Avoimuuden puolesta Suomalaisessa politiikassa tarvitaan paljon lisää avoimuutta!

Itsenäisyys!

Itsenäisyys on kansakunnan tärkein omaisuus. Se on voimavara, josta viisas kansa ammentaa tarvitsemansa voimat ja jota se vaalii huolella. Vain itsenäinen kansa voi vapaasti valita hallitusmuotonsa ja hallitsijansa, mutta se voi heidät halutessaan myös vaihtaa.

Jokaiselle maalle itsenäisyys on tärkeä. Tulevaisuutta ajatellen on suuri virhe ajaa itsenäisyyttä sodalla tai muulla väkivallalla. Se aiheuttaa vain koston kierteen, josta irrottautuminen voi olla työn takana.

Vanhojen miehitysten purkaminen, alueitten palauttaminen tai pakolaisten restituution toteuttaminen eivät saa olla sodan aiheita. Maailmassa on sodittu järjettömän paljon ja soditaan edelleenkin. On valtioita, jotka eivät näytä ymmärtävän, että ne lopulta tuhoavat itsensä väkivallallaan.

Yksikään imperiumi ei ole elänyt ikuisesti, eikä tule elämään. Viimeisin tuhoutunut imperiumi oli Neuvostoliitto, sitä ennen kansallissosialistinen Saksa. Vain historiasta kiinnostuneet muistavat Itävalta-Unkarin tai Ottomaanien valtakunnan ja Aleksanteri Suuren Rooma on monille jo puhdasta legendaa. Mikä on seuraava luhistuva imperiumi?

Itsenäisyyden, aluepalautuksen ja restituution tulee tapahtua sellaisella strategialla, joka luo parhaat edellytykset yhteistyölle ja rauhanomaiselle tulevaisuudelle. Molemmille osapuolille soveltuva win-win on paras strategia tulevaisuuden rakentamiseksi.

On tarpeen jatkuvasti korostaa kahta käsitettä: win-win ja luottamus. Kun näitä käsitteitä miettii askeleen pitemmälle, havaitsee pian niiden olevan keskeisimpiä tekijöitä kaiken inhimillisen kanssakäymisen kannalta.

Karjalan Kuvalehden no 16 kertoo mm. ruotsalaisesta Göran Lindbladista ja hänen luotsaamastaan European Memory and Conscience –platformista, joka tekee arvokasta työtä kommunismin mustan menneisyyden esille tuomisessa. Vaikka tällainen tuomio on tarpeen, sen tulee tapahtua luottamuksen rakentamiseksi ja aina win-win –pohjalta.

Mikään ei tule ilmaiseksi, ei itsenäisyyskään. Se vaatii uhrauksia, tekoja ja vaalimista. Veteraanisukupolven harventuneet rivit tietävät tarkasti, kuinka valtavasta panoksesta itsenäisyyden saavuttamisessa ja ylläpitämisessä on kyse. He tietävät, että se voi vaatia kaikkensa antamista.

Kuinka moni Suomen nykyisistä asukkaista olisi valmis antamaan tarvittaessa henkensä, jotta maan itsenäisyys säilyisi? Uskon, että maanpuolustustahto on edelleen korkea. Me haluamme vaalia itsenäisyyttämme, vaikka poliittinen eliittimme näyttää asiassa haparoivan.

Suomen Itsenäisyysyhdistyksen julkaisu I kertoo: “Suomen itsenäisyys. Sen oikeutus, välttämättömyys ja taloudellinen mahdollisuus. Kirjoittanut Heikki Renvall. Helsinki 1917, Kustannusosakeyhtiö Kirja.”

Vielä vuonna 1917 tulevaisuuteen katsovat ihmiset kirjoittivat, miksi kannattaa pyrkiä itsenäiseksi. Nyt voimme katsoa, miksi kannattaa win-win –pohjalta neuvotella Suomi kokonaiseksi.

Me tämän hetken suomalaiset saamme olla erittäin kiitollisia veteraanipolvillemme. He tekivät käsittämättömän työn. He pelastivat itsenäisyytemme, vaikka maksettava uhri oli valtavan suuri. Mutta se ei ollut turha.

