Avoimuuden puolesta Suomalaisessa politiikassa tarvitaan paljon lisää avoimuutta!

Venäjä ja Japani neuvottelevat taas Kuriileista

- Kuriilit Venäjän ja Japanin ongelmakenttänä  
- Japanin ja Venäjän monitahoinen historia  
- Neuvostoliitto hyökkäsi Japaniin  
- Kuriilien kysymys Japanin hallitusohjelmassa  
- Japanissa vahva kansalaisjärjestö ja forum  
- Japanilainen forum vaatii palautusta  
- Venäjä aggressiivinen Kuriilien ”omistamisesta”  
- Maat käyneet useita tuloksettomia neuvotteluja  
- Vaikuttaako Mantshurian kysymys taustalla?  
- Karjalan ja Setomaan kysymykset?  
- Kuriilit on globaali kysymys  

Kuriilit Venäjän ja Japanin ongelmakenttänä

Kuriilien saarten kysymys hiertää edelleen voimakkaasti Venäjän ja Japanin välisiä suhteita. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on virolaisen Postimees-lehden artikkelin 21.01.2014 mukaan vahvistanut, että neuvotteluja rauhansopimuksesta ryhdytään taas käymään muutaman viikon sisällä.

Lavrovin mukaan molemmat osapuolet ovat antaneet neuvottelujen käymiselle suostumuksensa ja ongelmaa katsotaan historiallisista näkökulmista. Mitä tämä merkitsee, jää ulkopuoliselle avoimeksi, koska maat katsovat historiaa kovin eri tavoin.

Japanin ja Venäjän monitahoinen historia

Vuonna 1855 Venäjä ja Japani allekirjoittivat Shimodan rauhansopimuksen, jonka mukaan Venäjä tunnusti, että Habomain, Šikotanin, Kunaširin ja Etorofun saaret kuuluivat Japanille. Japanin ja Venäjän välillä 1904 käydyn sodan vuoksi Japani sai itselleen Etelä-Sahalinin saaren. (Lisää Kuriilien saarista)

II maailmansodan viimeisillä hetkillä Neuvostoliitto julisti Japanille sodan ja miehitti Etelä-Kuriilien saaret. Venäjä miehitti myös Sahalinin saaren. Google-kartta osoittaa, että näiden miehitysten ansiosta Neuvostoliitto sai vahvan jalansijan Tyynelle valtamerelle. 



Neuvostoliitto hyökkäsi Japaniin

Japani ja Neuvostoliitto kävivät neuvotteluja jo 1950-luvulla Nikita Hrutsevin aikana Kuriilien kysymyksestä, kuitenkaan pääsemättä tulokseen. Neuvostoliitto olisi ollut halukas palauttamaan kaksi saarta, mutta Japani halusi kaikki saaret takaisin.

Japanin käsityksen mukaan nämä saaret eivät ole koskaan ennen vuotta 1945 (NL hyökkäsi Japaniin 08.08.1945) kuuluneet Neuvostoliitolle, vaan saarien miehitys oli laiton. Venäläisten hyökkäyksen loputtua 22.08.1945 noin 600 000 japanilaista vietiin Siperian leireille.

Kuriilien kysymys on monitahoinen. Siihen liittyy myös vuoden 1951 San Franciscon rauhansopimus, jota Neuvostoliitto boikotoi, koska sopimuksessa ei selvästi sanottu, että Sahalin ja Kuriilit olisivat sen aluetta. (Lisää tästä asiasta.)

Kuriilien kysymys Japanin hallitusohjelmassa

Japanin alahuone on ollut aktiivinen Kuriilien kysymyksessä. Se mm. hyväksyi lakialoitteen painostaakseen saarten takaisinsaamista. Japan Today uutisoi 11.06.2009, että Japanin parlamentti eli alahuone yksimielisesti hyväksyi lakialoitteen korostaakseen maan suvereniteettia neljästä saaresta – Kunashiri, Etorofu sekä Shikotan ja Habomain saariryhmät.

