielestäni selvä. Se on vahvan neuvostopropagandan tulosta. Suomalaiset ovat sen aika paljolti omaksuneet, mutta eivät koskaan ole miettineet asiaa itse.

Mistä lähtien kiinteistö on ollut arvoton? En minäkään sitä tiedä.

Juhani Putkinen

Minun mielestäni Viron ei pitäisi tehdä uutta rajasopimusta, joka on selvästi virolaisten enemmistön tahdon vastainen.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Juhani Putkinen 25.1.2014 14:15. Ei pitäisi. Näyttää kuitenkin siltä, etteivät virolaiset jaksa nousta vastaan, mieluummin annetaan periksi. Jonkinlainen "sotaväsymyksen" aika? Virolaisia kiinnostaa keskimäärin enemmän oman talouden nostaminen kuin rajakysymykset.

Nyt ei tietääkseni ole tehty uusia gallupeja siitä, haluavatko virolaiset rajasopimusta vai ei. Vanhan mukaan yli 80 prosenttia Viron virolaisista ei uutta sopimusta, joka rikkoo Tarton rauhan rajat, haluttu tehdä.

Virolaispoliitikot ovat ottaneet oppia suomettuneista suomalaispoliitikoista. He katsovat, että Suomella menee Venäjän kanssa hyvin, kun se on "suomettunut".

Niin suomalaisilla kuin virolaisillakin jää tästä mentaliteetista maksettava HINTA aina miettimättä.

Juhani Putkinen

Veikko: "Näyttää kuitenkin siltä, etteivät virolaiset jaksa nousta vastaan, mieluummin annetaan periksi. Jonkinlainen "sotaväsymyksen" aika?"

Mielenosoituksia rajasopimusta vastaan on ollut jatkuvasti, samoin laajamittaisia sähköpostikampanjoita. Tänäänkin minulle tuli sillä teemalla sähköpostia.

Virolaisilla on pitkä pinna, mutta saa nähdä miten kauan. Minunkin virolaisissa tutuissani on hallituksen kiroajia ihan tarpeeksi.

Itse olen yrittänyt tyynnytellä todeten, että Virossa on vapailla vaaleilla valittu riigikogu ja sen luottamusta nauttiva laillinen hallitus.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi Vastaus kommenttiin #7

Juhani Putkinen 25.1.2014 14:28. Olen käynyt mainitsemissasi mielenosoituksissa. Ne valitettavasti osoittavat rajasopimuksen vastaisen joukon heikkoutta kuin vahvutta. Ei ole monta ihmistä ollut paikalla. Eikä edes järjestäjät ole jaksaneet tulla ajoissa, kuten viime kesänä kävi.

Sähköpostiin en ole saanut käytännössä ainuttakaan tietoa. Tunnen ne henkilö, jotka ovat aktiivisimmin ajaneet asiaa. On valitettavaa havaita, että väsymys on vallannut mielen.

Olet oikeassa, että Virolla on vapailla vaaleilla valittu poliittinen johto. Maata johtaa entinen komsomolin johtaja. Tulokset ovat mielestäni ristiriitaisia. Mutta politiikka näyttää olevan aina politiikkaa.

Juhani Putkinen

Veikko: "Helmen viittaus vuoden 1939 tilanteeseen liittynee 23.08.1939 solmittuun Molotov-Ribbentrop –sopimukseen, jossa Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa jakoivat eurooppalaisia maita omiin etupiireihinsä."

-----

Leikkaan tähän pätkän vanhasta artikkelistani:

Tukikohtasopimus

Viron ulkoministeri Karl Selter kutsuttiin Moskovaan allekirjoittamaan Venäjän ja Viron välinen kauppasopimus. Kuitenkin heti neuvottelujen aluksi Venäjän ulkoministeri Vjatseslav Molotov esitti uhkavaatimuksen omaisesti, että maiden välille solmittaisiin keskinäinen avunantosopimus, jonka nojalla Venäjällä olisi oikeus perustaa sotilastukikohtia Viron alueelle. Avunantosopimuksen vauhdittamiseksi Venäjän ilmavoimat ja sotalaivat tekivät törkeitä Viron alueen loukkauksia.

Venäjä järjesti Virolle ”Mainilan laukaukset”: ”Mainilan välikohtaus harjoiteltiin paikan päällä heinäkuussa (STT 1996), ja Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanov toteutti sen 26.11.1939. Virolaisille tehtävän provokaation toteutus muuttui sen sijaan jonkin verran siitä, mitä oli suunniteltu. Kalbådagrund muuttui Narvanlahdeksi ja punainen troolari höyrylaiva Metallistiksi. Punalippuinen Itämeren sotalaivasto upotti sen 27.9.1939 virolaisten rajavartioiden silmien alla. Lastitta ollut laiva oli myöhemmin helppo nostaa matalasta vedestä ja palauttaa muutaman kuukauden kuluttua takaisin linjaliikenteeseen. (Leskinen 1999,328-329.)”[i]

Kun Venäjä oli keskittänyt huomattavat joukot maiden välisille rajoille, eikä apua ollut saatavissa ja Venäjä lupasi taata maiden suvereenisuuden, niin Baltian maat hyväksyivät ”pistooli ohimolla” tukikohtasopimukset.[ii] Karl Selter allekirjoitti sopimuksen 28.9.1939. Ensimmäiset puna-armeijan joukot marssivat Viroon kolme viikkoa myöhemmin.[iii]

Baltian maita vastaan oli keskitetty 437 000 miestä, että ne hyväksyisivät tukikohtasopimukset.[xxvi]

Lainaan Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori Ohto Mannista: ”Molotov-Ribbentrop-paktia seuranneet neuvottelut Baltian maiden kanssa Molotov myöhemmin katsoi menestykseksi – Suomea lukuunottamatta. Molotov kertoi: ”Otin kovan linjan. Sanoin Latvian ulkoministerille: ”Ette palaa enää kotiinne, jollette allekirjoita liittymistä takaisin meihin.” Viron sotaministerille sanoin samoin. Näin äärimmäisiin keinoihin piti mennä. Mielestäni panimme tämän hyvin toimeen.” Molotovin lausunto on hyvin paljastava. Hän toisin sanoen kertoi tukikohtaneuvottelujen jo alkujaankin tähdänneen näiden valtojen liittämiseen Neuvostoliittoon.”[iv]