Meidän velvollisuutemme on vaalia tätä perintöä huolella. Emme saa sitä hukata, kuten nyt näyttää olevan pelko. Terve kansallinen itsetunto on erittäin arvokas asia, sitä kannattaa vaalia. Vaaliminen edellyttää rohkeutta ja suoraselkäisyyttä.

Samalla kun nostamme siniristilipun lipputankoon itsenäisyyden merkiksi, muistakaamme niitä uhreja, jotka puolustivat maatamme, toiset viimeiseen asti. Muistakaamme sitä hintaa, minkä he maksoivat. Itsenäisyys on kalliisti ostettu, vaalikaamme sitä!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

Kiitos, olipa hyvä kirjoitus. Luin mielenkiinnolla alusta loppuun asti.
Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Seppo Leskinen 5.12.2013 14:57. Kiitos. Kallis asia, siitä ei ole ihan helppo kirjoittaa ilman paatosta, mutta silti isänmaallisesti. Isänmaallisuus on vain sellainen "luonnovara", jota yritetään kitkeä suomalaisista pois. Toivottavasti koskaan ei onnistu.

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Kiitos kirjoituksestasi !

Et Veikko kuitenkaan maininnut, ettei Suomi ole enää itsenäinen.

Lippu meillä vielä ja saamme sen salkoon nostaa. Itsenäisen valtion tunnuksiin kuuluvaa omaa rahaa ei ole. Paljon muustakin on luovuttu.

Sota-ajan lapsena olen syvästi surullinen itsenäisyytemme vähittäisestä menettämisestä.

Erityisesti juuri itsenäisyypäivänä se riipaisee. Voimakkaana nousee mieleen läheisten ja kylän poikien saattaminen sotien aikana kirkkomultiin. Se muisto ei hälvene.

Kynttilät palavat suurimman uhrinsa antaneille ja kaikille veteraaneille !

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Heikki Santala 5.12.2013 15:08. Koskettelet vakavaa asiaa. Suomi on siinä suhteessa outo maa, että se antaa itsenäisyyttään, vapauttaan ym. pois aivan omasta tahdostaan.

Sitä ihmettelen, miten viime sodissa niin urhea kansa on peloteltu "nielelle". Ei uskalleta edes omia legaaleja oikeuksia puolustaa, eduista puhumattakaan. Halutaan olla sotiin syyllisiä ehdoin tahdoin. Tällaista alistuvaa ja itsensä ehdoin tahdoin alentavaa kansaa ei taida muuta olla?

Aikanaan kumarrettiin Neuvostoliittoon päin, nyt EU:hun, Venäjälle ja USA:han. En ihmettele, että sota-ajan kokenut ihminen kokee nykyisen tilanteen huonona. Miksi nyt, rauhan aikana, halutaan antaa suomalaisilta vapautta, itsemääräämisoikeutta ja muuta omaan kulttuuriin, historiaan ja arvoihin liittyvää pois?

Jonkinlainen kuvitelma vapaudesta on vallannut joidenkin päättäjien mielen. Se vapaus on vain harhaa ja sillä sidotaan ihmisiä entistä. Sodan jälkeen suomalaisia opetettiin suomettumaan, nyt opetetaan johonkin muuhun. Nuorilla ihmisillä ei ole tietoa vaihtoehdoista. Niitä pitäisi olla.

Veteraanisukupolvi pelasti Suomen, jopa sen kaikkein kovimmat nykyiset repijät ja vastustajat. Veteraanien arvoa kannattaa pitää esillä ja vaalia.

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Kiitos palautteesta!

Ei siihen ole lisättävää, ei pois otettavaa. Asia on niin kuin kirjoitat.