Japanin alahuoneen mukaan saaret ovat kiinteä osa Japania. Uuden lain tarkoituksena on korjata vanhaa lakia ja kiihdyttää kampanjaa Japanin suvereniteetista saarien osalta. Uusi laki määrää, että Japanin tulee tehdä kaikkensa toteuttaakseen Japaniin elimellisesti kuuluvien saarien pikainen palautus.

Samalla laki pyrkii edistämään viisumivapaita vaihto-ohjelmia saarten venäläisten asukkaiden ja entisten japanilaisten asukkaitten ja heidän perheittensä kanssa.

Japanissa vahva kansalaisjärjestö ja forum

Japanissa toimii Kuriilien kysymyksessä hyvin aktiivinen kansalaisjärjestö, joka koostu poliitikoista, median edustajista ja kansalaisista.

Lisäksi on Kansainvälisten suhteiden Japanin forum, joka perustettiin 1987. Sen tehtävänä on antaa hallitukselle neuvoja ulkomaanasioissa. News.ru’n 20.02.08 uutisoinnin mukaan forum vaatii Japania tiukentamaan asennetaan Venäjään ja olemaan välittämättä suhteiden mahdollisen huonontumisen pelosta.

Japanilainen forum vaatii palautusta

Keskeisin asia forumin antamissa neuvoissa on Pohjoisalueiden eli Kuriilien saarten palauttaminen. Ryhmä asettaa palauttamisen Japani-Venäjä –rauhansopimuksen pääehdoksi.

Forum on esittänyt vahvaa kritiikkiä niille poliitikoille, jotka ajattelevat, että kahden saaren palauttaminen olisi riittävä toimenpide, jotta rauhansopimus voidaan allekirjoittaa. Saarten palautuksen osalta forum on tiukkana. Kaikki saaret on palautettava, mikään kompromissi ei riitä.

News.ru’n artikkeli ei selvitä, mikä olisi Japanin vastavuoroisuus Venäjälle. Joku vastavuoroisuus olisi luonnollista, koska myös Japani oli II maailmansodassa hyökkääjävaltio.

Venäjä aggressiivinen Kuriilien ”omistamisesta”

Venäjä on myös ollut aktiivinen Kuriilien osalta. Erityisesti Japanissa herätti suurta tyrmistystä, kun presidentti Dmitri Medvedev vieraili saarella 01.11.2010. Nykyinen presidentti Vladimir Putin on tiukasti saarten jatkuvan omistuksen kannalla.

Venäjän johdon aggressiivisuus on tarttunut alempiin portaisiin. Varaulkoministeri Aleksei Borodavkin sanoi Moskovassa Aasian ja Tyynenmeren alueen ja Venäjän federaation välisessä turvallisuuskonferenssissa 18.03.2010, että Japanin vaatimukset Etelä-Kuriilien saarista ovat uhka Venäjälle. Uhkasta on tullut suosittu sana Venäjällä, kun omaa syyllisyyttä halutaan peittää. (Tarkemmin tässä linkissä.)

Periaatteellisella tasolla Kuriilien kysymys on Venäjälle ongelmallinen. Sen perustuslain mukaan Kuriilien palauttaminen ilman kansanäänestystä voisi jossain vaiheessa aiheuttaa rikosoikeudellisia seuraamuksia maan johdolle. Asia voidaan ehkä tulkita toisinkin, ettei kansanäänestystä tarvita, koska Venäjä on miehittänyt Kuriilit väkivalloin, eikä se omista Kuriileja. Vaikka kyse on Venäjän hallinnon alaisesta alueesta, on kyseenalaista, onko kyse Venäjän alueesta. Tosin kansanäänestys ei varmastikaan olisi Venäjälle ongelma kaiken propagandan jälkeen.