Käsky hyökätä ja Venäjän joukot

Professori Manninen: "Leningradin sotilaspiiri edellytti 28.9.[1939 - jp] antamassaan käskyssä, että Itämerenlaivaston oli oltava taisteluvalmiina aamulla 29.9. Tehtävänä oli estää Latvian ja Suomen laivastoja kaappaamasta haltuunsa Viron laivastoa ja estää sen siirtyminen Suomen ja Ruotsin puolueettomille vesille. Viron meritukikohtiin olisi suoritettava lamauttava isku, tuettava tykistöllä Erityisen armeijakunnan hyökkäystä ja valmisteltava 4 000 miehen maihinnousuosasto käytettäväksi. Jos Latvia asettuisi tukemaan Viroa, olisi Latvian laivasto vallattava ja estettävä sen siirtyminen puolueettomille vesille. Itämeren laivaston suunnitelma 27.9. ja käsky 29.9. edellyttivät, että Viron laivasto tuhotaan samanaikaisesti kuin puna-armeija hyökkää Narvan linnoitusalueelle. Sukellusveneiden oli oltava merellä suunnitelluissa asemissa 29.9. klo 3.20 mennessä. Tuolloin Viron rajalle ja reserviksi ryhmitettyihin joukkoihin kuului 11 divisioonaa (11., 16., 136., 56., 75., 155., 67., 48., 138., 163.D ja 25. Ratsuväkidivisioona), viisi erillistä panssariprikaatia ja yksi panssariarmeijakunta sekä puolisen tusinaa ylijohdon tykistörykmenttiä tai patteristoa. "[xxv]

Lainaan eversti Erkki Nordbergia: ”Luoteisen strategisen suunnan neljäs operaatioalue aktivoitiin ensimmäiseksi. Kun Viro lähetti ulkoministerinsä neuvottelemaan Moskovaan, Baltian maiden itärajoille alettiin 24.9.1939 keskittää Puna-armeijan joukkoja. Niille annettiin hyökkäysohje muutamaa päivää myöhemmin. Rajalle ryhmitetty "Erityinen armeijakunta" etenisi pohjoisessa Narvan ja Rakveren kautta Tallinnaan. Novgorodin ryhmästä muodostettu 8. Armeija etenisi etelästä Tarttoon ja sieltä edelleen Tallinnan-Pärnun seuduille. Rajalle ryhmitettiin tässä suunnassa 1. Armeijakunta. Sen Pihkovasta lähtenyt 56. Divisioona sai 28.9. käskyn marssia rajalle ja ennakkotiedon, että raja ylitettäisiin 30.9. Kalinin piirissä perustettu 7. Armeija, jonka esikunta sijaitsi Idritsassa lähellä Valko-Venäjän rajaa, valmistautui taisteluun Latvian rajalla.

Itämeren laivaston oli oltava valmiina 29.9. Sen tehtävänä oli estää Latvian ja Suomen merivoimia kaappaamasta haltuunsa Viron laivastoa sekä estää sen siirtyminen Suomen ja Ruotsin puolueettomille vesille. Viron meritukikohtiin tehtäisiin lamauttava isku ja Narvan suunnalle rajalle ryhmitetyn Erityisen armeijakunnan hyökkäystä tuettaisiin laivatykistöllä. Sen lisäksi valmisteltaisiin 4 000 miehen maihinnousuosasto käytettäväksi eri käskyllä. Itämeren laivaston 29.9. päivätty käsky edellytti, että Viron laivasto tuhottaisiin samanaikaisesti, kun Puna-armeija hyökkäisi Narvan linnoitusalueelle.”[v]

Viroon tuli 25 000 venäläistä sotilasta tukikohtasopimuksen perusteella.[vi]

”Viroon saapui 18.10.1939 kaikkiaan 25 000 Puna-armeijan sotilasta, 350 panssarivaunua ja 240 taistelukonetta. Haapsaluun asettui 16 000, Paldiskiin 4 000, Saarenmaalle [Saaremaa; Ösel] 4 000 ja Hiidenmaalle 1 000 sotilasta. (Arjakas 1992, 160-161.) Nämä joukot muodosti­vat 65. Armeijakunnan, johon kuului 16. Divisioona, 18. Hyökkäysvaunuprikaati ja 5. Erillinen moottoroitu osasto (Manninen 1990a, 630).”[vii]

Luonnollisesti Venäjä ei pitänyt tätäkään sopimustaan vaan puuttui törkeästi Viron sisäisiin asioihin ja myöhemmin miehitti Viron, Latvian ja Liettuan – nythän vastarinta oli vieläkin mahdottomampaa kun puna-armeija oli jo kyseisissä maissa olevissa tukikohdissa.[viii]

Miehitys

Leningradin sotilaspiirin päällikkö armeijankomentaja K. Meretskov tiedotti Viron puolustusvoimien ylipäällikölle kenraali J. Laidonerille, että hän on saanut käskyn miehittää Viro ja vaati Laidoneria tulemaan Narvaan häntä tapaamaan. Laidoner keräsi delegaation ja lähti Narvan suuntaan, mutta Venäjän puna-armeijan joukot tulivat heitä vastaan jo ennen kuin Laidoner ennätti Narvaan.

Delegaation erikoisjuna ennätti yöllä Jõhviin, jossa he näkivät jo puna-armeijan panssareiden tulevan. Meretskov oli määrä tavata Narvassa 17.6.1940 kello 8 aamulla, mutta puna-armeijan joukot ylittivät rajan jo kello 5. Puna-armeija valtasi Suurupin patterin kello 6, suoritti maihinnousun Aegnan saarelle klo 6.30, ja valloitti Naissaaren kello 7.

Laidoner allekirjoitti pakotettuna "luvan" Venäjän joukkojen marssiin Viroon vasta 17.6. klo 15, eli 10 tuntia sen jälkeen kun Venäjän puna-armeija oli jo aloittanut Viron miehityksen.