Käyttäjän JaakkoNurmi kuva
Jaakko Nurmi

Hyvät herrat Heikki, Veikko ja Seppo. Luin mielenkiinnolla kannanottojanne itsenäisyydestämme ja siitä luopumisesta. Paljon olemme uhranneet itsenäisyytemme puolesta. Pienen osan uhrautumisesta olemme pyrkineet hyvittämään uhrauksesta kärsineille,esim. sotaveteraaneille ja sotainvaliideille. Paljon on vieläkin jäänyt hyvittämättä. Olemme alkaneet elämään merkillistä unielämää. Sodan aikana pelossa ja kärsimyksessä eläneet lapset, jotka eivät ymmärtäneet miksi pitää joka päivä pelätä ja elää kurjissa oloissa, vaikka eivät useammat paremmasta tienneetkään. Orvot, vieraisiin maihin lähetetyt sotalapset, lesket, raiskatut ja harhautetut naiset. Kokonainen kotirintama jne.

Suomelle määrätyt sotakorvaukset kansa maksoi ja niitä maksettaessa kansallemme luvattiin, että kunhan nämä saadaan maksetuksi, niin sitten on teidän vuoronne saada hyvitystä kärsimyksistänne. Suoraa syytöstä ei voida kohdistaa mihinkään, mutta kysyä voidaan: koska esimerkiksi sotalasten vuoro on saada Suomen valtion virallinen anteeksipyyntö suorasta heitteillejätöstä, jonka sotalapsista suuri osa koki joutuessaan yksin vieraisiin lastenkoteihin Ruotsiin?

Pidin tänään eräässä Suomen koulussa juhlapuheen itsenäisyytemme tärkeydestä ja samalla kerroin omakohtaisesta sotalapsikokemuksestani lastenkodissa Ruotsissa. Viestini oli kaikkiaan myönteinen omalta kohdaltani. Keskittyneempää kuulijakuntaa minulla on ollut harvoin, vaikka olen asiasta usein ennenkin puhunut eri yhteyksissä. Huolimatta myönteisestä palautteesta puheenvuorostani, oli sydämessäni kuitenkin pieni pisto. Kysyin taas kerran itseltäni: olenko katkera? Jo nyt 75-vuotiaana minun on annettava itselleni lupa olla rehellinen. Olen.

Mitään aineellista korvausta en pyydä, mutta rehti anteeksipyyntö valtiovaltamme taholta, henkilökohtaisesti jokaiselta lastenkotilapselta, ei ole kohtuutonta. Tapa, jolla tämä anteekipyyntö tehdään, ei ole minun asiani. Minun asiani, eikä häpeäni ollut myöskään se, kun minut kolmivuotisena rahtipakettina numerolla 5528 Ruotsiin lähetettiin. Kapinallinen en ole, mutta tyhmää, vastuutonta auktoriteetia en kunnioita.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Jaakko Nurmi 5.12.2013 18:39. Koskettelet tärkeää ja olennaisesti laajempaa asiaa kuin varsinaisesti kerrot. Puhut Suomen poliittisen eliitin käyttäytymisestä - samalla kun otat esille omat kokemuksesi sotalapsena.

Toistan itseäni, Suomi on kummallinen maa. Ihmiset hyväksyvät tai ainakin hiljaisesti vaikenevat ongelmista, suuristakin. Hyvin tätä poliittista vaikenemista, asioiden vääntämistä vikuralleen ja syyttömien syyllistämistä, kuvaa se muoto, millä valtiovallan edustajat ovat esittäneet 1990-luvun vaihteen ns. pankkikriisin hoitamisesta.

Siitä tavasta on tehty malliesimerkki hyvin hoidetusta asiasta. Suomi hoiti asian hyvin, eikä ongelmista puhuta mitään. Unohdetaan se hirvittävä hinta, mikä asiasta maksettiin. Ketkä sen maksoivat? Yrittäjät, puolisot, lapset, takaajat, sukulaiset, pankkien pettämät ihmiset.

Yhteiskunta maksatti yrittäjillä ja heidän kanssaan toimivilla, myös työntekijöillä, omat virheensä. Oikea tapa olisi ollut kertoa, että se tapa, millä valtiovalta hoiti pankkikriisin, oli järkyttävä ja se pitää nyt selvittää.