Venäjä ja Japani käyneet useita tuloksettomia neuvotteluja

Viimeksi Japani ja Venäjä neuvottelivat saarista helmikuussa 2013. Tällöin esim. NHK World kertoi kahdessa uutisessaan 21.02.2013 ja 22.02.2013, että maat etsivät jälleen sopua Kuriilien kiistassa ja bilateraalista yhteistyötä.

Myös Kiina on todennäköisesti merkittävä tekijä Venäjän pyrkimyksessä saada rauhansopimus aikaan Japanin kanssa. Kiina on kasvanut taloudellisesti ja sen väkimäärä on noin kymmenkertainen Venäjän väestöön verrattuna. Venäjä tarvitsee itselleen tukijoita, pärjätäkseen Kiinan kanssa. Vastaavasti Kiinan ja Japanin väliset suhteet ovat kiristyneet, mikä lisännee Japanin halukkuutta solmia rauhansopimus Venäjän kanssa.

Tällä hetkellä kyse voi myös olla energiaraaka-aineesta, sillä myös näiden alueiden läheisyydestä on löydetty rikkaita esiintymiä. Energia tulee mukaan myös globaalina tekijänä, esim. liuskekaasun leviämisenä, Venäjän ja Kiinan välisen energiasopimuksen vuoksi tai Japanin energiatarpeen vuoksi.

Vaikuttaako Mantshurian kysymys taustalla?

Yksi taustatekijä voi myös olla Venäjän ja Kiinan välinen kysymys valtaisasta Mantshurian alueesta, jonka Venäjä kaksi viikkoa ns. II oopiumsodan rauhanteon jälkeen vuonna 1860 vaati itselleen väkivallalla uhaten.

Kiinalaisissa oppikirjoissa sanotaan, että Mantshuria on vanha kiinalainen alue, joka nyt on Venäjän hallinnon alla, mutta tulemme saamaan sen takaisin.

Karjalan ja Setomaan kysymykset

Kuriilien saarten kysymys on melko pitkälle analoginen Suomen ja Venäjän välisen Karjalan kysymyksen kanssa. Merkittäviä erojakin on. Suomen ja Venäjän välillä on solmittu rauhansopimus. Karjalan kysymys ei ole maitten välinen riita, kuten Kuriilien kysymys.

Olennainen ero on se, että Kuriilien kysymys on Japanin hallitusohjelmassa oleva tavoite. Sen sijaan Suomen valtionhallinto pelkää kaikin tavoin Karjalan kysymyksen esille tuomista ja sen vuoksi sanoo Venäjää tukien, ettei koko kysymystä ole olemassa. Karjalan palautuskysymys hiertää kuitenkin maitten välillä niin kauan, kunnes se rauhanomaisesti ja win-win –pohjalta ratkaistaan.

Kuriilien kysymys on osittain analoginen Viron Setomaan ja Narvan itäosien kysymyksen kanssa. Viron ja Venäjän välilläkään ei ole rauhansopimusta, mutta Lavrovin mukaan maat ovat päässet sopuun ja rauhansopimus allekirjoitetaan lähiviikkoina. Viro siten luopuu perustuslakinsa määräämästä Tarton rauhansopimuksen 1920 rajasta. 

Kuriilit on globaali kysymys

Kuriilien kysymys hiertää voimakkaasti Venäjän ja Japanin välejä, mutta sillä on myös selvästi laajempi vaikutus kansainvälisten suhteitten ja energian näkökulmasta. On mielenkiintoista nähdä, mitä tulee käymään. 

”Tarvitaan” siten voimakkaita kansainvälisiä tapahtumia, jotka pakottavat toisen osapuolen rauhansopimukseen ja siten luopumaan vaateistaan. Todennäköisin vaihtoehto on pattitilanne, koska Venäjä ei venäläisten reaktioiden pelossa uskalla perääntyä vaatimuksistaan, eikä japanilainen kansalaisjärjestö, forum ja hallitusohjelma hyväksy vain osan Kuriilien palauttamista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Juhani Putkinen

Tiedoksi vanha artikkelini.