Venäjän puolustusministeri Timoshenko käsitteli Baltian maita nimenomaan miehitettyinä maina 17.6.1940 dokumentissaan numero 390ss, vaikka miehitysjoukot silloin vasta marssivat sisään (tosin tukikohdissa oli jo ennestään venäläisjoukot): ”Pidän tarpeellisena aloittaa miehitetyillä alueilla seuraavat toimenpiteet Baltian sotatantereen (teatr vojennogo deistvii) kaikkein nopeimman valmistelun takaamiseksi:

1. Raja Itä-Preussiin ja Itämeren rannikko täytyy viipymättä valloittaa meidän rajajoukkojemme toimesta, että voidaan välttyä länsinaapurin vakoilulta ja tuhotöiltä.

2. Jokaiseen miehitettyyn tasavaltaan vietävä yksi (ensiksi) NKVD-joukkojen rykmentti sisäisen järjestyksen ylläpitämiseksi.

3. Mahdollisimman nopeasti ratkaistava miehitettyjen tasavaltojen ”hallitusten” ongelma.

4. Aloitettava miehitettyjen tasavaltojen sotaväkien aseistariisunta ja niiden uudelleenjärjestely. Otettava aseet väestöltä, poliisilta ja olemassa olevilta sotilaallisilta organisaatioilta.

5. Kohteiden vartiointi ja varuskuntapalvelus pantava meidän joukkojemme tehtäväksi.

6. Päättäväisesti alettava sovjetisoimaan miehitettyjä tasavaltoja.

7. Muodostettava miehitettyjen tasavaltojen alueelle Baltian maanpuolustusalue (sotilaspiiri) esikunta Riikaan. Maanpuolustusalueen komentajaksi määrättävä Keski-Aasian maanpuolustusalueen komentaja kenraalieversti Apanassenko. Maanpuolustusalueen esikunta muodostetaan 8. armeijan esikunnasta.

8. Maanpuolustusalueen aloitettava sen sotatantereeksi valmistelu (varustusten rakentaminen, rautateiden raidevälin muutos, teiden rakentaminen, varastojen luominen, jne.). Sotatantereen valmistussuunnitelman esitän lisänä.” (VRSA, f4, n 19, s 71, l 238-238ob)

Lainaus: ”Baltian miehittäminen edellytti Saksan sitoutumista Ranskan sotaretkeen 10.5.-25.6.1940. Miehitysjoukkoja voitiin siksi keskittää touko-kesäkuussa Baltian läheisyyteen myös kauempaa. Moskovasta oli esimerkiksi saapunut 1. Proletaarinen moottoroitu divisioona ja Harkovista 23. Divisioona. Miehitysjoukkoihin kuului kaikkiaan kahdeksan armeijakuntaa ja yhteensä 20-24 divisioonaa. Joukkoja oli siten enemmän kuin mitä Suomen kukistamiseen oli varattu marraskuussa 1939. Koska jokaisessa Baltian tasavallassa jo oli neuvostojoukkoja, miehitysmarssit tapahtuivat nopeasti ja ilman vastarintaa.

Vastarinnan puute johtui Virossa osittain siitä, että ylipäällikkö, kenraali Laidoner pakotettiin Narvassa allekirjoittamaan sopimus (todellisuudessa joukot marssivat maahan jo ennen kuin Laidoner allekirjoitti sopimuksen – jp), joka päästi neuvostojoukot maahan (Raitis 1998). Venäjän arkistoista on selvinnyt, että samanlaista menettelyä sovellettiin 14.6.1940 Liettuan ulkoministeriin ja Moskovan-lähettilääseen. Liettualaiset tiedustelivat, tultaisiinko heidän hallituksensa kanssa sopimaan neuvostojoukkojen maahantulon ajankohdista ja sijoituspaikoista siinä tapauksessa, että Neuvostoliiton vaatimukset hyväksyttäisiin. Ulkoministeri Molotov oli tällöin vain tylysti tokaissut: "Kyllä, sillä ehdolla, että kaikki vaatimukset hyväksytään ja määräaikana." (Koivisto 1998b.)

Baltian miehitysoperaatio alkoi Liettuassa 15.6. kello 15.00 (Paasikivi 1979b, 61). Silloin kuljetettiin 214. Maahanlaskuprikaati ilmoitse Valko-Venäjän Sintsheistä Pohjois-Liettuan Siauliaihin, josta se ajoi panssarivaunujen kansilla Latvian Liepajaan ja Ventspilsiin sekä Riian keskustaan. Miehitysmarssi Latviaan ja Viroon alkoi 17.6. aamulla (Paasikivi 1979b, 61). Rajan ylittivät 1., 19. ja 28. Armeijakunta, jotka olivat Pihkovaan sijoitetun 8. Armeijan johdossa. Polotskissa olleen 3. Armeijan alaiset joukot, muun muassa 24. Armeijakunta, etenivät Valko-Venäjältä Latvian eteläosiin ja Liettuan itäosiin Väinänlinnan-Riian suunnasta. Liettuan keski- ja länsiosiin etenivät 11. Armeijan joukot entiseltä Puolan alueelta. (Manninen 1990a, 630-631.)

Baltian miehitys sai heti kokonaisvaltaisen luonteen. Aluksi pidätettiin tasavaltojen sivistyneistö. Siihen kuuluivat Virossa taloudellisten ja sivistys-järjestöjen jäsenet, hallinnon virkamiehet, maanviljelijät, tuomarit, upseerit, poliisiviranomaiset, näiden vaimot ja lapset sekä sosiaalidemokraatit ja opettajat. Yksityisautot ja radiot takavarikoitiin, eikä kaduilla ja teillä liikkunut öiseen aikaan juuri muita kuin poliisiautoja. Kaikki puhelimet alistettiin salaisen poliisin valvontaan. NKVD alkoi myös luoda heti salaista asiamiesverkostoa virolaisten keskuuteen. Toimintaa tehostettiin henkisellä ja fyysisellä kiduttamisella. Värvättäville näytettiin valmiiksi kidutettuja vankeja ja heidät sekä heidän perheensä uhattiin tuhota. (Paju 2000b.)