Vielä pitempi aika on sotalasten, veteraanien, lottien ym. uhrauksista. Niistä ei juuri haluta puhua kuin juhlapuheissa. Mitään ei kuitenkaan tehdä. Suomi on yhä sotiin syyllinen, vaikka se on syytön. Syyllinen on Stalinin Neuvostoliitto.

Ei ihme, että suomalaisille syntyi syvä trauma viime sodista. Vielä "luonnollisempaa" on se, että sotalapsille - lapsille - syntyi traumoja, ikuisia vammoja. Heidät erotettiin kodistaan, äidistä, isästä, sikoksista hyvinkin pieninä. Sitten heidät erotettiin ottovanhemmistaan. Ei ihme, jos asia ei koskaan unohdu.

Silloin vanhemmat ja monet muut eivät ymmärtäneet, minkä teon he tekivät. Tarkoitus oli käsittääkseni hyvä, mutta toteutus pitkän päälle hyvin paljon ongelmia aiheuttava. Ymmärrän, miksi lapset lähetettiin muihin maihin selviämään. Ei ollut ruokaa, ei ollut turvaa. Mutta sittenkin.

Sotalasten kohdalta asian tunnustaminen ja reilu anteeksipyyntö ovat paikallaan. Veteraanien (tarkoitan koko veteraanisukupolvea, en vain rintamalla olleita) osalta heidät on viimeistään nyt hoidettava parhaalla mahdollisella tavalla.

On pöyristyttävää, miten valtiojohto lahjoittaa maita ja mantuja täysin surutta esim. Venäjälle. Pakkoluovutettu alue on 45 000 km2. Evakkojen omaisuus jäi sinne. Ja keistä on tehty syyllisiä? Suomalaisista evakoista. Ei hyökkääjästä, ei miehittäjästä, ei aggressioiden aloittajasta.

Paljon täytyy muuttua, ennen kuin syvä ja pitkä trauma katoaa. Paljon pitää muuttua, ennen kuin kansakunnan meemit "hyväksyvät", että näin asioiden pitää olla. Jos annamme kaiken tämän vain jatkua, osallistumme tähän väärään tekoon omia kansalaisiamme vastaan.

Käyttäjän JaakkoNurmi kuva
Jaakko Nurmi

Kyllä, niin koskettelen. Kokonaisuus paisuisi liian pitkäksi kenenkään jaksettavaksi lukea. Oikeastaan koko kirjoitukseni on pelkkää otsikkoa, ja tarkoitettu herättelemään kokonaisuuden ajattelulle.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi Vastaus kommenttiin #12

Jaakko Nurmi 5.12.2013 22:06. Näin ymmärsinkin. Suppea tila ja ihmisten kiinnostavuus lukea perusteellisia juttuja ovat esteitä, joita ei juurikaan voi ylittää.

Käyttäjän JaakkoNurmi kuva
Jaakko Nurmi Vastaus kommenttiin #13

Vähän voisin vielä tarkentaa vastausta omaan kysymykseeni: olenko katkera?
Vastaukseni oli ehkä liian yksipuolisen lyhyt. Oikeampi vastaukseni voisi olla: olen, surullinen olen kaikkien lastenkotilasten puolesta. Jos olisin yksipuolisesti vain katkera, en olisi jaksanut yrittäjänä ja perheenisänä.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Jaakko,

teidän sotalasten kova kohtalo saa sanattomaksi. Ihme olisi, ellei siitä jälkiä jäisi. Se on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Historiasta jotain löytyy. Siinä kaikki. Et Jaakko todella esitä liikoja.

Karjalan evakoilla oli jo kärsimystensä kestämistä vieraissa nurkissa aivan tarpeeksi. Koti ja koko omaisuus oli jouduttu jättämmään jopa kahteen kertaan. Suomenruotsalaiset kaiken tämän lisäksi kieltäytyivät jyrkästi edes ottamasta evakkoja "pyhälle maalleen"; saastuttamaan ylempää rotuaan. Häpeäksi heille.