-----

Venäjä ja Japani solmivat keskenään hyökkäämättömyyssopimuksen viideksi vuodeksi huhtikuussa 1941 ja Japani noudatti kyseistä sopimusta erittäin tarkasti.[i]

Koska Venäjä halusi ryöstää Japanilta alueita itselleen, niin se kiirehti hyökkäämään Japanin kimppuun, juuri kun Japani oli antautumassa länsivalloille. Yllättävää on, että tällä kertaa Venäjä kuitenkin esitti Japanille sodanjulistuksen 10 minuuttia ennen hyökkäystään.[ii] Se sitävastoin oli tyypillistä Venäjää, että Venäjä rikkoi törkeästi Japanin ja Venäjän välillä voimassa ollutta hyökkäämättömyyssopimusta.

Mielenkiintoista on, että Japani pyysi heinäkuun alussa Venäjää toimimaan välittäjänä, jotta saisi rauhanneuvottelut länsivaltojen kanssa aikaan.[iii] Japani siis luotti Venäjään, joka parhaillaan valmistautui hyökkäämään Japanin kimppuun.

No, Japanin avunpyyntö kaikui tietysti ”kuuroille korville”, kun Venäjä halusi ryöstää Japanin alueita itselleen. Sen suunnitelmiin ei suinkaan sopinut pikainen rauha.

Kenraalimajuri Jaakko Aatolainen: "Lopuksi Neuvostoliitto rikkoi Japanin kanssa tekemänsä sopimuksen ja valtasi Japanilta Sahalinin saaren ja Kuriilit."[xxxiv]

Voimasuhteet

Venäjä keskitti Japania vastaan 11 armeijaa, 1 panssariarmeijan ja 3 ilma-armeijaa. Maa- ja ilmavoimien kokonaisvahvuus oli 1 577 725 miestä, joista rintamajoukkoihin kuului 1 058 982 miestä. Näillä Venäjän joukoilla oli 27 300 tykkiä ja kranaatinheitintä, 5 556 hyökkäysvaunua ja rynnäkkötykkiä sekä 5 300 lentokonetta (ml. laivaston koneet), joista 4 807 taistelukonetta (japanilaisten arvio oli 6 300 konetta).[iv]

On esiintynyt väitteitä, että venäläisillä olisi ollut Japania vastassa lähinnä vanhentuneita panssarivaunuja. Mainittakoon siksi, että esimerkiksi 6. Kaartin Panssariarmeijalla oli kaikkiaan 826 panssarivaunua ja 193 rynnäkkötykkiä. Näistä 615 kpl oli uusia T-34 vaunuja ja loput vanhempia T-26, BT-5 ja BT-7.[v]

Venäjän Japania vastaan käytettyyn laivastoon kuului kaksi Kirov-luokan risteilijää, laivuehävittäjä, 10 hävittäjää, 19 saattuehävittäjää, 49 sukellusveneentorjunta-alusta, 78 sukellusvenettä ja 204 moottoritorpedovenettä.[vi]

Japanin joukot (ml. Mantsukuon ja Sisä-Mongolian satelliittijoukot) olivat kaiken kaikkiaan hieman yli miljoona miestä, joista Kwantungin armeijaan kuului 787 600 miestä. Näillä Japanin Venäjää vastaan käytettävissä olevilla joukoilla oli 1 215 panssariajoneuvoa (vanhentuneita), 1 800 lentokonetta (vanhentuneita) sekä 6 700 tykkiä ja kranaatinheitintä[vii] (raskaimmat tykit 75 mm)[viii]

Koska Japanin ja Venäjän välillä oli voimassa hyökkäämättömyyssopimus, niin Japanilla ei riittänyt tälle suunnalle koulutettua henkilöstöä, vaan olivat suurelta osin noin kymmenen päivää ennen Venäjän hyökkäystä palvelukseen kutsuttuja vajaakuntoisia sekä yli-ikäisiä.[ix]