Puna-armeija perusti 11.7.1940 miehitysalueelle aluksi Baltian sotilaspiirin, johon liitettiin lakkautetun Kalinin sotilaspiirin länsiosat sekä Latviassa ja Liettuassa olleet neuvostojoukot. Virossa olleet Puna-armeijan yksiköt kuuluivat sen sijaan elokuuhun asti Leningradin sotilaspiirin alaisuuteen. Virosta tehtiin 6.8.1940 Viron sosialistinen neuvostotasavalta ja Neuvostoliiton osa (Sinilind 1985, 14). Virosta, Latviasta ja Liettuasta muodostettiin samana päivänä Baltian erillinen sotilaspiiri salaisella määräyksellä, jonka antoi Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto. Sotilaspiirin esikunta sijoitettiin nopeasti Riikaan, ja Baltian maiden omat asevoimat alistettiin sen päällikölle. Samalla lakkautettiin Baltian maiden puolustusministeriöt ja pääesikunnat. Joukko-osastoista muodostettiin Puna-armeijaan aluksi kuusi jalkaväkidivisioonaa (Manninen 1990a, 630-631).”[ix]

Lainaan kommodori Kalervo Kijasta koskien Viron miehitystä: "Neuvostoliiton miehittäessä Viron ja Baltian maat kesällä 1940 (13.-23.6.) näyttelivät linjalaivat huomattavaa osaa - tosin taustalla pysytellen - Itämeren laivaston saartaessa Baltian rannikon."[x]

Lainaus: ”Viroon lähetettiin kesä-heinäkuussa noin 300 Puna-armeijan komissaaria ja yhtä monta upseeria, jotka ottivat valvontaansa Viron puolustusvoimat ja joukko-osastot. Armeija muutettiin syksyllä Puna-armeijan 22. Tarkkampuja-armeijakunnaksi, johon kuuluivat 180. ja 182. Tarkkampujadivisioona. Samalla lakkautettiin Viron laivasto sekä ilmavoimat ja virolaiset sotilaat pakotettiin vannomaan uskollisuudenvala Neuvostoliitolle. Sen jälkeen tapettiin virolaiset upseerit. Virolaiset komentajat ja korkeimmat upseerit lähetettiin toukokuun lopulla 1941 Moskovaan kursseille. Heidät kuljetettiin sieltä Siperiaan ja tapettiin vankileireissä tai näännytettiin työleireillä, muun muassa Norilskissa (Rislakki 1999b). Värskaan manööveriin komennetut 250 virolaista nuorempaa upseeria tapettiin joko paikalle pystytetyssä keskitysleirissä tai kuljetettiin muualle Neuvostoliittoon (Raitis 1998).”[xi]

Valhe vapaaehtoisesta liittymisestä

Venäjä lähetti Viroon ”kenraalikuvernööriksi” Andrei Zhdanovin. Zhdanov pakotti presidentti Pätsin erottamaan vallassa ollut laillinen hallitus ja asettamaan tilalle nukkehallituksen Johannes Vares-Barbaruksen johdolla. Zhdanov määräsi, että järjestetään Viron perustuslain vastaisesti vaalit 14. ja 15.7. Venäjä esti muiden paitsi kommunistien ehdokkuuden.

Venäjältä tuotiin Viroon ”mielenosoittajia”, joiden avulla yritettiin osoittaa, että Viron kansa haluaisi vallankumousta, huomaamatta, että Virossa käytetään vironkieltä, eikä venäjää. Vuonna 1940 Viron kommunistisessa puolueessa oli noin 140 jäsentä, eli kommunisteilla EI ollut Virossa käytännössä minkäänlaista kannatusta.

Lainaan eversti Matti Lukkaria: ”Äänestystulos oli farssi. Se julkaistiin Moskovassa ennen kuin äänestysaika Virossa oli edes mennyt umpeen. ”Virallisten tulosten” mukaan Virossa äänesti 84,6% äänioikeutetuista. Kommunistit saivat 92,9% annetuista äänistä.”[xii]

Lainaan presidentti Mauno Koivistoa: ”Venäjän armeija marssi maahan. Sotaväen voimin ja ladatuilla kanuunoilla valtiopäivät määrättiin tekemään Katariinalle sopivia päätöksiä. Samalla tavalla Viron parlamentti pakotettiin vuonna 1940 anomaan liittymistä Neuvostoliittoon: kansanedustajien vieressä seisoivat neuvostosotilaat pistimet paljastettuina.”[xiii]

Lainauksia erittäin pitkästä (13 pienellä tiheään präntättyä A5-sivua) venäläisten kirjoittamasta puheesta, joka esitettiin kun "Viro anoi liittymistä" neukkulaan: ”Toverit Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Korkeimman Neuvoston edustajat! Sallikaa minun Neuvosto-Eestin työkansan nimessä sydämellisesti tervehtiä teitä, SNTL:n vapaiden kansojen edustajia, mainehikasta Punaista Armeijaa, joka on ottanut mahtaville hartioilleen huolenpidon Eestin turvallisuudesta, ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton Hallitusta ja sen johdossa olevaa nerokasta stalinilaisen rauhanpolitiikan toteuttajaa - tov. Vjatsheslav Mihailovitsh Molotovia.

Koko Eestin työkansa lähettää tulisen tervehdyksensä meidän suurelle opettajallemme ja johtajallemme toveri Stalinille.

Nerokkaan stalinilaisen politiikan tuloksena lyötiin murskaksi imperialistien kavalat suunnitelmat, joilla yritettiin vetää sotaan sekä Neuvostoliitto, että meidän Eestin kansa. Neuvostoliiton nerokkaan politiikan tuloksena on se, että Eestin kansa sai mahdollisuuden yhdessä Neuvostoliiton vapaiden kansojen kanssa kulkea valoisaa tulevaisuutta kohti, käyttää hyväkseen rauhan tilan suomia etuja ja rakentaa nuorta sosialistista tasavaltaansa. --

Eestin porvaristo ei verenhimoisuudessa ja julmuudessa kansaa kohtaan yhtään antanut perään baltialaisille parooneille ja tsarismille. Monet, vapaudelle uhrautuneet taistelijat tulivat murhatuiksi kansalaissodan aikana. Eestin porvaristo, valkokenraalit, Suomen lahtarit ja muut pyövelit tuhosivat armotta Eestin työkansan huomattavia johtajia. Eestin työkansan tunnettu johtaja toveri Viktor Kingisepp petturimaisesti vangittiin, häntä piestiin verille, häneltä ruhjottiin luita, hänet ammuttiin ja haudattiin tuntemattomaan paikkaan. Meidän metsämme ja kenttämme ovat täynnä vallankumouksellisten työläisten ja talonpoikain hautoja.