Kaunialan sotavammasairaalassa käynti järkyttää. Silmät eivät jää kostumatta. Sodan kauhut ovat yhä läsnä. Suuttumus ja häpeä sotainvaliidien ja -veteraanien asian unohtamisesta syöpyy mieleen.

Itsenäisyyspäivänä perjantaina kuulemme taas vallanpitäjien yleviä puheita. Lauantaina ne ovat jälleen taakse jäänyttä tyhjää historiaa. Häpeäksi Suomelle.

Kiitos Jaakko koskettavasta kirjoituksesta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Me tämän hetken suomalaiset saamme olla erittäin kiitollisia veteraanipolvillemme. He tekivät käsittämättömän työn. He pelastivat itsenäisyytemme, vaikka maksettava uhri oli valtavan suuri. Mutta se ei ollut turha."

Nimenomaan! Heidän ansiostaan Suomen kansa sai vapaasti päättää liittymisestä länsimaista demokratiaa ja kulttuuria vaalivien kansojen yhteisöön. Juoksuhautojen ja etulinjan taistelujen tuiskeessa tuollainen skenaario olisi ollut utopistinen haave. Mutta se toteutui! Veteraanit eivät ole turhaan taistelleet.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Juha Kuikka 5.12.2013 20:09. Periaatteessa suomalaiset saavat vapaasti päättää liittymisestään, mutta näyttää siltä, että poliitikot ohjaavat aika vahvasti käyttäytymistä.

Suomi oli siitä hyvin poikkeava maa myös käydessään sotia, että siellä vallitsi demokratia. Eduskunta kokoontui myös sodan aikana ja teki päätöksensä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Heidän ansiostaan Suomen kansa sai vapaasti päättää liittymisestä länsimaista demokratiaa ja kulttuuria vaalivien kansojen yhteisöön."

Aiemmin jotkut sekopäät olisivat halunneet Suomen Moskovan komentoon, nyt yhdet sekopäät haluavat Suomen Brysselin komentoon. Eikö näillä kummallakaan ryhmittymällä ole selkärankaa ja itsetuntoa?

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Jarmo Makkonen 5.12.2013 20:50. Tämä alistuneena olemisen halu on minua ihmetyttänyt. Miksi suomalaiset haluavat olla alisteisia Moskovalle, Brysselille tai johonkin muuhun suuntaan? Aivan kuin ei itse osattaisi ottaa vastuuta omasta toiminnasta.

Kyse ei suoranaisesti ilmeisesti ole selkärangan puutteesta, vaan asenteesta. Suomettunut suomalaisen pelkää yhä neuvostohaamua. Finnofobinen suomalainen pelkää neuvosto-, Venäjä- ja Brysseli-haamuja. Jos pelkoa ei olisi, käyttäytyminen olisi toisenlaista.

En puhu mistään uhmakkuudesta, se on enemmänkin tyhmyyden ja kypsymättömyyden merkki. Mutta oma roti olla pitää. Omat arvot, eikä niitä pidä hyljätä sen vuoksi, että jotkut haluavat "vapaat eurooppalaiset" arvot. Mitä ne sitten lienevätkään.

Aulis Mäkitalo

" Aleksanteri Suuren Rooma on monille jo puhdasta legendaa."

Puhdasta legendaa asia tuntuu olevan Veikko Saksille. Minkälainen imperiumi Aleksanteri Suuren Rooma Saksin käsityksen mukaan oli? Olisikohan Saksin viisainta pysyä vain niissä 1900-luvun sotien jälkeisissä revanssikuvioissa.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Ei mene Saksilta sodanjälkeisetkään kuviot nappiin. Hän esimerkiksi mainostaa tekstissään ruotsalaista hammaslääkäriä Göran Lindbladia. Kokoomuspoliitikko on tullutkin kuuluisaksi Azerbaizanin totalitarismin lobbarina ja suhmuroija: http://www.expressen.se/nyheter/lindblad-bortplock..., http://www.svd.se/nyheter/inrikes/organisationen-v... j.n.e.

Toimituksen poiminnat