Japanin laivastovoimiin kuului yksi vanha kevyt risteilijä, yksi hävittäjä ja 45 pientä partioalusmiinanraivaajaa.[x]

Sota

Venäjä hyökkäsi Japanin joukkojen kimppuun 8.8.1945,[xi] saaden vastaansa pääsääntöisesti hajanaista vastarintaa. Ehkä suurin vastus Venäjän joukkojen etenemiselle oli polttoaineen puute, sekä huono maasto (mm. kapeat ja mutkaiset vuoristotiet[xii], Gobin autiomaa[xiii]). Huom. sodan alku voidaan tulkita myös siten, että Venäjä esitti sodanjulistuksen 8.8. puolella ja aloitti hyökkäyksen 9.8. (10 minuutin kuluttua sodanjulistuksesta).

Kuitenkin kannattaa erikseen huomioida, että jotkut japanilaiset yhtymät taistelivat erittäin raivokkaasti ja kunniakkaasti venäläisten etenemistä vastaan vielä senkin jälkeen kun Japani oli jo antautunut. Esimerkiksi Japanin 90. Prikaati puolusti urhoollisesti Hailarin kaupunkia, jonka Venäjä sai vallattua vasta 18.8.[xiv] vaikka Venäjän joukoilla oli murskaava ylivoima.

Venäjän 2.Armeija ylitti Amurin 9.8. ja 10.8. välisenä yönä. Japanin 135.Prikaati kävi menestyksellistä puolustustaistelua Aihunin luona, kunnes sai 19.8. tiedon antautumisesta.[xv]

Venäjän joukot (39.A) valtasivat taistellen Wang-yehmiaon, jota puolusti Japanin 107.D. 21.8.1945, eli noin viikko Japanin antautumisen jälkeen.[xvi] 7 850 japanilaista antautui 24.8. mutta osa taisteli elokuun loppuun saakka.

Venäjän 12.Ilma-armeija suoritti 2 361 taistelulentoa sekä 3 167 tiedustelu- ja huoltokuljetuslentoa. Pommikoneet pudottivat 710,7 tonnia pommeja. Maavoimat (6.PaA., 36.A., 39.A., 17.A. pohjoisesta) ampuivat 14 746 kranaattia venäläislähteiden mukaan.[xvii] Kaikkiaan Venäjän joukot käyttivät laskelmiensa mukaan 361 079 kranaattia, 22 000 konekohtaista lentohyökkäystä, 3 000 tonnia pommeja.[xviii]

Japanin antautuminen

Kun länsiliittoutuneet hyväksyivät Japanin ainoan ehdon antautumiselle, keisarivallan säilyttämisen[xix], niin Japani antautui 14.8.1945. Tässä kannattaa huomioida, että antautuminen tapahtui nimenomaan keisari Hirohiton päätöksellä hallituksen mukautuessa keisarin tahtoon.[xx] Sodan aikana keisari oli ollut lähinnä neuvonantajiensa tahdoton sätkynukke, mutta kriittisellä hetkellä keisarilta löytyi omakin mielipide ja tahto.

Atomipommit

Muistetaan vielä, että USA pudotti atomipommin Hiroshimaan 6.8.1945 kello 8.15.[xxi] ja Nagasakiin 9.8.1945 kello 11.01.[xxii] Siten Japani olisi antautunut ilman Venäjän hyökkäystäkin. Japani lähetti sähkeitse antautumisehtonsa samana päivänä kun Nagasakiin pudotettiin atomipommi.[xxiii] Venäjän hyökkäys oli vain ja ainoastaan imperialistinen ryöstöretki. Kun Stalin sai tietää Potsdamissa atomipommien pudottamisesta, niin hän käski aikaistaa Venäjän hyökkäystä Japanin kimppuun noin kuukaudella aiemmin suunnitellusta (käski puhelimessa aloittaa hyökkäyksen 1.8. mutta Vasilevski sai siirrettyä alun 9.8.:n).[xxiv]