Aivan viimeaikoihin saakka huokaili Eestin työkansa pääoman ja taantumuksellisen valtakoplan ikeen alla. Vallassa ollut kapitalistinen kopla harjoitti Eestin täydellisen Neuvostoliitosta eristäytymisen politiikkaa sekä poliittisessa ja taloudellisessa, että myöskin kulttuurisessa suhteessa. Tällaisen eristäytyneisyyden tuloksena meidän teollisuutemme ja maataloutemme riutui. Meidän tehtaamme seisoivat toimettomina. Sadat koneet ruostuivat ja suurten teollisuuslaitosten rakennukset turmeltuivat. -- Eestiläiset ja ulkomaiset kapitalistit, jotka kokosivat rikkautensa työtätekevien julkealla riistolla, kilpailivat keskenään työväenluokkamme, talonpoikaistomme ja työtätekevän sivistyneistön armottomassa riistossa. Työläisten elintaso oli saatettu äärimmäisen alhaiseksi, ja oli se yhdellä kaikkein viimeisimmistä paikoista Europassa. -- Työläisten oikeuksia, elämää ja terveyttä ei pidetty minkään arvoisena. Tapaturmien luku oli hirvittävä ja työolot aivan sietämättömät; porvarillisen Eestin työnantajat polkivat maahan nekin vaivaiset työnsuojeluslait, jotka olivat olemassa. Tällainen "isännöiminen" johti Eestin kansantalouden vararikkoon. Teollisuus ja maatalous joutuivat täydelliseen riippuvaisuuteen kansainvälisen taloudellisen elämän vaihteluista ja ulkomaisten markkinain oikuista. --

Poliittista vapautta nautti ainoastaan rappeutunut rahamaailma, taantumukselliset rosvot ja heidän hännänkannattajansa. Mutta kansa pakoitettiin poliisiterrorin, vankiloiden ja kuolemantuomioiden avulla vaikenemaan. -- Täällä Korkeimman Neuvoston istuntosalissa on Eestin armeijan poliittinen ohjaaja Paul Keerdo, joka vuonna 1924 tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen siitä, että hän ollen parlamentin edustajana ja työväenliikkeen johtohenkilönä itse uhrautuvaisesti taisteli vihattua ja verenhimoista Eestin taantumuksellista koplaa vastaan. Meidän keskuudessamme on Eestin kansan pyövelien kiduttaman rakastetun johtajan Viktor Kingiseppin läheisin työtoveri Juliana Tellman. Jo nuorena tyttönä hänet tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. Minä voisin viitata myöskin henkilökohtaiseen "kokemukseeni"; kaksi kertaa on sotaoikeus tuominnut minut kuritushuoneeseen kommunistisesta toiminnastani ja olen istunut 15 vuotta porvarillisen Eestin vankiloissa. Kesäkuun 21 päivänä 1940 Eestin työkansa pyyhkäisi maastaan likaisen sotaprovokaattorien bandiittikoplan ja asetti valtaan oman kansan hallituksensa. Uusi hallitus suoritti vaalit uuteen Valtakunnan duumaan. Heinäkuun 14 ja 15 päivän vaalit olivat koko Eestin työkansan tahdon mahtava ilmaisu ja ankara tuomio taantumukselle. Kansa valitsi todelliset edustajansa, joiden piti kansan etujen mukaisesti ratkaista Eestin elämän peruskysymykset. --

Nyt, kun on valittu todellinen kansan hallitus, on tullut mahdolliseksi esteettömästi toteuttaa elämässä työkansan palava halu pystyttää Eestiin neuvostovalta ja liittää Neuvosto-Eesti Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon. Tämä kansan toive on aina kirkkaasti palanut kansan sydämessä.

Sadoissa joukkokokouksissaan työläiset, talonpojat ja sivistyneistö antoivat päättävän evästyksen Valtakunnan duumaan valitsemilleen: Eestin on tultava neuvostotasavallaksi ja liityttävä Neuvostoliittoon; keinotekoinen este, jonka porvaristo rakensi ja joka eroitti Eestin kansan Neuvostoliiton kansoista, on hävitettävä. Heinäkuun 14 ja 15 päivän vaaleissa sai Eestin Työkansan liitto, jonka ohjelmassa ehdotettiin lujan liiton ja ystävyyden aikaansaattamista Eestin ja Neuvostoliiton välillä, lähes 93 % kaikista annetuista äänistä. Tässä tuli kirkkaasti ilmi kansan tahto.

Uusi Valtakunnan duuma, jonka kansa on ensi kerran valinnut vapaasti ja ennenkuulumattomalla aktiivisuudella, ratkaisi Eestin elämän peruskysymykset niin, kuin sitä halusi työkansan valtava enemmistö. Valtakunnan duuma pystytti Neuvostovallan Eestissä, julisti maan koko kansan omaisuudeksi ja antoi valtion käsiin pankit ja suurteollisuuden. Toteuttaen Eestin kansan tahtoa, Valtakunnan duuma päätti pyytää SNTL:n Korkeimpaa Neuvostoa hyväksymään Eestin Sosialistisen Neuvostotasavallan SNT Liittoon samoilla perusteilla, joilla siihen kuuluvat kaikki muut liittotasavallat.

Ainoastaan Eestin liittyminen SNTL:n jäseneksi takaa maallemme todellisen riippumattomuuden ja suvereenisuuden, takaa meidän kansallemme vapaan kansallisen kehityksen, teollisuutemme nousun, maataloutemme ja kansallisen kulttuurimme kukoistuksen, kansan hyvinvoinnin valtavan kasvun ja rakastetun synnyinmaamme kukoistuksen. --

Nyt, jolloin Eestin kansa murskasi vanhan järjestelmän herruuden - sorron ja oikeudettomuuden järjestelmän ja otti omiin käsiinsä synnyinmaansa kohtalon ja astui uuden elämän rakentamisen avaralle ja valoisalle tielle, koitti suuri historiallinen hetki, jolloin koko kansan äänestyksessä ilmaistu Eestin kansan tahto pystyttää luja liitto ja pysyvä ystävyys Eestin tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä, on vahvistettava lainsäädännöllisesti.

Valtakunnan duuma on vakuutettu siitä, että ainoastaan Eestin liittyminen Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon turvaa valtiomme todellisen suvereniteetin, kansamme vapaan kansallisen kehityksen, teollisuutemme, maataloutemme ja kansallisen kulttuurimme kukoistuksen, Eestin kansan aineellisen ja kulttuurisen hyvinvoinnin mahtavan nousun ja rakastetun synnyinmaamme kukoistamisen. Eestin työkansa on jo ammoin ollut sidottuna SNTL:n kansoihin venäläisiä ja eestiläisiä työläisiä ja talonpoikia sortanutta tsarismia, kapitalisteja ja tilanherroja vastaan käydyn yhteisen vallankumoustaistelun veljessiteillä.

Liityttyään sosialismin maan vapaiden kansojen suureen veljesperheeseen, Eestin kansa antaa rikkaille luoville voimilleen kehitysmahdollisuuden ja kulkee käsi kädessä SNTL:n työtätekevien kanssa eteenpäin uuden elämän rakentamisen tietä. Ainoastaan suuressa Neuvostoliitossa, neuvostotasavaltain veljesperheen tasa-arvoisena jäsenenä, saa Eestin kansa mahdollisuuden kohottaa talouttaan, kehittää kansallista kulttuuriaan, taaten kansallisen tasa-arvon, rauhan, leipää ja todellisen vapauden Eestin työtä tekeville. ...

Eläköön ihmiskunnan nero, miljoonien työtätekevien järki ja sydän, nerokas ja rakastettu johtajamme - suuri Stalin! --”[xiv]

Tämä teatteriesitys jatkui väliajan jälkeen vielä samankaltaisen propagandan jauhamisella 17 tiheällä painettua A5-sivua. Hauskinta asiassa on, että Viro oli silloin todellisuudessa Suomea rikkaampi maa, jossa mm. työläisten ja talonpoikien asiat olivat oleellisesti paremmalla tolalla kuin Venäjällä ja nyt neukkulaan liittymisen jälkeen oli edessä jyrkkä alamäki joka suhteessa.

Lainaus: ”Mika Waltarilta ilmestyi huhtikuussa 1941 (salanimellä Nauticus) kirja "Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta", joka julkaistiin Tukholmassa (Suomessa ns. "neuvostovastainen " kirjoittelu pyrittiin kieltämään talvisodan jälkeen). Ote tästä kirjasta: "Viron, Latvian ja Liettuan kohtalondraamaan sisältyy, kuten jo aikaisemmin viitattiin, farssiaineksia, jotka naurattaisivat, ellei kysymyksessä olisi kolmen kansan itsenäinen olemassaolo, Typerryttävin oli kuitenkin viimeinen näytös. Sillä ei riittänyt vielä, että juhlallisesti ja yksimielisesti oli perustettu neuvostotasavallat ja päätetty liittyä Neuvostoliittoon. Lupaa tällaiseen liittymiseen oli vielä pyydettävä. Kunkin kolmen valtion oli esitettävä nöyrä anomuksensa Neuvostoliiton korkeimmalle neuvostolle, että nyt saataisiin astua tuohon mainittuun aurinkoiseen avaruuteen. Täytyihän Moskovan saada tilaisuus juhlia voittoaan, täytyihän osoittaa koko maailmalle, miten vapaasti ja omasta aloitteestaan nuo kolme maata pyrkivät Neuvostoliiton yhteyteen. Ulkomaailman suhteen Neuvostoliiton regissöörit kuitenkin iskivät hieman harhaan. Nuo anomukset ja esiintymiset Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kokouksissa, jotka pidettiin Moskovassa elokuun 3.-6. päivinä. herättivät nöyristelevässä kielenkäytössään ja pokkuroimisessaan vain masentuneen ivallista ihmettelyä, miten kolme vapaata, itsenäistä valtiota noin lyhyessä ajassa oli voinut alentua niin syvälle.”.”[xv]

”SNTL:n korkeimman neuvoston seitsemännen sessian jälkeen pantiin uusilla alueilla nopeasti toimeen neuvostojärjestelmä ja "luokkavihollisten" likvidointi. Virosta vietiin Neuvostoliittoon vuosina 1940-41 n. 61 000 henkeä. Heistä suuri osa vangittiin yöllä 13...14. kesäkuuta 1941 eli vain hiukan ennen Saksan hyökkäystä itään. Latviasta vietiin 34 000 ja Liettuasta 38 000 henkeä Neuvostoliittoon, siis Baltian maista yhteensä n. 133 000 henkeä. Pääkohteina olivat Novosibirskin seutu Siperiassa ja Kirovin alue Pohjois-Venäjällä.

Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD saapui Baltiaan yhdessä neuvostojoukkojen kanssa ja jo kesäkuussa 1940 se ryhtyi suorittamaan pidätyksiä. Marraskuussa 1940 Neuvostoliiton lait ulotettiin myös Baltiaan. Baltian maiden uudet kommunistiset parlamentit julistivat kaiken maan, metsät, järvet, joet, tehtaat, mineraalivarat jne. kansan omaisuudeksi. Maataloutta alettiin kollektivisoida, mutta siinä törmättiin kuitenkin suuriin vaikeuksiin, jonka takia suunnitelmasta oli pakko tinkiä ja vain yli 30 ha:n menevät tilat otettiin yhteiskunnan haltuun. Periaatteena oli, että kaikki yritykset, joiden palveluksessa oli yli 10 työntekijää, kansallistettiin, samaten pankit jne. Rupla otettiin käyttöön maksuvälineenä. Venäläisten sotilaiden määrä kohosi kesällä 1941 noin 650 000 sotilaaseen.