Todettakoon tässä yhteydessä sellainenkin historiallinen tosiasia, etteivät Hiroshima ja Nagasaki olleet suinkaan puhtaasti siviilikohteita - jollaisena niitä mielellään esitetään julkisuudessa. Hiroshimassa oli sotilastukikohta sekä satama, josta laivattiin joukkoja Kiinaan ja Etelämerelle. Nagasakissa taas oli neljä suurta Mitsubishin sotatarviketehdasta ja erinomainen satama.[xxv] Se on sitten ihan asia erikseen, ettei ne sotilaskohteet voi tehdä suurta määrää siviiliuhreja oikeutetuiksi (kuten ei myöskään Dresdeninkään pommitusta Saksassa).

Japanin kannalta ydinasehyökkäys kuitenkin mahdollisti antautumisen ilman kasvojen menetystä.[xxvi]

Venäjä jatkoi ryöstöretkeään

22.8. Venäjä pudotti maahanlaskujoukkojaan Port Arthuriin.[xxvii]

Sahalinin saaren eteläosan puolustus alkoi murentua 20.8. vaikka maihinnousseilla venäläisjoukoilla olikin tiukkaa (esimerkiksi 179. rykmentti eristettiin muusta divisioonasta vastahyökkäyksellä).[xxviii]

Kuriilien saariryhmän Sumshun saarelle Venäjä teki maihinnousun 18.8. Japanin joukkojen tehdessä kiivasta vastarintaa. Japanin antautuminen kuitenkin säästi venäläisjoukot sellaisilta taisteluilta, mitä amerikkalaisjoukot olivat joutuneet kokemaan[xxix] (Ivo-Jima, Okinawa, ...).

Normaalia olisi ollut, että Venäjä olisi lopettanut hyökkäyksensä Japanin antauduttua ja miehityksestä olisi sovittu asianmukaisesti japanilaisten kanssa, kuten USA toimi.

Hokkaido

Venäjä olisi halunnut nousta maihin myös Japanin pääsaariin kuuluvaan Hokkaidoon ja miehittää sen. Onneksi USA:n alueellinen sotilaskomentaja kenraali MacArthur kuitenkin torjui Venäjän yritykset - saaden myöhemmin tuen Washingtonista.[xxx]

Tappiot

Venäjä väittää tappioikseen 8 219 miestä kaatuneina ja 22 264 miestä[xxxi] (valehdeltu alakanttiin erittäin todennäköisesti). Vastaavasti Venäjä väittää japanilaisten tappioiksi 84 000 kaatunutta ja 594 000 vankia. Tarkistamattomien japanilaislähteiden mukaan Japanin tappiot olivat kaatuneina 21 000 miestä.[xxxii]

Venäjä palautti vuosien 1948 ja 1950 välisenä aikana kotimaahansa 513 139 sotavankia,[xxxiii] eli Venäjä käytti lähes 600 000 japanilaista sotavankia orjinaan useita vuosia ja tänä aikana murhasi sotavangeista noin 14%.

Sota jatkuu edelleen

Tätä kirjoitettaessa elokuussa 2006 Japani ja Venäjä ovat edelleen sotatilassa de jure ja Venäjä miehittää Japanille kuuluvia Kuriilien saaria. Japani vaatii alueitaan takaisin Venäjältä. Venäjä on ilmoittanut olevansa valmis luovuttamaan kaksi Kuriilien saarista, mutta Japani vaatii neljää.

-----

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/venaj...

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Juhani Putkinen 22.1.2014 16:56. Kiitos pitkästä ja yksityiskohtaisesta selonteostasi.

Ellen väärin muista, kauimmin taistellut japanilainen sotilas kuoli vasta. Oli siellä siten ihmisiä, jotka taistelivat isänmaansa puolesta käskyn käydessä.

Totta, Venäjä edelleen miehittää Kuriileja, koska rauhansopimusta ei ole tehty. Venäjän tyytyminen 2 saareen on kyseenalainen asia. Todennäköisesti se ei enää ole voimassa oleva tarjous.