Suomessa seurattiin luonnollisesti huolestuneina Baltian dramaattisia vaiheita. Paljonpuhuva on J.K. Paasikiven muistelmissaan (Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939-41, II, s. 62-63) esittämä kommentti: "Me suomalaiset olimme tietoiset siitä, että Virossa, jonka olot ja kansan mielialan tunsimme, Neuvostoliittoon yhtymistä ei voinut todellisesti kannattaa kuin vähemmistö, jos kansa olisi saanut vapaasti mielipiteensä lausua. Latviassa voi olla enemmän kommunisteja ja Liettuassa ehkä enimmin, mutta niissäkin maissa kansan enemmistö arvatenkin oli itsenäisyyden puolella. Kun eduskunnat kaikissa kolmessa maassa yksimielisesti olivat päättäneet luopua itsenäisyydestä ja liittyä Neuvosto-Venäjään, oli se meistä epäilyttävää. Baltian maiden tapaukset olivat omansa meitä suomalaisia syvästi vavahduttamaan. Näiden kolmen pienen kansan kohtalo oli joka hetki mielessäni. Demokratian periaatteiden mukaan toimenpiteeseen vaaditaan enemmistön kannatus. Vähemmistön, suhteellisen suurenkin, pakottamista ja 'pahoinpitelyä' pidetään demokratian mukaan hyväksyttävänä. Lenin ja muut bolsevikit olivat tässä suhteessa toista mieltä. Heidän periaatteidensa mukaisesti ei enemmistö ollut välttämätön. Tarmokas vähemmistö, pienikin, voi olosuhteiden ollessa suotuisat panna toimeen vallankumouksen ja olojen mullistuksen. Elleivät kansat tahdo hyvällä suostua Marxin oppiin ja tulla onnellisiksi, on heidät väkivallalla pakotettava. Se on otollinen ja hyvä teko. Toimenpiteet Baltian maissa olivat sopusoinnussa Leninin opin kanssa.".”[xvi]

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Viron...

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Juhani Putkinen 25.1.2014 14:21. Heh, ainakin oli pitkä lainaus! En sitä ehdi tässä vaiheessa lukea kommentoidakseni.

Tohtoriksi opiskeleva Seppo Vepsäläinen on myös kirjoittanut - ja hän tutkii - Viron käyttäytymistä ja toimintaa M-R -sopimuksen aikana ja jälkeen, erityisesti miehitystä. Hän katsoo, että Viro miehitettiin, eikä Viron johdolla ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asiaansa.

Käyttäjän otsorajakontu kuva
Otso Rajakontu

Pitääkö Vron antaa taas ahneelle varkaalle periksi?
Vai liittyykö se EU- vaatimukseen, että viisumia ei Venäläiset ei saa, ellei Eu rajalinjat ole Tarton rauhansopimuksen mukaiset, ja Venäjä olisi antanut periksi salaisella lisäpöytäkirjalla, kuin on ennen ollut tapana. Myönteisesstä tapauksessa Suomen on oltava valppaana, jos se koskisi myös meitä, Natoon liittyminen antaisi potkua k.o vaatimuksiin

Suomen pitää järkähtämättä pitää vaatimuksissaan kiinni Tarton rauhansopimuksen rajoista, hyläten kaikki sen jälkeen uhkaamalla tehdyt sopimukset, jotka on tekeleitä, että varastetut alueet kuuluu Venäjälle.

Esimerkkiä pitää ottaa Japanista, siellä on päättäjät ja kansa samaa mieltä, että ehdoton vaatimus kaikkien 4:jän pääsaaren palautus on vain mahdollinen, ja tinkiminen ei kuulu varastettujen saarien ehtoihin.

Venäjä varustautuu Kiinaa varten, ja haluaisi Japanin rauhansopimuksen voimaan, ettei se yhdy Kiinan kanssa erillis-sotaan, Kun Japanissakin sota-aluksia rakennetaan, millä valloitetut saaret otetaan omaan huomaan.

Se on ilmiselvä visio, että Kiinan väkiluku kasvaa, ne ei tapa omiaan, vaan etsii elintilaan juuri Venäjän alueelta öljyineen ja mineraaleineen.

Suomi täyttä pian 100 vuotta, olisi se hieno katumuksen ele antaa vaikka ensin kulkuväylä Jäämerelle, eli Petsamon palautus oikeille omistajille. Ei parempaa lahjaa 100v juhliin ole, Koska Suomen talous ehdottomasti sitä tarvitsee, ja on Venäjälle toisarvoinen.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Eihän ne Mauno Koivistolle kelvanneet.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Pekka Iiskonmaki 25.1.2014 18:34. Koivisto todella pelkästi neuvostohaamua niin paljon, ettei uskaltanut vastata Neuvostoliiton Politbyroon tai Jeltsinin hallinnon viesteihin niiden valmiudesta alueneuvotteluihin. Täysin järjetöntä pelkoa.

Kukaan ei Suomelle ole tarjonnut pakkoluovutettuja alueita, mutta ainahan suuret asiat alkavat varovaisilla viestien vaihdoilla.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#12
''Koivisto todella pelkästi neuvostohaamua niin paljon''

Surkuhupaisaa oli katsella Koiviston menettäneen täysin malttinsa, kun Viro itsenäistyi.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi Vastaus kommenttiin #15

Pekka Iiskonmaki 25.1.2014 20:57. Koiviston puheet mm. japanilaisille olivat melkoisen järkyttäviä. Ei ihme, etteivät virolaiset juuri ole kaikista suomalaisista tykänneet. Koivistohan pyysi anteeksi sitä, että suomalaiset suhtautuivat tunteella hänen mielestään menetyksiin.

Tosin jo Benjamin Disraeli sanoi, että jos käsket ihmiset piilottaa tunteensa, käsket häntä valehtelemaan. Tunteella tai asiapohjalla, molemmissa on aina sama tausta: Neuvostoliiton väkivaltatoimet.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Otso Rajakontu 25.1.2014 15:56. Minulla on se käsitys, että EU mielellään näkee, että pienet maat sopivat rajariitansa Venäjän kanssa. Esim. Märkel ei halua tukea pakolaisten restituutio-oikeutta, vaikka se on ihan yksiselitteinen asia, joka on sovittu kansainvälisesti. Poliitikoilla on omat lakinsa.

Pariisin rauhansopimus on sinänsä mielenkiintoinen kysymyskokonaisuus. Viisi kymmenestä vastapuolen allekirjoittajasta on kadonnut historian lehdiltä. Suomi on ns. yksipuolisesti ryhtynyt tulkitsemaan uudelleen aseklausuuleja. Joten siitä sopimuksesta lähes puolet on mitätöity. Onko sellainen sopimus enää edes voimassa?

Venäjä pelkää Kiinaa, eikä ehkä turhaan. Kiinan johto on diktatuurinen kommunistihallinto, mutta se on ymmärtänyt kuitenkin vähän paremmin ihmisiään kuin Venäjä.

Kuinka paljon kiinalaisia asuu esim. Habarovskin läheisellä alueella, Amurin Venäjän puoleisella alueella? Kukaan ei taida sitä tietää. Virallinen luku on 300 - 400 000. Todellisuudessa kyse taitaa olla miljoonista. Suurin kuulemani luku on 17 miljoonaa ennen finanssikriisiä.