Eniten minua hämmentää Suomen valtiojohdon pelkäävä asenne Karjalan palautuksen osalta. Pääministerin posket punehtuvat ja hän lähtee karkuun, jos asiasta tulee puhetta hänen kuulleensa. Ei sellainen ole kansalaisten kuulemista, ei demokratiaa, eikä kansalaisyhteiskunnan toimintaa.

Juhani Putkinen

Veikko: "Eniten minua hämmentää Suomen valtiojohdon pelkäävä asenne Karjalan palautuksen osalta."

Niinpä. Koivisto on sotaveteraani, ei ollut uskallusta ottaa Karjalaa takaisin. Ahtisaari on pakolainen kotiseudultaan Karjalasta, ei tehnyt mitään Karjalan palauttamiseksi. Vanhasenkin suku on Karjalasta - suomettuneena juoksee pakoon ajatustakin. Väyrysen venäjämielisenä minä ymmärrän. Halonen ja Tuomioja - toivotonta.

Olisi hienoa, jos Sauli Niinistö sanoisi Putinille: "Muuten, milloinkas te palautatte Karjalan meille?"

Käyttäjän jp68 kuva
Juha Porola Vastaus kommenttiin #5

Jos nyky venäjä haluaisi sanoa itsensä todella irti Stalinin aikaisista rikoksista niin se palauttausi meille laittomasti varastetut alueet takaisin.

Voisi Niinistö edes esittää tälläisen ajatuksen, vaikka jossain eu:n kokouksessa, että ne maat on meiltä rosvottu laittomasti ja voisi pikkuhiljaa alkaa palutella oikeille omistajille. Olisi mielenkiintoista katsoa mikä olisi Putinin vastaus.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi Vastaus kommenttiin #6

Juha Porola 22.1.2014 22:36. Aivan. Nyt Suomen valtionjohto haluaa yhtyä Stalinin rikoksiin ja rangaista uhria eli suomalaisia evakoita. Se on kummallista kansalaisvaltiotoimintaa.

Niinistö, jos tarkoitat presidentti Niinistöä, ei uskalla tätä asiaa ottaa esille. Hän on juristi, joka pelaa omaa peliään. Hän ei Halosen kanssa ensimmäistä kertaa presidenttiydestä kisatessaan suostunut millään lailla antamaan haastattelua, vaikka lupasin tehdä sen Suomessa tai Luxissa. Hän vaikeni.

Siltä pohjalta Niinistön vastaus Ylelle noin vuosi sitten oli poikkeus, että hän yleensäkin otti asian jotenkin esille.

Mutta eiköhän vielä tule aika, jolloin Suomenkin valtionhallinto joutuu miettimään uudelleen, olemmeko Venäjän vasalleja vai itsenäinen kansa. Venäjän federaatio on sinänsä aika heikossa hapessa, joten tällainen momentum voi tulla aika yllättäinkin.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi Vastaus kommenttiin #5

Juhani Putkinen 22.1.2014 21:22. Kyllähän se upeata olisi, jos suomalaiset poliitikot osoittaisivat rohkeutta. Oikeastaan ainoa, joka on pitänyt sanansa, on A Stubb. Hän sanoin 2005, että ilman muuta Karjala pitää palauttaa pitkällä tähtäyksellä, mutta nyt ei ole oikea aika ottaa asiaa esille, enkä tee asialle mitään. Ja aivan juuri niin on käynyt, hän ei ole tehnyt mitään.

Niinistö on sanonut Ylelle 13.02.2013, ettei hän ota Karjalan palautusta esille: http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=2... Joten siltä osin ei ole paljon uutta odotettavaa.