Olet oikeassa, ei Venäjä tarvitse Petsamoa. Se on raiskannut sen perusteellisesti, mutta suomalaiset saavat sen pian kuntoon. Venäjällä on Muurmannin alue, jota se voi käyttää - ja käyttää - Jäämeren toimintaansa.

Suomalaiset politikot ovat vain pelkureita ja pakenevat. He eivät edes uskalla keskustella asiasta, saati vaatia tai ryhtyä neuvottelemaan jostain palautuksesta. No, se asenne muuttuu, koska se on kestämätön pelkuriasenne.

Jussi Nättinen

Kiinalaisten yhteismäärä koko Venäjällä on noin 300,000, ja heistä suurin osa asuu Moskovassa. Puheet sadoistatuhansista tai jopa miljoonista kiinalaisista Siperiassa ovat pötyä. Venäjän kaukoidän infrastruktuuri ei riitä miljoonien kiinalaisten asuttamiseen. Vai missä havumajoissa ne siellä elävät?

Kiinan hedelmällisyysluku on tällä hetkellä alhaisempi kuin Venäjällä, ja Kiinan väkiluku alkaa piakkoin laskea ja väestö vanheta. Se tarkoittaa myös sitä, että Kiinan "paine" laajentua kohti Siperiaa ja Venäjän kaukoitää jää vain Saksin omaksi päiväuneksi. Jos Kiinan mielenkiinto jonnekin päin suuntautuu, niin lähinnä etelään ja kaakkoon.

Jussi Nättinen

Myös Suomella on voimassaoleva rajasopimus Venäjän federaation kanssa.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Jussi Nättinen 25.1.2014 20:16. Ilmaisisin asian vähän toisin. Suomi kunnioittaa Pariisin rauhansopimusta, joka on viimeisin rajasopimus Neuvostoliiton ja sen seuraajan Venäjän välillä.

Onko sopimus enää pätevä vai ei, on aika epäselvä asia, koska puolet sen toisen puolen allekirjoittajista on hävinnyt ja Suomi on ns. yksipuolispuolisesti irtisanoutunut aseklausuuleista.

Tämä on kansainvälisen juridiikan ihmisille kiinnostava kysymys, onko tuollainen tynkäsopimus voimassa vai ei. Mutta kuten sanoin, Suomi kunnioitaa jäljelle jäänyt sopimusta.

Jussi Nättinen

Minun tietojeni mukaan Suomi ja Venäjä vahvistivat voimassaolevan rajasopimuksen viimeksi vuonna 1992.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Jussi Nättinen 26.1.2014 01:56. Ns. naapuruussopimus ei ole missään tapauksessa rauhansopimus. Siinä mainitaan rauhan rajasta, mutta samoin voidaan missä vain sopimuksessa mainita. Rauhansopimus ja rajasopimus ovat kokonaan eri asia kuin ns. naapuruussopimus.

Kun luet sopimuksen, niin siinä ei puhuta rajapyykeistä, eikä muutoinkaan rajan kulusta. Siihen sisältyy vain yleinen toteamus. http://prokarelia.net/contract/?x=naapuruus

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Kovin moni vetoaa Viron kansaan. Se on kuitenkin mielenkiintoinen käsite kun kaikilla virolaisilla ei ole maansa kansalaisuutta. Alle puolentoista miljoonan maassa melkein puolelta miljoonalta se puuttuu. Ilmeisesti heitä lasketa tälläisissä asioissa kansaan.

Kysymys Viron ja Venäjän välisen rajan paikasta on soma osoitus kaksinaismoralismin voimasta. Aikanaan Stalin johdolla NL:n sisäinen raja siirrettiin nykyiseen paikkaansa. Se ei kelpaa rajameuhkaajille. Heille kuitenkin kelpaa samaisen Stalinin johdolla siirretty Sakatrvelon raja Abhaasian ja Etelä-Ossetian kohdalla. Molemmissa tapauksissa NST erosi eroamishetkellä voimassa olleiden sisäisten rajojen mukaan.

Saksi kirjoitti: "Pariisin rauhansopimus on sinänsä mielenkiintoinen kysymyskokonaisuus. Viisi kymmenestä vastapuolen allekirjoittajasta on kadonnut historian lehdiltä. Suomi on ns. yksipuolisesti ryhtynyt tulkitsemaan uudelleen aseklausuuleja. Joten siitä sopimuksesta lähes puolet on mitätöity. Onko sellainen sopimus enää edes voimassa?"

Saksi kirjoittaa vastoin parempaa tietoaan sillä hänelle on tämäkin asia selvitetty moneen otteeseen.

Aseteknologian kehityksen takia vanhentuneista pykälistä sanouduttiin irti mutta ei yksipuolisesti vaan sopimalla irtisanoutumisesta ennen sen tekemistä muiden sopijapuolten kanssa. Mikään kehitys ei ole kuitenkaan ajanut rajojen sijainnista sopimisen ohitse. Sopimus on yksikäsitteisesti voimassa ja sitoo meitä osana lainsäädäntöämme.

Saksi lähtee rajaspekulaatioissaan tässä "mielenkiintoisille" mutta vaarallisille teille. Etenkin kun hän muuten niin pitää ääntä muiden sopimusrikkomuksista.

Saksi kirjoitti: "Tohtoriksi opiskeleva Seppo Vepsäläinen on myös kirjoittanut - ja hän tutkii - Viron käyttäytymistä ja toimintaa M-R -sopimuksen aikana ja jälkeen, erityisesti miehitystä. Hän katsoo, että Viro miehitettiin, eikä Viron johdolla ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asiaansa."

On myös syytä muistaa, että II Maailmansodan alla Viro oli 1/2-fascistinen diktatuuri jonka eliitti olisi mieluusti lähtenyt Natsien kelkkaan mutta joutui odottamaan Natsi-Saksan hyökkäystä ennenkuin saavutti - hetkeksi - tavoitteensa.

Sinällään Viron ja Venäjän rajasopimus on positiivinen asia. Toivottvasti virolaiset eivät tällä kertaa sörssi asiaansa kaikenlaisilla ylimääräisillä lisäyksillä sopimuksen yhteyteen.

Toimituksen poiminnat