Koivisto loi Suomeen väärän, Neuvostoliittoa, jopa sen haamua, pelkäävän ilmapiirin.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Venäjällä ei ole edes rahaa pitää niitä saaria. Japanille niillä olisi käyttöä.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Pekka Iiskonmaki 22.1.2014 17:50. Venäjä on kyllä satsaamassa rahaa Kuriileihin, vaikka alueen taloudellinen hyöty on jokseenkin nolla. Sotilasstrategista merkitystä alueella on, samoin merkitystä energiaraaka-aineen mahdolliseen saantiin.

Venäjä on mielenkiintoinen maa. Kaikkeen siihen, mihin Putin tahtoo, löytyy rahaa. Esimerkkinä ovat Shotsin olympialaiset, joiden budjetti on noussut hirmuisesta 12 mrd. dollarista noin 50 mrd. dollariin. Kyse on Putinin aivoituksesta, jota on ulkopuolisen vaikea ymmärtää. Myös Venäjän korruptioo on kymmeniä miljardeja vuosittain varaa laittaa.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Saksi kirjoitti: "Kuriilien kysymys on osittain analoginen Viron Setomaan ja Narvan itäosien kysymyksen kanssa. Viron ja Venäjän välilläkään ei ole rauhansopimusta, mutta Lavrovin mukaan maat ovat päässet sopuun ja rauhansopimus allekirjoitetaan lähiviikkoina. "

Viron ja Venäjän nykyinen suhde lähtee siitä, että Viro erosi NL:sta osavaltiona, ei siis sotaan niiden välillä. Silloin ei tarvita rauhansopimustakaan. Rajasopimus riittää koska niillä on ollut erimielisyyksiä rajan paikasta (koska virolaiset eivät jostakin käsittämättömästä syystä tunnusta, että he erosivat NL:sta sen sisäisten rajojen mukaan.

Jostakin kumman syystä tämä Stalinin johdolla tehty rajasiirto ei kelpaa misorussistisille rajameuhkaajille mutta Abhasian ja Etelä-Ossetian rajasiirrot kelpaavat.

Putkinen kirjoitti: "Koska Venäjä halusi ryöstää Japanilta alueita itselleen, niin se kiirehti hyökkäämään Japanin kimppuun, juuri kun Japani oli antautumassa länsivalloille."

Putkinen "unohti", että länsiliittoutuneet USA etunenässä vaativat NL:a hyökkäämään Japanin kimppuun. Se ei katsonut olevansa kyllin vahva kahden rintaman sotaan vaan hyökkäsi vasta kun lännessä alkoi olla selvää mutta lopulta siis vastasi liittolaisten kutsuun.

Putkinen kirjoitti: "Japani siis luotti Venäjään, joka parhaillaan valmistautui hyökkäämään Japanin kimppuun."

Luottamus on mielenkiintoinen asia. Olihan mailla takanaan 1938 ja 1939 lyhyet ratkaisemattomaan päättyneet rajasodat. Samaten NL:n johto pelkäsi pitkään Japanin hyökkäystä jos se siirtää kaukoidästä liikaa joukkoja länteen.

Saksi kirjoitti: "Eniten minua hämmentää Suomen valtiojohdon pelkäävä asenne Karjalan palautuksen osalta. Pääministerin posket punehtuvat ja hän lähtee karkuun, jos asiasta tulee puhetta hänen kuulleensa."

Ei järjen käytössä eikä voimassa oleviensopimusten kunnioittamisessa ole mitään pelkäävää asennetta. Punehtuminen saattaa olla reaktio siihen, että hän katsoo tarvitsevansa rajameuhkaajien ääniä mutta järki estää lähtemästä mukaan.

Saksi väliotsikoi: "Venäjä aggressiivinen Kuriilien ”omistamisesta”"

En ole havainnut minkäänlaista Venäjän agressiota Japanin suhteen sitten II Maailmansodan. Sen sijaan jotkut venäläiset poliitikot ovat ottaneet asiaan kantaa. Sitä voio nimittää aktiivisuudeksikin kuten Saksikin tekee hassusti otsikoimassaan luvussa.

Toimituksen poiminnat